Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Iranin toinen vallankumous

Maailma palasina

Kukka-Maaria Kuisma


Teollisuusmaissa syntyvyys tunnetusti laski koulutuksen ja vaurauden lisäännyttyä.  Nyt on huomattu, että talouskasvu on mahdollista vasta kun väestönkasvua on hidastettu tasolle, jolla ravinto-, koulutus-, työllistämis- ja asumiskulut eivät vie suurinta osaa tuloista.

Syntyvyyden rajoittamiseen ja väestönkasvun hillitsemiseen on eri valtioissa omaksuttu erilaisia lähestymistapoja. Kiinan yhden lapsen politiikka on menetelmistä kuuluisin ja ankarin. Politiikan seurauksena syntyvyys laski tehokkaasti, mutta Iranin esimerkki näyttää, että pehmeämmilläkin keinoilla voi taittaa syntyvyyden kasvun yhtä pysyvästi ja jopa nopeammin.

Iranin tapausta pidetään kansainvälisenä menestystarinana vailla vertaa. Vielä 1980-luvulla Irania uhkasi väestömäärän räjähdysmäinen kasvu. Vuosina 1976–86 väestö kasvoi 50 prosentilla, eli 33 miljoonasta 55 miljoonaan. Jos väestönkasvu olisi jatkunut samaa vauhtia, iranilaisia olisi nykyään yli 108 miljoonaa. Iranin väkiluku on kuitenkin 71 miljoonaa, ja väestönkasvu samaa tasoa kuin esimerkiksi Islannin.

Näihin tuloksiin on päästy maan viranomaisten laajamittaisilla toimilla. Uudistuksiin kuului, että terveyskeskukset tarjosivat kaikkia ehkäisyvälineitä maksutta ja naimisiin menoa suunnittelevilta pareilta edellytettiin perhesuunnittelukurssin käyntiä. Seurauksena syntyvyys Iranissa laski kuudesta lapsesta naista kohti 3,5 lapseen ennätyksellisessä kuudessa vuodessa. Syntyvyyden lasku samassa määrin kesti esimerkiksi Yhdysvalloissa 58 vuotta.

Iran ei ehkä ole demokratian mallioppilas, mutta tätä käännettä, jota on kutsuttu maan toiseksi vallankumoukseksi, voidaan pitää toiveikkaana ja suuntaa-antavana esimerkkinä väestönkasvun kanssa kamppaileville kehitysmaille.

 
Ulkopolitiikka 3/2009

Aasia nousee, Afrikka edelleen aallonpohjassa

Tapani Vaahtoranta

Martin Scheinin: Periaatteen mies

Niina Sarkonen

Iranin toinen vallankumous

Kukka-Maaria Kuisma

EU lilliputtisarjaan YK:ssa

Pasi Nokelainen

Energiajärjestö soittaa hälytyskelloa

Olli-Matti Nykänen

Kapitalistinen manifesti: Ahneus on hyväksi (tiettyyn rajaan saakka)

Fareed Zakaria

Kapitalismin kivikkoinen voittokulku

Olli-Matti Nykänen

Yhdysvaltojen riippuvuus Kiinasta syvenee

Matti Nojonen

Talouskriisi vahvistaa Kiinan asemaa

Joonas Pörsti

Kööpenhaminan sopu vielä kaukana

Anna Korppoo ja Alex Luta

Suomi kisaa paikasta turvaneuvostossa

Pasi Nokelainen

Protestit vahvistivat Iranin kansalaisyhteiskuntaa

Liisa Liimatainen

Brasilia etsii mallia ja kumppaneita Aasiasta

Lauri Tähtinen

Kurdit luottavat öljyyn ja demokratiaan

Ville Ropponen

Puheenvuoro: Mihin Natossa sitoudutaan?

Juha Rainne

Yim Sung-joon: "Pohjois-Korea hakee Yhdysvaltain huomiota"

Kristian Kurki

Kolumni: Etniset jakolinjat ratkaisevat Afganistanin vaalit

Christian Jokinen

Muuri murtui, miten kävi illuusioiden?

Charly Salonius-Pasternak

Kirjatutka: Aktivismi Kiinassa kovilla

Hannele Pulkkinen

Kirjatutka: Kastittomien nousu

Tapio Tamminen

Kirjavieras: Rauha on ihmisen geeneissä

Niina Sarkonen

Kirjatutka: Ottakaa vastuu

Ville Ropponen

Kirjatutka: Väestönkasvu kiihdyttää ilmastonmuutosta

Tapani Vaahtoranta

Kirjatutka: Väliinputoaja vai oman tiensä kulkija?

Ville Ropponen

Kirjatutka: EU:n toimivaltaa liioitellaan

Eero Vuohula

Toisenlainen näkemys Gazan sodasta

Olli-Matti Nykänen

Lissabonin kujanjuoksu

Aaretti Siitonen

Nixonilta mallia Iran-politiikkaan

Barbara Zanchetta