Jumala palaa politiikkaan
EU:n jäsenyysneuvottelut Turkin kanssa ovat ravistelleet sinnikästä uskomusta Euroopan sekularisoitumisesta.
"Koska Turkki laajoine muslimiväestöineen edustaa eurooppalaisille toiseutta ja erilaisuutta, on se ajanut meidät etsimään yhteenkuuluvuutta ja selvittämään, mikä meitä oikeasti yhdistää. Se on huudattanut kristinuskon Jumalan takaisin politiikkaan", arvioi EU-tutkija Teija Tiilikainen.
Esimerkiksi brittitutkimuksessa itsensä selkeimmin kristityiksi luokit- EU-tutkija telivat ne britit, joiden naapurustossa asuu muslimiyhteisöjä.
"Minä syntyy aina suhteessatoiseen. Siksi tarvitaan se toinen, erilainen, jotta voi määritellä, kuka minä itse olen."
Turkin kysymys on silti vain yksi kiihdytin uskonnon paluulle politiikkaan.
"Globalisaatio vesittää perinteisiä arvoja purkamalla seiniä yhteisöjen väliltä ja madaltamalla rajoja. Siksi ihmiset hakeutuvat takaisin turvallisiin ja tuttuihin arvoyhteisöihin. Vaikka kristinuskon perintö on aina ollut ajattelumme pohjalla, tekee yhteiskunnan kehitys sen jälleen näkyvämmäksi."
Vaikka kristillisdemokraattinen liike on aina ollut vahva perusideologia mantereellamme, on uskonnollinen argumentaatio viime vuosina entisestään voimistunut – pitkälti juuri monikulttuurisuuden yllyttämänä. Todisteeksi Tiilikainen esittää Saksan vaalit ja kristillisdemokraattien jatkuvat voitot Baijerissa.
"Retoriikka, jolla vaalivoitto heltisi, oli hämmästyttävän uskonnollista ja kristillisiä arvoja, kuten perhepolitiikkaa, alleviivaavaa. Vaikka Jumala vedettiin mukaan politiikkaan, onnistuivat saksalaiset silti välttämään amerikkalaisretoriikalle tyypillisen helpon populismin."
Ilmiö on kiinnostava sikälikin, että viime vuosina Saksan kirkot ovat kärsineet jäsenten joukkopaosta: vuodesta 1990 lähtien jopa 5,5 miljoonaa saksalaista on eronnut kirkosta. Uskonnollisuus karkaa kirkon seinien sisältä muille yhteiskunnallisille areenoille.
Euroopan perustuslakikeskustelua konventissa Suomen hallituksen edustajana seurannut Tiilikainen muistuttaa, että juuri keskustelu Jumalan tai kristinuskon mainitsemisesta sopimuksessa oli yksi pitkäkestoisimmista poliittisista väännöistä.
"Olen saanut tuhansia sähköpostejaerilaisilta ryhmiltä, jotka vetoavat Jumalan nimen säilyttämiseksi Euroopan perustuslaissa. Kun sopimusta aletaan jälleen muuttaa, viriää sinnikäs keskustelu varmasti uudelleen."
Mutta millainen on päätään nostava uusi poliittisempi uskonto Euroopassa? Se ei ole niinkään oppi tuonpuoleisesta tai taivastoivosta, vaan sen poliittis-yhteiskunnallisempi versio.
"Uskonnosta irrotetaan politiikan käyttöön sen edustamat yhteiskunnalliset arvot ja arvokonservatismi, mikä tekee siitä helpommin sulavan paketin."
Politiikkaa varten uskonto siis perataan retorisesti niin, etteivät ruodot tartu kenenkään kurkkuun. Näin se vetoaa paremmin erilaisiin kohderyhmiin.
"Mitä meidän yhteinen EU:mme on ja kenen arvoja se pitää sisällään, sitä pitää kysyä vielä monta kertaa, sillä integraatio leviää vääjäämättä myös sosiaalisiin kysymyksiin."
Uskonnon vetovoima puree myös tieteessä. Helsingissä järjestetyillä Tieteiden päivillä fysiikka ja uskonto olivat suurimmat yleisömagneetit.
"Helsingin yliopiston jo kymmeniä vuosia jatkuneen Studia Generalia -seminaarisarjan ehdoton menestys oli luentosarja 'Kristinusko kohti kolmatta vuosituhatta'. Tätä voi jo pitää hiljaisena signaalina, jonka ääni voimistuu, toteaa Tiilikainen."
Uskonnosta on taas lupa puhua. Eikä Jumala ole europolitiikassa enää ruma sana.
Eila Helander ja Antti Räsänen