Fraser Cameron: "Venäjän uho laantuu talouskriisin myötä"

Niina Sarkonen

Talouskriisi tulee vähentämään Venäjän ulkopoliittista pullistelua, sillä se on yhä riippuvaisempi lännen investoinneista ja markkinoista, povaa Venäjän asiantuntija Fraser Cameron.

Fraser Cameron katsoo toiveikkaasti lännen ja Venäjän yhteiseen tulevaisuuteen. Finanssikriisin vaikutuksia lieventääkseen Venäjän on jatkossa suhtauduttava länteen sovittelevammin – talous on nyt etusijalla. Unionimaiden osuus Venäjän ulkomaankaupasta on jo yli puolet.

Talvinen kaasukriisi Venäjän ja Ukrainan välillä vauhdittaa EU–Venäjä-suhteisiin erikoistuneen tutkimuslaitoksen johtajana toimivan Cameronin mukaan Nord Stream ja South Stream -kaasuputkia koskevia suunnitelmia.

UP: Millainen on Venäjän ja EU:n suhteiden tila tällä hetkellä?

Fraser Cameron: Eurooppa kärsii huonosta itseluottamuksesta Venäjää kohtaan. Keskitymme pakkomielteenomaisesti Venäjän energiakiristyksen mahdollisuuteen.

Tämän sijaan Euroopan tulisi ymmärtää perusasiat: unionimaiden väkiluku on lähes 500 miljoonaa, Venäjän 140 miljoonaa. Venäjän väestömäärä myös laskee edelleen nopeasti. Lisäksi EU:n talous on 12 kertaa suurempi kuin Venäjän, ja käytämme kuusi kertaa enemmän rahaa puolustukseen. Venäjällä on valtavia taloudellisia, sosiaalisia, poliittisia, ja sotilaallisia ongelmia.

Olemme etulyöntiasemassa monessa suhteessa – Euroopan unioni hyötyy kaiken muun lisäksi toimivista sisämarkkinoista ja viisumivapaudesta. Puhumattakaan koulutuksen, tieteen ja teknologian valttikorteista, jollaisia Venäjäkin tavoittelee. Johtamiskoulutuksen puute Venäjällä ajaa monet opiskelemaan liiketaloutta ja hallintoa lännen korkeakouluihin.

Venäjällä tuntuu olevan siten pikemminkin psykologinen yliote Euroopasta?

Kyllä, psykologia on aina ollut tärkeä osa kansainvälisiä suhteita. Venäjän tapauksessa sen merkitys on erityisen suuri. Venäjän nykyinen eliitti muistaa vielä hyvin Neuvostoliiton suuruuden ajan. Kaikki muistavat myös Putinin toteamuksen, jonka mukaan Neuvostoliiton romahdus oli 1900-luvun suurin katastrofi.

Venäläiset olivat aiemmin supervalta numero kaksi maailmassa ja istuivat vakituisesti samassa neuvottelupöydässä muiden suurvaltojen kanssa keskustelemassa globaaleista asioista, kuten aseidenriisunnasta. Viimeisten kahdeksan vuoden ajan amerikkalaiset ovat kuitenkin suhtautuneet välinpitämättömästi Venäjään.

Lännen olisi tärkeää luoda uudelleen läheiset suhteet ja omaksua eräänlainen tough love ‑politiikka – tiukka ja johdonmukainen, mutta keskusteleva asenne Venäjää kohtaan. Euroopan pitäisi osoittaa, että se haluaa kuulla venäläisten kannan, vaikka ei aina hyväksyisi sitä.

Millainen vaikutus talouskriisillä on Venäjän ulkopoliittiseen käyttäytymiseen?

Talouskriisi on tuonut osapuolia lähemmäs toisiaan. Tämä on alkanut jo näkyä Venäjän ulkopolitiikassa: sen asenne on sovittelevampi ja maltillisempi.

Putin tietää, että kriisillä on vakavia vaikutuksia Venäjällä, koska nousukauden energiatuloja ei käytetty talouden modernisointiin. Työttömyyden kasvu nostattaa yhä enemmän julkisia protesteja. Vetäytyminen Kaliningradin ohjusjärjestelmää koskevista suunnitelmista on ensimmäinen myönteinen signaali Venäjältä.

Kaiken kaikkiaan siitä on tulossa vähemmän uhkaava ja aggressiivinen, sillä maa tarvitsee länttä kipeästi sekä markkina-alueena että investointien lähteenä. Pitkällä aikavälillä on tärkeää ankkuroida Venäjä – samoin kuin Kiina – kansainväliseen järjestelmään, jossa noudatetaan yhteisesti sovittuja sääntöjä.

Miten Naton laajeneminen ja ohjuskilpeä koskevat suunnitelmat Tšekin tasavallassa ja Puolassa ovat vaikuttaneet Venäjän ja Yhdysvaltojen suhteisiin?

