Pääkirjoitus: Toiveiden tuulet kääntyvät

Tapani Vaahtoranta

Toin Yhdysvalloista mukanani Barack Obaman hienon vaalikuvan, jossa lukee suurilla kirjaimilla ”HOPE”. Suuri osa amerikkalaisista panee nyt toivonsa Obamaan, jotta tämä muuttaisi maan kehityksen suunnan. Yhdysvalloissa on helppo aistia, kuinka pettyneitä monet amerikkalaiset ovat viime vuosina harjoitettuun politiikkaan.

Uudella presidentillä riittää totisesti töitä. George W. Bush jätti jälkeensä suuria yhteiskunnallisia ongelmia. Unilateralistinen ulkopolitiikka ehti tulla tiensä päähän jo hänen presidenttikautensa aikana. Lisäksi Yhdysvaltojen talous romahti viime syksynä.

Poliittinen aloite on nyt Obaman hallussa. Republikaanit ovat alamaissa ilman näkyvää johtajaa ja selkeää vaihtoehtoa demokraattien ohjelmalle. Obaman kykyjen varsinainen testi on, onnistuuko hän kääntämään Yhdysvaltojen talouden uuteen nousuun. Toinen keskeinen kysymys liittyy siihen, pitääkö Yhdysvallat jatkossakin johtoaseman maailmassa.

Ulkopolitiikka-lehdessä arvioidut kaksi tulevaisuuteen katsovaa kirjaa antavat näihin kysymyksiin erilaiset vastaukset. George Friedman uskoo, että vaikeuksistaan huolimatta Yhdysvallat pystyy hallitsemaan myös tätä vuosisataa. Toisenlaisissa arvioissa nähdään, että maailma on siirtymässä Yhdysvaltojen hegemoniasta monimutkaisempaan järjestelmään, jossa napoja on vaikeampi tunnistaa. Esimerkiksi Vaclav Smil näkee, että Yhdysvallat on jo menettämässä johtoasemansa ennen kaikkea talouden ongelmien ja Kiinan vahvistumisen seurauksena.

Myös maailma Yhdysvaltojen ulkopuolella muuttuu. Venäjä on hyötynyt viime vuosien korkeista kaasun ja öljyn hinnoista. Asemiaan menettäneestä Venäjästä tuli Putinin kaudella muutamassa vuodessa itsetietoinen suurvalta, joka ajaa pontevasti etujaan. Energian myynnistä saadut rahat selittävät muutoksen. Tutkija Vadim Kononenko kirjoittaa, miten Moskova käyttää nyt saavutettua vaurauttaan saadakseen takaisin naapurustossaan
menettämäänsä vaikutusvaltaa.

Moskova lainaa rahaa taloudellisissa vaikeuksissa oleville naapureilleen ja laskee hyötyvänsä tästä poliittisesti. Taustalla on usko siihen, että Venäjän kuuluu olla ykköspeluri entisen Neuvostoliiton alueella. Eri asia on, onnistuuko se tavoitteessaan. Kononenkon mukaan Venäjän rahkeiden riittävyys riippuu siitä, kuinka pitkään maailmantalouden lama jatkuu. Mitä pidempään talouden toipuminen viipyy, sitä kauemmin3energian hinta pysyy matalana ja sitä niukemmiksi Venäjän rahavarat käyvät.

Piia-Noora Kauppi sanoo tässä lehdessä, että Obaman vaalivoiton – samoin kuin kokoomuksen kampanjoinnin – perustana on ollut tunnelman ja visioiden rakentaminen eikä niinkään haasteisiin keskittyminen. Rohkenen olla tästä asiasta hiukan toista mieltä. Obaman ensimmäiset kuukaudet Valkoisessa talossa ovat osoittaneet, että uudella presidentillä on selkeä käsitys siitä, mihin suuntaan hän haluaa viedä Yhdysvaltoja. Näyttää pikemminkin siltä, että Obama osaa sekä visioinnin että asian.

Kokoomuksen osalta Kauppi on varmaankin oikeassa. Mutta sama huomio voidaan tehdä muutamasta muustakin Suomen puolueesta. Ero Suomen ja Yhdysvaltojen välillä johtuu siitä, että amerikkalaisten enemmistön mielestä viime vuosina harjoitettu politiikka on ollut vääränlaista. Suomessa ollaan tyytyväisempiä. Täällä ei ole tilausta politiikalle, joka pyrkii suureen muutokseen.

Talouskriisi on osoittanut Suomen ja Yhdysvaltojen poliittisten ilmastojen erilaisuuden. Amartya Sen muistuttaa The New York Review of Books -lehdessä (www.nybooks.com/articles/22490), ettei edes Adam Smith uskonut markkinavoimien voivan hoitaa kaikkia asioita. Jonkun muun tahon on huolehdittava julkisten palveluiden tuottamisesta. Markkinavoimia pitää myös hillitä ja ohjata. Senin artikkeli antaa aihetta paljon laajempaan politiikan uudelleenarviointiin Yhdysvalloissa kuin Suomessa.

Sähköposti Facebook LinkedIn Twitter Lisää