Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Kirjatutka: Länsi puhuu kauniisti ja toimii rumasti Lähi-idässä

David Gardner: Last Chance – The Middle East in the Balance. I B Tauris & Co Ltd 2009, 288 s.

Janne Hopsu


Kylmän sodan loppu ei koskenut Lähi-itää. Länsi tukee diktaattoreja ja kansainvälisten lakien vastaista miehitystä aivan kuin mikään ei olisi muuttunut.

Hosni Mubarak johti Egyptiä jo vuosikymmen ennen Neuvostoliiton romahdusta. Nyt hän taistelee lännen rahoilla islamisteja vastaan. Islamisteja, joilla on aitoa kannatusta, joita lännen politiikka Lähi-idässä on ollut osaltaan nostamassa valtaan ja joiden kanssa Mubarak sekä muut alueen diktaattorit tarpeen tullen opportunistisesti veljeilevät.

”Länsi kokonaisuudessaan esittää surkeaa näytelmää Lähi-idässä”, toteaa David Gardner kirjassaan Last Chance – The Middle East in the Balance. Gardner on Financial Timesin johtava pääkirjoitustoimittaja ja hän on työskennellyt lehden toimittajana muun muassa Lähi-idässä.

Kirjassa länsi tarkoittaa usein Yhdysvaltoja, jota Eurooppa (erityisesti Tony Blair) ovat seuranneet kuin hai laivaa. Yhdysvaltojen tulivoima on ylläpitänyt energian saantia ja torjunut niin kommunismia kuin ”terroristeja”.

EU ei ole kyennyt selkeisiin poliittisiin irtiottoihin Yhdysvalloista, esimerkiksi Israel–Palestiina-kysymyksessä. Yksi kirjan ”viimeisistä mahdollisuuksista” viittaa tähän konfliktiin. Sen ratkaisun parametrit ovat selvät, mutta Gardnerin mukaan länsi on keskittynyt vaatimaan tekoja vain miehitetyltä osapuolelta.

Toisin kuin muualla maailmassa toimiessaan länneltä puuttuu Lähi-idässä merkittävä ja mielekäs institutionaalisen tason yhteistyö sekä strategia. Tapana on tukea länttä myötäileviä, legitimiteettinsä menettäneitä despootteja, joiden valta nojaa asevoimiin ja lukuisiin turvallisuuspalveluihin.

Syyria ja Libya ovat puolestaan esimerkkejä siitä, kuinka vihollisestakin voi tulla sopivasti salonkikelpoinen, vaikka maiden poliittiset olot eivät parane. Vaalit ja parlamentarismi ovat lännelle vain pelinappuloita.

Siksi kadunarabi naurahtaa sarkastisesti, kun lännen suusta pulppuaa tyhjää retoriikkaa vapaudesta ja demokratiasta. Lähi-idässä näihin ideaaleihin uskotaan yhä, mutta länsi on tehnyt kaikkensa niiden toteutumisen estämiseksi.

Gardnerin mukaan lännen on hyväksyttävä, että demokratia tuo valtaan ainakin väliaikaisesti islamisteja. Moskeija on ainoa vaihtoehtoisten ajatusten sija, jota lännen tukemat diktaattorit eivät ole uskaltaneet kokonaan hiljentää.

Gardner katsoo, että maltillisten ja uudistusmielisten islamistien tukeminen on elintärkeää. Tuella on kiire, etteivät ihmiset radikalisoidu ja siirry yhä lähemmäs ”binladenilaisen fasismin ja ylivallan” leiriä. Myös Iranin hylkiminen on lopetettava.

Kirjoittaja ottaa onnistuneeksi malliksi Turkin. Kristillisdemokraatteja muistuttavan islamistisen AKP:n maailmankuva on ”perinteinen, mutta eteenpäin katsova. Se ei ole radikaali katsomus, joka väkivaltaisesti halajaisi takaisin menneeseen loistoon.”

Hän kuvaa kokeneen ja taitavan reportterin ottein niin Irakin, Libanonin, Syyrian kuin vaikkapa Israel–Palestiinan tilaa ja muistuttaa, että lännen meuhkaaminen suvaitsevaisuudesta ja vapauksista on ylimielistä. Sillä on omat syntinsä aina ristiretkistä Abu Ghraibiin.

