Martin Scheinin: Periaatteen mies

Profiili

Niina Sarkonen

Martin Scheinin on neljän vuoden ajan raportoinut terrorismin vastaisen sodan ihmisoikeusseuraamuksista YK:lle. Tällä hetkellä häntä työllistää myös suunnitteilla oleva yleismaailmallinen ihmisoikeustuomioistuin, jonka peruskirjaa Scheinin on ollut laatimassa. Lue lisää UP-lehdestä 3/09.

kuva Niina Sarkonen

Martin Scheinin

· Syntynyt 1954 Helsingissä

· Asuu vakituisesti Firenzessä, Italiassa

· Oikeustieteen tohtori, biokemian kandidaatti

· Mukana 1970-luvulla opiskelijapolitiikassa

· YK:n erityisraportoija koskien ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojelua terrorismin vastaisessa toiminnassa 2005–2011

· Kansainvälisen oikeuden professori European UniversityInstitutessa, Firenzessä2008–2016

· Åbo Akademin valtio-oikeudenja kansainvälisen oikeuden professori, Ihmisoikeusinstituutin johtaja 1998–2008

· YK:n ihmisoikeuskomitean jäsen 1997–2004

Martin Scheinin on todistanut työssään YK:n ihmisoike­uksien erityisraportoijana homo sapiens sapiensin synkimpiä puolia.

Miehen silmissä säilyy rauhallinen katse, vaikka keskustelu sivuaa vankien kidutusta ja nöyryytystä Guantánamossa ja Abu Ghraibissa, kuolemaantuomittujen epäinhimillistä kohtelua Kiinassa ja Japanissa sekä vähemmistöjen sortoa terrorismin torjunnan nimissä. Edes pie­ni vesisade ei haittaa pikaisella visiitillä entisessä kotikaupungissa Turussa.

Mikä Scheininia vielä jaksaa hätkäh­dyttää?

”Kaikki. Eniten ihmettelen syyskuun 11. päivän vaikutusten dramaattisuutta, kuinka voimakas taka-askel se oli ihmis­oikeuksille. Kuinka paljon länsimaisesta hyminästä – puheesta ihmisoikeuksien voittokulusta – osoittautui pelkäksi sana­helinäksi, kunYhdysvallat ja sen mukana monet muut olivat äkkiä valmiit purka­maan sitoumuksensa.”

G. W. Bushin lanseeraama terroris­min vastainen sota tarkoitti Scheininin mukaan historian pyörän kääntämistä taaksepäin 60 tai jopa 200 vuotta. Riip­puen siitä, ajatellaanko YK:n yleismaail­mallista ihmisoikeuksien julistusta vai filosofi Immanuel Kantia.

”Bushin hallinto oli pahin konna. Yhdysvaltain esimerkki antoi muillekin valtioille esimerkiksi Pohjois-Afrikassa jaKeski-Aasiassa erinomaisen tekosyyn ihmisoikeuksien loukkauksiin, kuten mielivaltaisiin vapaudenriistoihin. Tätä vahinkoa ei yksi Obama niinvain korjaa neljässä tai kahdeksassa vuodessa. Kes­tää kauan ennen kuin Yhdysvallat saa takaisin kansainvälisen maineensa ja paikkansa ihmisoikeuksien puolustaja­na. Ja että vauriot korjataan muuallakin.”

Obama palautti Yhdysvallat vain pidempään historialliseen jatkumoon, hän ei ole mikään Bushin vastakohta, Scheinin muistuttaa. Yhdysvallat säilyy suurvaltana, ja sen presidentille on jat­kossakin tärkeintä maan oma etu.

Miten tämä oli mahdollista? Miten vuoden 2001 terrori-iskut saattoivat johtaa näin traagisiin seurauksiin?

”Vastaus löytyy varmasti iskujen herättämästä pelosta ja sisäisen solidaarisuuden kasvusta. Tämän kääntöpuolena oli itsekkyyden voimistuminen, että oma etu menee kaiken muun edelle. Yhdys­valloissa sisäpolitiikka tulee aina ensin, seuraavana kansainväliset suurvalta intressit, ja vasta sitten hyvän tekeminen maailmassa – enempää ei voi odottaa."

