Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Barroson piinaviikot

Aaretti Siitonen

Kysymys Lissabonin sopimuksesta varjostaa EU-keskustelua – Irlannin toisen kansanäänestyksen ääntenlaskentaa tullaan unionin pääkaupungeissa seuraamaan henkeä pidättäen.

Mikäli sopimus astuu voimaan, se on pantava ensin täytäntöön EU:n hallinnon tasolla. Unioniin syntyy lisää huippuvirkoja, joissa on huomioitava alueellinen, poliittinen ja mahdollisesti myös sukupuolitasapaino.

Nimityskuvioon kuuluu viisi virkaa: Euroopan parlamentin puhemies, Euroopan komission puheenjohtaja, Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja (”presidentti”), EU:n korkea ulkopoliittinen edustaja (”ulkoministeri”) sekä NATO:n pääsihteeri. Viimeksi mainittu virka on jo täytetty, ja koska viranhaltija on tanskalainen, olisi yllättävää, mikäli muille paikoille päätyisi pohjoismaisia poliitikkoja.

Yhteisön tärkein virka, komission puheenjohtajuus, täytetään jo ennen Irlannin kansanäänestystä. Euroopan unionin jäsenvaltioiden virallinen ja ainoa ehdokas tälle paikalle on nykyinen viranhaltija, portugalilainen José Manuel Barroso. Barrosoa kannattavat selkeimmin hänen aateveljensä keskusta-oikeistolaisessa Euroopan kansanpuolueessa (EPP), joka on uuden europarlamentin ylivoimaisesti suurin ryhmä.

Sen muodostavat kansalliset puolueet ovat tällä hetkellä enemmistössä myös EU:n jäsenvaltioiden hallituksissa, mukaan lukien EU:n tämänhetkisessä puheenjohtajamaassa Ruotsissa. Jo hyvissä ajoin ennen europarlamenttivaaleja parlamentin silloinen puhemies Hans-Gert Pöttering (EPP) ehdotti, että komission puheenjohtaja valittaisiin heti parlamenttivaalien jälkeen. Hän vetosi johtajuuden ja jatkuvuuden tarpeeseen kriisiaikana, mutta demokratia kammoksuu kauniita käsikirjoituksia.

Uuden parlamentin poliittisten ryhmien puheenjohtajat sopivat, etteivät äänestä Barroson uudelleenvalinnasta vielä heinäkuussa, vaan vasta syyskuussa. Suurinta ääntä ovat pitäneet sosialistit (SD) saksalaisen Martin Schulzin johdolla. He ovat esittäneet vaaliohjelmaansa perustuvan yhdentoista kohdan vaatimusluettelon, joka Barroson tulisi sisällyttää toimintaohjelmaansa.

Guy Verhofstadt
, Belgian entinen pääministeri, nykyään parlamentin liberaaliryhmän (ALDE) puheenjohtaja, on tarjonnut oman vaatimuslistansa ja todennut, että Barrosolle voisi syksyyn mennessä hyvinkin löytyä vastaehdokas.

Kumpikaan ryhmä ei ole kuitenkaan vielä tarjonnut vastaehdokasta. Tämä herättää epäilyksiä ryhmien tarkoitusperistä – tahtovatko ne näyttää, että ovat varteenotettavia toimijoita, vai onko heidän tukensa Barrosolle tosiaan riippuvainen tämän esittelemästä ohjelmasta?

Väkevimmin Barrosoa vastustavat Vihreät, joiden toinen puheenjohtaja Rebecca Harms syyttää häntä kykenemättömyydestä edistää talouskasvua kestävän kehityksen periaatteiden pohjalta. Vihreiden toinen puheenjohtaja Daniel Cohn-Bendit on jo ehtinyt ehdottaa lukuisia nimiä Barroson tilalle ja väläyttänyt mahdollisuutta, että Barroso nimitettäisiin komission puheenjohtajuuden sijaan neuvoston puheenjohtajaksi, EU:n ”presidentiksi”. Ottaen huomioon, että Tony Blair on yksi ehdokkaista, olisi Barroson valinta Irakin sotaa jyrkästi vastustaneelle Cohn-Benditille todennäköisesti pienempi paha.

Etenkin yksikamarisissa jäsenvaltioissa, kuten Suomessa, on vaikea hahmottaa kaksikamarisen parlamentarismin limittäytyneisyyttä. Ministerineuvosto on nähtävä parlamentin ylähuoneena, jonka jäsenet edustavat osaltaan samoja poliittisia voimia kuin parlamentin jäsenet.