Kuvatessaan itse tapahtumia Gardner jättää osin taustoittamatta lännen toimet ja tavoitteet. Miten esimerkiksi Yhdysvaltojen ja wahhabistisen Saudi-Arabian kuningasperheen suhteet ovat rakentuneet? Miksi EU tukee Algeriaa, missä todellinen valta on sotilailla?

Gardner painottaa, että suurin vastuu muutoksesta on alueen ihmisillä itsellään. Lännen ei kuitenkaan auta puhua kauniisti ja toimia rumasti.

Kirjoittaja on MTV3:n ulkomaantoimittaja.

 
Ulkopolitiikka 2/2009

Pääkirjoitus: Toiveiden tuulet kääntyvät

Tapani Vaahtoranta

Egon Bahr: Kylmän sodan pesänjako Euroopassa on kesken

Leena Liukkonen-Forsell

Maailmanhistorian tekijäksi Willy Brandtin rinnalla

Leena Liukkonen-Forsell

Sammakot vaarassa

Joonas Pörsti

Zhang Wei, oletan?

Kukka-Maaria Kuisma

Nigerian kaasua Eurooppaan

Joonas Pörsti

Suomalaiset vaikuttajat maailmalla

Joonas Pörsti ja Hannele Pulkkinen

Markku Niskala: Poliittista vaikuttamista ei voi unohtaa

Joonas Pörsti

Piia-Noora Kauppi: Vaikutusvalta syntyy luottamuksesta

Hannele Pulkkinen ja Joonas Pörsti

Pauliina Arola: Ajoitus ratkaisee usein kriisinhallinnassa

Joonas Pörsti

Kiristynyt kilpa korkeista nimityksistä vaatisi Suomelta asennemuutosta

Niina Sarkonen

”Tunsin pääsihteerin ennestään”

Niina Sarkonen

Silminnäkijä: Maa vailla kenraaleja

Juha Mäkinen

Ideologiset sotilaat eivät osaa ratkaista Iranin kriisiä

Liisa Liimatainen

Ranska etsii uutta tehtävää

Louis Clerc

Etelä-Afrikan vaikuttajanainen Geraldine Fraser-Moleketi: "Epäoikeudenmukaisuuden kokemus ajoi politiikkaan"

Niina Sarkonen

ANC johti mustien vapaustaistelua Etelä-Afrikassa

Niina Sarkonen

Huumetalous pitää yllä Afganistanin sotaa

Olli Ruohomäki

Presidentinvaalit sytyttäneet toiveen muutoksesta

Olli Ruohomäki

Sodat verottavat luonnon monimuotoisuutta

Susanna Myllylä

Venäjä hakee lohtua investoinneilla

Vadim Kononenko

Kriisinhallintaa tulisi perustella avoimemmin

Jarno Limnéll

EU pystyttää puskuria maahanmuuttoa vastaan

Marko Kananen

Mielipide: Ilmastonmuutosta ei voi ratkoa kuin saasteongelmaa

Atte ja Eija-Riitta Korhola

Yhdysvaltojen hegemonia pitää pintansa

Matti Keppo

Väijyykö meteori ihmiskuntaa?

Matti Keppo

Kirjatutka: Neuvostoimperialismin pitkät jäljet

Ville Ropponen

Kirjatutka: Iran iranilaisten silmin

Mari Luomi

Kirjatutka: Lännen hegemonia tuskin jatkuu

Paul-Erik Korvela

Kirjatutka: Venäjä on Kiinalle toisarvoinen

Teemu Naarajärvi

Kirjatutka: From the USSR with love

Hiski Haukkala

Kirjatutka: Länsi puhuu kauniisti ja toimii rumasti Lähi-idässä

Janne Hopsu

Kirjatutka: Velanmaksun aika

Hannele Pulkkinen

Kirjatutka: Turhaa rahtausta

Ville Hulkkonen

Järjestelmän viimeisellä rannalla?

Liisa Liimatainen

Silminnäkijä: Teheran 24.6.2009

Barroson piinaviikot

Aaretti Siitonen

Etniset jakolinjat ratkaisevat Afganistanin vaalit

Christian Jokinen

Seun Kuti: ”Nigerialaiset tarvitsevat nyt oikeutta”

Niina Sarkonen