Iranin toinen vallankumous

Maailma palasina

Kukka-Maaria Kuisma

Teollisuusmaissa syntyvyys tunnetusti laski koulutuksen ja vaurauden lisäännyttyä.  Nyt on huomattu, että talouskasvu on mahdollista vasta kun väestönkasvua on hidastettu tasolle, jolla ravinto-, koulutus-, työllistämis- ja asumiskulut eivät vie suurinta osaa tuloista.

Syntyvyyden rajoittamiseen ja väestönkasvun hillitsemiseen on eri valtioissa omaksuttu erilaisia lähestymistapoja. Kiinan yhden lapsen politiikka on menetelmistä kuuluisin ja ankarin. Politiikan seurauksena syntyvyys laski tehokkaasti, mutta Iranin esimerkki näyttää, että pehmeämmilläkin keinoilla voi taittaa syntyvyyden kasvun yhtä pysyvästi ja jopa nopeammin.

Iranin tapausta pidetään kansainvälisenä menestystarinana vailla vertaa. Vielä 1980-luvulla Irania uhkasi väestömäärän räjähdysmäinen kasvu. Vuosina 1976–86 väestö kasvoi 50 prosentilla, eli 33 miljoonasta 55 miljoonaan. Jos väestönkasvu olisi jatkunut samaa vauhtia, iranilaisia olisi nykyään yli 108 miljoonaa. Iranin väkiluku on kuitenkin 71 miljoonaa, ja väestönkasvu samaa tasoa kuin esimerkiksi Islannin.

Näihin tuloksiin on päästy maan viranomaisten laajamittaisilla toimilla. Uudistuksiin kuului, että terveyskeskukset tarjosivat kaikkia ehkäisyvälineitä maksutta ja naimisiin menoa suunnittelevilta pareilta edellytettiin perhesuunnittelukurssin käyntiä. Seurauksena syntyvyys Iranissa laski kuudesta lapsesta naista kohti 3,5 lapseen ennätyksellisessä kuudessa vuodessa. Syntyvyyden lasku samassa määrin kesti esimerkiksi Yhdysvalloissa 58 vuotta.

Iran ei ehkä ole demokratian mallioppilas, mutta tätä käännettä, jota on kutsuttu maan toiseksi vallankumoukseksi, voidaan pitää toiveikkaana ja suuntaa-antavana esimerkkinä väestönkasvun kanssa kamppaileville kehitysmaille.