Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä

Sami Borg: "Suomalaisessa politiikassa uskonto on vasta ovella, ei vielä sisällä"

Suomessa kristillisdemokraatit ovat kirjanneet vaalisloganikseen ”tiukkapipoisuuden”. Tukeeko vaalimatematiikka nyt sitä, että perinteisiin ja jopa uskonnollisiin arvoihin kannattaa vedota aiempaa enemmän?

"Tällä vedolla KD sekä puhuttelee omia perinteisiä äänestäjiään että pyrkii laajentamaan kannatuspohjaansa.He ymmärtävät olevansa erilaisia, mutta osaavat myös laskea leikkiä siitä", arvioi Sami Borg, politiikan tutkija ja Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston johtaja.

Eurooppalaisittain ajatellen uskonto ei silti ole suomalaisessa politiikassa keskeinen vedenjakaja, puheen tai ohjelmien tasolla.

"Uskonto on korkeintaan ovella, ei vielä sisällä."

Poikkeuksena ovat olleet presidentinvaalit, joissa ehdokkaan oma uskonnollinen maailmankatsomus on ollut kovasti tapetilla. Jo vuonna 1994 Elisabeth Rehniä kampitettiin uskonasioilla.

"Näissä eduskuntavaaleissa on niin suuria ajankohtaisia isoja asiakysymyksiä, kuten ilmastonmuutos, ydinvoima ja työllisyys, ettei palstatilaa uskonnollisviritteisemmille etiikka- ja moraalikysymyksille ole riittänyt", arvioi Borg.

Linjaerojen korostamisen sijaan puolueet ovat nyt harvinaisen samanmielisiä siitä, että ”juuri me olemme kaikkia varten, äänestäkää meitä”.

"Kun yksi puolue tarttuu me-sanaan kampanjoinnissaan, pakottaa se muut tekemään samoin. Väite uskonnon poissaolosta on osittain harha. Monikaan suomalainen ei tiedosta, että ne arvot, joiden puolesta taistelee, pohjautuvat kristinuskoon."

"Ihmisoikeuksien ja ihmisarvon juutalais-kristillinen perusta tulee näkyväksi vasta, kun se asetetaan vastakkain vieraan ja oudon kulttuurin kanssa, jossa nämä asiat eivät ole itsestäänselvyyksiä kuten meillä."

Kristinusko on syvästi sementoitunut kulttuuriimme ja poliittiseen ajatteluumme – enemmän kuin ehkä haluamme tunnustaakaan. Verrattuna muihin Pohjoismaihin tai Euroopan maihin Suomi on yhä monoliittinen yhtenäiskulttuuri, jossa maahanmuutto tai globalisaation lieveilmiöt eivät ole pahasti törmäilleet perinteisen samanmielisyyden kanssa.

"Keskustelut suvivirren roolista kevätjuhlissa tai uskonnollisista symboleista ovat aina päättyneet odotetusti siihen, että kristillisyys on luonteva osa kulttuuriperintöämme." Vaikka puolueet ja puoluejärjestelmä eivät Borgin mukaan ole vielä kallellaan uskontoon päin, on kirkko kurottanut kaulaansa politiikkaa kohti.

"Ainakin kirkon työntekijöillä ja nuoremmilla papeilla on selvästi halukkuutta ottaa vankemmin kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Lamavuosista lähtien kirkko on korottanut ääntään yhteiskunnallisessa keskustelussa ja kirkastanut julkikuvaansa niin kannanottojen kuin diakonian avulla", kuvaa Borg.

"Erityisesti vasemmistopuolueiden suhtautuminen kirkkoon on viime vuosina muuttunut selvästi myönteisemmäksi."

Kirkosta on tullut politiikan sivuääni – hento, mutta kuuluva. Myös aktiivikristittyjen määrä vaalilistoilla on jatkuvasti lisääntynyt, vaikka he eivät uskontoa avoimesti asiakysymykseksi nostakaan.