Parlamentti, jota arvostelijat usein syyttävät oman asemansa pönkittämisestä eurooppalaisten todellisen edun kustannuksella, on Barroson valintaa lykkäämällä kuitenkin osoittanut voimansa itsenäisenä toimijana. Etenkin sosialistit ovat todistaneet, etteivät he vaalitappiostaan huolimatta alistu keskustaoikeiston saneluun. On perusteltua kysyä, onko tämä järkevä peruste heikentää komissiota aikana, jolloin EU tarvitsee kipeästi johtajuutta.

Toisaalta katkerimmat EU:n arvostelijat joutuvat nyt toteamaan, etteivät unionin nimitykset ole automaattisia, vaan ne on ansaittava.

Kirjoittaja toimii tutkijana Ulkopoliittisen instituutin Euroopan unioni -tutkimusohjelmassa.

 
Ulkopolitiikka 2/2009

Pääkirjoitus: Toiveiden tuulet kääntyvät

Tapani Vaahtoranta

Egon Bahr: Kylmän sodan pesänjako Euroopassa on kesken

Leena Liukkonen-Forsell

Maailmanhistorian tekijäksi Willy Brandtin rinnalla

Leena Liukkonen-Forsell

Sammakot vaarassa

Joonas Pörsti

Zhang Wei, oletan?

Kukka-Maaria Kuisma

Nigerian kaasua Eurooppaan

Joonas Pörsti

Suomalaiset vaikuttajat maailmalla

Joonas Pörsti ja Hannele Pulkkinen

Markku Niskala: Poliittista vaikuttamista ei voi unohtaa

Joonas Pörsti

Piia-Noora Kauppi: Vaikutusvalta syntyy luottamuksesta

Hannele Pulkkinen ja Joonas Pörsti

Pauliina Arola: Ajoitus ratkaisee usein kriisinhallinnassa

Joonas Pörsti

Kiristynyt kilpa korkeista nimityksistä vaatisi Suomelta asennemuutosta

Niina Sarkonen

”Tunsin pääsihteerin ennestään”

Niina Sarkonen

Silminnäkijä: Maa vailla kenraaleja

Juha Mäkinen

Ideologiset sotilaat eivät osaa ratkaista Iranin kriisiä

Liisa Liimatainen

Ranska etsii uutta tehtävää

Louis Clerc

Etelä-Afrikan vaikuttajanainen Geraldine Fraser-Moleketi: "Epäoikeudenmukaisuuden kokemus ajoi politiikkaan"

Niina Sarkonen

ANC johti mustien vapaustaistelua Etelä-Afrikassa

Niina Sarkonen

Huumetalous pitää yllä Afganistanin sotaa

Olli Ruohomäki

Presidentinvaalit sytyttäneet toiveen muutoksesta

Olli Ruohomäki

Sodat verottavat luonnon monimuotoisuutta

Susanna Myllylä

Venäjä hakee lohtua investoinneilla

Vadim Kononenko

Kriisinhallintaa tulisi perustella avoimemmin

Jarno Limnéll

EU pystyttää puskuria maahanmuuttoa vastaan

Marko Kananen

Mielipide: Ilmastonmuutosta ei voi ratkoa kuin saasteongelmaa

Atte ja Eija-Riitta Korhola

Yhdysvaltojen hegemonia pitää pintansa

Matti Keppo

Väijyykö meteori ihmiskuntaa?

Matti Keppo

Kirjatutka: Neuvostoimperialismin pitkät jäljet

Ville Ropponen

Kirjatutka: Iran iranilaisten silmin

Mari Luomi

Kirjatutka: Lännen hegemonia tuskin jatkuu

Paul-Erik Korvela

Kirjatutka: Venäjä on Kiinalle toisarvoinen

Teemu Naarajärvi

Kirjatutka: From the USSR with love

Hiski Haukkala

Kirjatutka: Länsi puhuu kauniisti ja toimii rumasti Lähi-idässä

Janne Hopsu

Kirjatutka: Velanmaksun aika

Hannele Pulkkinen

Kirjatutka: Turhaa rahtausta

Ville Hulkkonen

Järjestelmän viimeisellä rannalla?

Liisa Liimatainen

Silminnäkijä: Teheran 24.6.2009

Barroson piinaviikot

Aaretti Siitonen

Etniset jakolinjat ratkaisevat Afganistanin vaalit

Christian Jokinen

Seun Kuti: ”Nigerialaiset tarvitsevat nyt oikeutta”

Niina Sarkonen