Markku Niskala: Poliittista vaikuttamista ei voi unohtaa

Suomalaiset vaikuttajat maailmalla

Joonas Pörsti

Markku Niskalan pitkä kokemus vei Punaisen Ristin huipulle. Suomalaista rauhallisuutta ja systemaattisuutta arvostettiin maailmanjärjestössä.

Markku Niskala on harvoja suomalaisia, joka on noussut työurallaan kansainvälisen järjestön ykkösvirkaan. Niskala jäi vuosi sitten eläkkeelle Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansainvälisen liiton pääsihteerin tehtävästä, jota hän hoiti kauden 2003–2008.

Niskala vastaa puhelimeen Malagassa, jossa hän viettää eläkepäiviään työskenneltyään Punaisessa Ristissä 38 vuotta. Hänen mielestään on ilmeistä, miksi suomalaisia seuloutuu aiempaa vähemmän YK-järjestöjen ja muiden kansainvälisten instituutioiden ylimpään johtoon.

”Globalisoituminen lisää huikeasti kilpailua paikoista, kansainvälisen tason ohella tämä näkyy myös alueellisissa organisaatioissa. Vaikutusvaltaa voi saada erilaisissa asiantuntijatehtävissä, mutta asemaan pohjautuvasta vaikutusvallasta käydään kovaa valtioiden välistä kilpailua oman edustajan saamiseksi korkeisiin tehtäviin”, hän pohtii.

YK:n piirissä on jo pitkään vaadittu alueellista tasavertaisuutta nimityksissä. Nyt kehittyvät maat odottavat saavansa osuutensa johtotehtävistä myös muissa kansainvälisissä järjestöissä. Samaan aikaan rikkaat maat pitävät parhaansa mukaan kiinni omasta vaikutusvallastaan maailman asioihin.

Genevessä työskennellessään Niskala tapasi paljon johto- ja keskijohdon tehtävissä työskenteleviä suomalaisia asiantuntijoita. YK:n pakolaisjärjestön Euroopan-osastoa johtaa suomalainen juristi Pirkko Kourula. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen johtaja Pekka Puska työskenteli 2000-luvun alussa WHO:n osastonjohtajana Genevessä. Kirsi Madi työskentelee nykyisin Unicefin johtokunnan sihteeristön johtajana. Samoin humanitaarisissa ja rauhanturvatehtävissä suomalaisten edustus on hyvä, Niskala toteaa.

Listaa voisi jatkaa EU-asiantuntijoilla tai vaikkapa hiukkasfysiikan tutkimuskeskuksen CERN:in suomalaisilla osaajilla. EY-tuomioistuimen tuomarina on suomalainen Allan Rosas, kansainvälisessä rikostuomioistuimessa Erkki Kourula. YK:n Väestörahasto UNFPA:n varapääjohtajanatyöskentelee Mari Simonen.

Niskala nousi itse Punaisen Ristin kansainvälisen liiton johtotehtäviin järjestettyään järjestön rauhankonferenssin Ahvenanmaalla vuonna 1984. Kokoukseen osallistui 105 maata, mukaan lukien Neuvostoliitto ja kommunistisen Itä-Euroopan maat. Osanottajille esiteltiin Ahvenanmaan mallia demilitarisoituna vyöhykkeenä. Kokouksen järjestelyt perhemajoituksineen sujuivat hyvin, ja pian tämän jälkeen Niskalaa tiedusteltiin järjestön Euroopan-osaston päälliköksi.

Kolmen vuoden jälkeen hän palasi Suomeen. RKP:n puheenjohtaja Pär Stenbäck oli valittu Punaisen Ristin pääsihteeriksi, eikä järjestössä voinut olla johtopaikoilla yhtäaikaa kahta suomalaista. Niskalan vuoro tuli 15 vuotta myöhemmin. Niskala arvioi, että hänen valintaansa vaikutti tuolloin Suomen kansallisen Punaisen Ristin hyvät näytöt ja pitkä kokemus osaston johdossa. Niskala myös tunsi henkilökohtaisesti Punaisen Ristin vaikuttajat vuosien ajalta.

Liiton sihteeristössä työskentelee ihmisiä yli sadasta maasta. Suomalaisuus antoi Niskalan saaman palautteen mukaan hyvän taustan monikansallisen järjestön johtamiseen.

”Pohjoismaiseen johtamiskulttuuriin kuuluva rauhallisuus, viileys ja systemaattisuus loivat tietynlaista turvallisuudentunnetta työntekijöille”, hän pohtii. Myös suomalainen koulutustaso ja menneisyyden käsittely antavat pohjaa kansainvälisiin tehtäviin, sillä olemme oppineet kriisinhallintaa myös omasta historiastamme.