Obaman tiimi on suhtautunut skeptisemmin Bushin hallinnon suunnitelmaan, joten on mahdollista, ettei ohjuskilpeä tulekaan.

Venäjä todellakin kokee, hieman irrationaalisella tavalla, olevansa sotilaallisesti uhattuna Naton laajenemisen vuoksi. Tämä pelko pohjautuu kuitenkin pitkälti vain Venäjän mielikuviin – siihen, miten Moskova havainnoi tilannetta.

Miten Yhdysvaltojen ja Venäjän suhteiden tila vaikuttaa EU–Venäjä-suhteisiin?

Hyvin toimiva suhde Yhdysvaltojen ja Venäjän välillä auttaa maksimaalisen hyödyn saamisessa myös EU:n ja Venäjän suhteista – suhteet muodostavat kolmion, jossa kaikki täydentävät toisiaan.

Meillä on selkeästi paremmat kauppasuhteet Venäjään: maa käy EU:n kanssa 60 prosenttia kaupastaan, kun Yhdysvaltojen osuus on vain viisi prosenttia. Yhdysvallat on tärkeämpi partneri Venäjälle aseidenvalvonnasta käytävissä neuvotteluissa, ja näistä molemmat osapuolet myös hyötyisivät eniten.

EU:n ja Venäjän suhteissa huomattavimmat hyödyt olisivat sen sijaan saavutettavissa energiayhteistyössä, esimerkiksi lisäämällä energiatehokkuutta. Venäjä menettää joka vuosi enemmän kaasua kuin Ranska sitä kuluttaa. Euroopalla olisi teknologiset valmiudet auttaa Venäjää pääsemään eroon tästä kauhistuttavasta energian haaskauksesta.

Mitä Venäjä halusi saavuttaa uuden turvallisuusjärjestelmän luomisella? Oliko sen tärkein päämäärä pysäyttää Naton laajeneminen?

Venäjä haluaa ennen kaikkea lisätä vaikutusvaltaansa alueella. Se ei pidä Nato-Venäjä-neuvostoa riittävänä järjestelynä saada julki näkemyksiään.

Itse en näe syytä kehittää uutta turvallisuusjärjestelmää Eurooppaan, kun meillä on jo Etyj. Venäjä ei ole myöskään esittänyt mitään selkeää suunnitelmaa uudesta järjestelmästä tai siitä, millaisin mekanismein hoidettaisiin esimerkiksi siirtolaisuusasioita, energiaturvallisuutta, rajavalvontaa ja torjuttaisiin järjestäytynyttä rikollisuutta sekä muita turvallisuusuhkia.

Epäselvää on erityisesti, millaisille periaatteille uusi turvallisuusjärjestelmä perustuisi. Kun kyse on Euroopan turvallisuuden tulevaisuudesta, arvopohjassa ei pitäisi olla mitään häilyvää. Jos sovimme, että perustana on valtion suvereniteetti, silloin esimerkiksi Ukrainan pitäisi voida itse päättää liittyykö se Natoon vai ei. Venäjällä ei voi olla veto-oikeutta minkään muun maan Nato-jäsenyyteen.

Näetkö mahdollisuuksia EU:n ja Venäjän lähentymiseen arvokysymyksissä?

En tällä hetkellä. Moskova puhuu kyllä laillisuusperiaatteen noudattamisen tärkeydestä, mutta nämä ovat vain sanoja ilman tekoja.

Talouskriisi tarjoaa kuitenkin Venäjälle mahdollisuuden uudistaa järjestelmäänsä ja lisätä yhteistyötä lännen kanssa. Länsi on paljon rikkaampi kuin Venäjä ja pystyy halutessaan peittoamaan sen taloudellisesti koska tahansa, kuten 1980-luvulla kävi. Reaganin ja Thatcherin politiikka ajoi Neuvostoliiton käytännöllisesti katsoen vararikkoon, mikä joudutti kylmän sodan loppumista.

Yhteistyön on perustuttava ainakin jossain määrin jaettuun arvopohjaan ja etuihin, mutta länsi ei voi tyrkyttää niitä ulkopuolelta. Muutoksen on lähdettävä Venäjästä itsestään.

Miten Venäjä suhtautuu EU:n laajenemiseenentisen Neuvostoliiton alueelle?

Ehkä pientä ärsyyntymistä on ollut havaittavissa, mutta Venäjällä on ollut riittävästi aikaa tottua ajatukseen ja hyväksyä EU:n laajentuminen entisiin neuvostomaihin. Georgian ja Ukrainan liittymiseen se voisi suhtautua eri tavalla, mutta siihen on vielä aikaa, sillä maista voisi tulla unionin jäseniä aikaisintaan kymmenen vuoden kuluttua.