Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

EU lilliputtisarjaan YK:ssa

Maailma palasina

Pasi Nokelainen


Lissabonin sopimuksen pitäisivirallisten myyntipuheiden mukaan vah­vistaa EU:n neuvotteluvoimaa ja näky­vyyttä maailmanpolitiikassa. YK:ssa saattaa käydä aivan päinvastoin, jos ir­lantilaiset sanovat ”yes” lokakuisessa kansanäänestyksessä ja sopimus astuu voimaan.

Nykyisin EU:n puheenjohtajamaa, tällä hetkellä Ruotsi, koordinoi EU-kantoja, esittelee unionin aloitteet ja pi­tää unioninyhteiset puheenvuorot esi­merkiksi YK:n yleiskokouksessa ja ta­lous- ja sosiaalikomitea ECOSOCissa. Tämän roolin pitäisi siirtyä uudelle ulko-ja turvallisuuspolitiikan korkealle edus­tajalle ja käytännössä EU:n yhteiselleulkosuhdepalvelulle.

EU:sta tulee sopimuksen myötä myös oikeushenkilö. Tämä tarkoittaa,että Eu­roopan yhteisöjen YK-tarkkailijastatus, joka tällä institutionaalisella reliikillä on ollut vuodesta 1974, siirtyy unionille. Tark­kailijaksi”alennetun” EU:n yhteiset kan­nat ja puheenvuorot päästäisiin tulevaisuu­dessa esittämään vasta sen jälkeen, kun kaikki YK:n 192 jäsenmaata ovat sanoneet sanottavansa käsiteltävästä asiasta. Unioni saisi puhua muutoinkin rajoitetusti, eikä sillä olisi lainkaan aloiteoikeutta.

EU:n asema voidaan tosin määritellä muita tarkkailijoita paremmaksi. Tällöin EU:n roolia voisi verrata lähinnä sellai­siin kansainvälisenpolitiikan mahtiteki­jöihin kuten Palestiinaan ja Vatikaaniin. Tämä vaatisi kuitenkin voimakasta lob­bausta ja yleiskokouksen enemmistön tuen päätökselle.Se voisi myös synnyttää kierteen, jossa muutkin järjestöt vaatisi­vat parannuksia asemaansa.

Selvää ratkaisua tilanteeseen ei ole. Suomen YK-edustustosta arvioitiin elo­kuussa, että YK:n luonne valtioiden väli­senä järjestönä pakottaa jatkamaan kier­tävää puheenjohtajuutta muodossa tai toisessa YK:n puitteissa.

 

 
Ulkopolitiikka 3/2009

Aasia nousee, Afrikka edelleen aallonpohjassa

Tapani Vaahtoranta

Martin Scheinin: Periaatteen mies

Niina Sarkonen

Iranin toinen vallankumous

Kukka-Maaria Kuisma

EU lilliputtisarjaan YK:ssa

Pasi Nokelainen

Energiajärjestö soittaa hälytyskelloa

Olli-Matti Nykänen

Kapitalistinen manifesti: Ahneus on hyväksi (tiettyyn rajaan saakka)

Fareed Zakaria

Kapitalismin kivikkoinen voittokulku

Olli-Matti Nykänen

Yhdysvaltojen riippuvuus Kiinasta syvenee

Matti Nojonen

Talouskriisi vahvistaa Kiinan asemaa

Joonas Pörsti

Kööpenhaminan sopu vielä kaukana

Anna Korppoo ja Alex Luta

Suomi kisaa paikasta turvaneuvostossa

Pasi Nokelainen

Protestit vahvistivat Iranin kansalaisyhteiskuntaa

Liisa Liimatainen

Brasilia etsii mallia ja kumppaneita Aasiasta

Lauri Tähtinen

Kurdit luottavat öljyyn ja demokratiaan

Ville Ropponen

Puheenvuoro: Mihin Natossa sitoudutaan?

Juha Rainne

Yim Sung-joon: "Pohjois-Korea hakee Yhdysvaltain huomiota"

Kristian Kurki

Kolumni: Etniset jakolinjat ratkaisevat Afganistanin vaalit

Christian Jokinen

Muuri murtui, miten kävi illuusioiden?

Charly Salonius-Pasternak

Kirjatutka: Aktivismi Kiinassa kovilla

Hannele Pulkkinen

Kirjatutka: Kastittomien nousu

Tapio Tamminen

Kirjavieras: Rauha on ihmisen geeneissä

Niina Sarkonen

Kirjatutka: Ottakaa vastuu

Ville Ropponen

Kirjatutka: Väestönkasvu kiihdyttää ilmastonmuutosta

Tapani Vaahtoranta

Kirjatutka: Väliinputoaja vai oman tiensä kulkija?

Ville Ropponen

Kirjatutka: EU:n toimivaltaa liioitellaan

Eero Vuohula

Toisenlainen näkemys Gazan sodasta

Olli-Matti Nykänen

Lissabonin kujanjuoksu

Aaretti Siitonen

Nixonilta mallia Iran-politiikkaan

Barbara Zanchetta