Globaali päätösvalta puuttuu
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen perustetun Punaisen Ristin kansainvälisen liiton (IFRC) mandaatti on erittäin vahva luonnonkatastrofien ja terveysongelmien selvittelyssä. Tapaamisissa eri hallitusten edustajien kanssa kukaan ei koskaan hänen kohdallaan kyseenalaistanut, miksi Punainen Risti puuttuu jonkun maan sisäisiin asioihin, Niskala sanoo.

”Puolueettomuus ja tasapuolisuus ovat järjestön toiminnan lähtökohtia. Humanitaaristen kysymysten saralla, esimerkiksi pakolaisasioissa, poliittista vaikuttamista ei voida kuitenkaan unohtaa, se olisi pään pistämistä pensaaseen.” Vaikuttaminen ei ole aina julkista, ja päätöksentekijöiden kahdenkeskiset tapaamiset ovat tärkeällä sijalla.

Niskalan mielestä on valitettavaa, ettei YK ole pysynyt ajan tasalla globaalissa poliittisessa vaikuttamisessa, vaikka maailmanjärjestö on säilyttänyt toimintakykynsä humanitaarisissa kysymyksissä. ”Turvallisuusneuvosto lukkiutuu helposti, ja sen uudistusta on vaikea saada eteenpäin. Seuraava vaihe on, että erilaisten alueellisten  organisaatioiden, kuten Afrikan unionin ja Euroopan unionin asema korostuu.”

Tähän on varauduttu myös Punaisen Ristin toiminnan suunnittelussa. Valtioiden ja kansalaisjärjestöjen välisten alueellisten valmiuksen kehittyminen näkyi jo tapaninpäivänä 2004 Intian valtameren aluetta ravistelleen tsunamin jälkeisessä hätäavussa. Seuraavana syksynä Pakistanin maanjäristyksen jälkeisessä operaatiossa vastuuta kannettiin pääosin Aasian alueellisella yhteistyöllä.

”Suuronnettomuuksissa tarvitaan humanitaarisella puolella myös jatkossa globaaleja työkaluja, mutta aluetason yhteistyö kehittyy voimakkaasti”, Niskala toteaa.

Sveitsiläinen esikuva
Yhdysvallat kävi terrorismin vastaista sotaansa koko sen ajan, kun Niskala toimi Punaisen Ristin pääsihteerinä. Hän kertoo olevansa hyvin helpottunut maan uudesta linjasta Barack Obaman kauden alussa.

”Kansainvälisen humanitaarisen oikeuden näkökulmasta lakien ja sopimusten kunnioittaminen on ollut paluuta sille historialliselle ja kulttuuriselle linjalle, joka on kehittynyt voimakkaasti ihmiskunnan saatossa 1800-luvun puolivälin jälkeen. Se lisää varmasti paljon kansainvälistä yhteistyötä ja osaamista.”

Terrorismin vastaisessa sodassa on jäänyt epäselväksi, missä määrin se täyttää sodan tunnusmerkit ja voidaanko siihen soveltaa Geneven sopimusten sääntöjä. ”Geneven sopimus suojelee Guantánamon vankeja siinä missä mitä tahansa muita sotavankeja, mutta jäljelle jää monia sodan määrittelyyn liittyviä kysymyksiä, joihin tarvitaan oikeustieteilijöitä.”

”Punaisen Ristin kannalta ainoa mahdollisuus oli katsoa, minkälaisia seurauksia tilanteella on – ja hoitaa taudin oireita. Varsinainen taudinhoito on valtioiden välistä yhteistyötä.”

Markku Niskala on nähnyt lähes neljänkymmenen kansainvälisissä tehtävissä vietetyn vuoden aikana monia vaikuttajia. Onko hänellä itsellään esikuvia, joiden toimintatapa on tehnyt vaikutuksen?

”Halusin aikoinaan järjestää tapaamisen 1990-luvun alussa SPR:n yleiskokoukseen Haminaan kahdelle todelliselle humanitaarisen vaikuttamisen veteraanille ja ammattilaiselle. Toinen heistä oli Punaisen Ristin kansainvälisen komitean puheenjohtaja Cornelio Sommaruga ja toinen meidän presidenttimme Martti Ahtisaari.”

Niskala luonnehtii Sommarugaa ulospäinsuuntautuneeksi ja suorapuheiseksi sveitsiläiseksi pitkän linjan diplomaatiksi ja poliitikoksi, jolla on laajat verkostot. Hän on ollut Punaiselle Ristille tärkeä äänitorvi konfliktitilanteissa ja nostanut järjestön profiilia julkisuudessa.

Sähköposti Facebook LinkedIn Twitter Lisää