Immanuel Kantin moraalifilosofiaa lainaten Scheinin toteaa, että Yhdysvallat otti käyttöön keinot, joissa muihin ihmisiin suhtaudutaan puhtaasti välineenä. "Niin kauan kuin ihmistä syytetään rikoksentekijänä, ajatellaan, että hän on päämäärä sinänsä, että hänellä on rikollinen mieli ja hän vastaa itse teoistaan. Mutta terrorismin torjunnassa ihmisiä voidaan nyt pitää seitsemän vuotta vankileirillä kuulusteltavana vain siksi, että hän ehkä tietää jotain. Se on ihmisen alistamista välikappaleeksi."

"Asialla oli täysiä amatöörejä ja ammattitaidottomia henkilöitä, jotka kotimaisen kannatuksen – turvallisuuden ja taloudellisten intressien nimissä – olivat valmiita tekemään mitä tahansa, keinolla millä hyvänsä."

Kaiken lisäksi niin kutsutut terrorismin vastaiset toimet ovat vahvistaneet terrorismia. "Ennen Irakin sotaa Irakin ja al-Qaidan välillä ei ollut yhteyttä. Nyt on. Se on Yhdysvaltojen toimien tulos. Guantánamon vangeista suurin osa oli vaarattomia, mutta nyt heistä on tullut niin vaarallisia, että Eurooppakaan ei heitä halua, syyttömiä ihmisiä."

Radikaalius on hyve

Scheinin aloitti Turun yliopistossa 1970-luvulla biokemian opinnoilla osallistuen samalla aktiivisesti opiskelijapolitiikkaan muun muassa Teiniliitossa, ylioppilaskunnassa ja Turun akateemisessa sosialistiseurassa. Pääaine vaihtui myöhemmin oikeustieteeksi. "Koin että se on lähempänä oikeita muutoksen prosesseja."

Vasemmistolaisen kautensa perinnöksi Scheinin lukee kriittisen elämänasenteen. "En pelkää olla radikaali. Minulle se tarkoittaa juuriin menevää kriittisyyttä, että voi asettaa kyseenalaiseksi yleisesti hyväksyttyjä totuuksia ja vastaukseksi ei koskaan kelpaa se, että näin on tehty ennenkin. Millään muulla tavalla en koe olevani vasemmistolainen nykyisin."

Juristina Scheinin perehtyi erityisesti ihmisoikeuksiin, perustuslaillisiin kysymyksiin sekä vähemmistöjen oikeuksiin. Kansainvälisiä luottamustehtäviä seurasi neljä vuotta sitten YK-nimitys ihmisoikeuksien erityisraportoijaksi koskien terrorismin vastaisia toimia. Scheinin on ensimmäinen tehtävän haltija. Hänen vakituinen kotinsa on Italian Firenzessä, missä hän työskentelee kansainvälisen oikeuden professorina European University Institutessa, joka on EU:n tohtorinkoulutuslaitos yhteiskuntatieteiden alalla.

YK:n erityisraportoijan ominaisuudessa Scheinin antaa valtioille toimintasuosituksia ja kokoaa tietoa mahdollisista ihmisoikeusloukkauksista esimerkiksi maavierailujen avulla. Tuloksista hän raportoi YK:n ihmisoikeusneuvostolle ja yleiskokoukselle.

Tuorein Scheininin julkaisema raportti koskee turvallisuuspalvelujen toimia kaikkialla maailmassa terrorismin vastaisen sodan aikana. "CIA:ta voi syyttää monesta, mutta Eurooppakaan ei selviä puhtain paperein. Liian monessa Euroopan valtiossa on hyväksytty se, että erityisesti sotilastiedustelupalvelut voivat toimia kuin valtio valtiossa – eivätkä hallitukset välttämättä tahdokaan tietää niiden toimista, vaikka viime kädessä valtio on vastuussa siitä, mitä sen tiedustelupalvelut tekevät."

Muun muassa Britanniassa tiedustelupalvelu on osallistunut kuulusteluihin ulkomailla tai lähettänyt kysymyksiä muiden maiden tiedustelupalveluille ja edesauttanut siten välillisesti vankien kidutusta.

Syytteitä virkamiehiä vastaan on nostettu useissa Euroopan maissa, kuten Italiassa ja Espanjassa, mutta enemmän Scheinin luottaa poliittiseen vastuunottoon. "Ison-Britannian tiedustelupalvelu on myöntänyt, että näin ei olisi voitu toimia ilman poliitikkojen tukea. Poliitikkojen on pakko reagoida tähän." Kesän aikana Britanniasta on jatkuvasti tullut uusia tiedon murusia, ja parlamentti vaatii hallitukselta perusteellista pyykinpesua."

Ihmisoikeuksien ydin universaali

Scheinin korostaa ihmisoikeuksien universaalisuutta. "Eri tulkintoja universaaleista ihmisoikeuksista on, mutta niiden ydin on sama." Juuri tämä on YK:n ihmisoikeuskomitean tehtävä: pyrkiä tulkitsemaan samaa sopimusta samalla tavalla kaikissa maailman kolkissa.

Vaikka ihmisoikeuksien väitetään usein perustuvan nk. eurooppalaisiin arvoihin, Scheinin ei suostu pitämään niitä osana länsimaista perinnettä. "Historiallisesti Eurooppa on tietysti kulkenut edellä, mutta se on vain ajallinen järjestys."

Miksi ihmisoikeudet syntyivät sitten juuri Euroopassa? "Tämä liittyy vahvasti ihmisten yksilöllisyyden hyväksymiseen, mihin taas vaikuttivat valistus, kirjapainotaito sekä Ranskan vallankumous 1789 ja sääty-yhteiskunnan murtuminen. Ihminen tunnustettiin yksilöksi sen sijaan, että hänellä olisi ennalta määrätty luonnollinen paikkansa yhteiskunnan hierarkiassa. Olennaista oli, että muutos tuli yhteiskunnan sisältä, kukaan ei tullut ulkoapäin sanomaan vaikkapa, että noitien polttaminen pitää lopettaa."

Scheinin näkee, että yksilön aseman vahvistuminen ja sitä kautta yksilön oikeuksien tunnustaminen tekee läpimurtoaan kaikkialla maailmassa. "Tässä on aikakautemme positiivinen kehitys. Jos terrorismin vastainen taistelu on akanvirta, niin päävirta on yleismaailmallisten ihmisoikeuksien aiempaa laajempi tunnustaminen. Sen voi nähdä nuorten sukupolvien valinnoissa ja prioriteeteissä esimerkiksi Afrikassa ja Aasiassa."

Taustalla on Scheininin mukaan maailmanlaajuisen kommunikaation huikea kasvu, mikä pitää sisällään internetin, tiedotusvälineet ja ihmistenvälisen kahdenkeskisen viestinnän. Tämä vie uskottavuutta autoritaariselta rakenteelta ja väitteeltä, että yksilön arvo ja oikeudet olisivat alisteisia ryhmän intresseille. "Eivät ihmiset suostu enää elämään tässä tilanteessa. Tämän olen nähnyt kiertäessäni maailmaa muun muassa yliopisto-opettajana", sanoo Scheinin.

"Autoritaariset poliittiset johtajat voivat puhua mitä haluavat afrikkalaisista tai aasialaisista arvoista, mutta ei heillä ole enää kannatusta nuoremman sukupolven keskuudessa. Muutos on peruuttamaton, se nähtiin jo kommunismin romahtaessa. Kun ihmiset tietävät paremmasta, ei heitä pysty palauttamaan autoritaarisen hallinnon alle kuin pakkokeinoin, ja pakkokeinoilla on rajallinen aikansa." Ihmisoikeudet ovat Scheininin mukaan ihan aidosti universaaleja, ja siksi kukaan ei voi estää niiden leviämistä.

Mutta Yhdysvallat on tehnyt tälle prosessille paljon hallaa, hän vielä lisää. Keskustelu palaa jälleen terrorismin vastaisen sodan vaikutuksiin.

"Ero Euroopan ja Yhdysvaltojen välille syntyy siitä, että Eurooppa joutuu ottamaan toiset huomioon – sekä mantereen sisäisesti että muut maailmanluokan toimijat – kun Yhdysvallat ainakin kuvittelee voivansa toimia yksin. Osin Euroopan moninaisuudesta johtuen historian pyörää ei niin vain käännetä taaksepäin, vaikka meilläkin on nähty takaiskuja."

"On ollut surullista nähdä, miten tiiviiseen yhteistyöhön Ison-Britannian Labour-hallitus lähti Yhdysvaltojen kanssa – se oli vastoin eurooppalaisia perinteitä ja Labourin omia perinteitä. Myös monet EU:n uudet jäsenvaltiot ovat olleet lojaaleja Yhdysvalloille." Uusia häpeätahroja Euroopan maine saanee ensi talvena, kun Scheininin valmistelema raportti salaisista pidätyskeskuksista julkistetaan.

"Euroopassa ei periaatetasolla tehdä kompromisseja ihmisoikeuksien suhteen, mutta käytännössä niistä saatetaan livetä." Uusia häpeätahroja Euroopan maine saanee ensi talvena, kun Scheininin valmistelema raportti salaisista pidätyskeskuksista julkistetaan.

Mitä on terrorismi?

Terrorismin pelkoa on väärinkäytetty raskaasti syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen. Se on ollut verrattain helppoa, sillä terrorismin määritelmästä ei ole syntynyt yhteisymmärrystä YK:n sisällä.

"Avoinna on vielä monta kysymystä: voiko aseellisten konfliktien aikana tapahtuvaa väkivaltaa kutsua terrorismiksi vai pitäisikö sitä kutsua sotarikoksiksi,

voiko valtio syyllistyä terrorismiin ja ovatko kansallisen itsemääräämisen nimissä tehdyt teot koskaan terrorismia."

Valtiot ovat käyttäneet terrorismin vastaisen sodan myötätuulta leimatakseen terrorismiksi mitä tahansa, minkä he haluavat tukahduttaa. "Uzbekistan on tästä hyvä esimerkki. Ennen syyskuun 11. päivän iskuja länsimaat kritisoivat hallituksen toimia, mutta kun Uzbekistan alkoi iskujen jälkeen käyttää sanaa terrorismi, länsi varsin pitkään hiljaa hyväksyi sen, mitä maassa tapahtui."

Samaa keinoa on käytetty eri puolilla maailmaa oikeuksiaan vaativia alkuperäiskansoja, ammattiyhdistysliikkeitä, oppositiopuolueita ja erilaisia uskonnollisia suuntauksia vastaan.

"Itse olen pitänyt siitä kiinni, että terrorismissa pitää olla kyse tappavasta tai muuten vakavasta väkivallasta sivullisia kohtaan."

YK:ssa on toki luotu uusia sopimuksia, joilla pyritään kattamaan uusia terrorismin muotoja. "Tämä on tietysti parempi lähestymistapa oikeusvaltion kannalta, koska siinä määritellään tarkasti mitä terroriteot ovat. Mutta tässäkin ongelmana on, että määritelmää tavataan laajentaa 'oikean terrorismin' liepeillä oleviin ilmiöihin."

Prosessi on saanut jopa hieman huvittavia piirteitä: terrorismin vastaisiin sopimuksiin kuuluu esimerkiksi Tokion siviili-ilmailua koskeva sopimus, jossa mikä tahansa lennon aikainen häiritsevä käytös on tehty rangaistavaksi. Kun myöhemmissä sopimuksissa määriteltiin Tokion sopimuksen mukaiset teot terrorismiksi, on päädytty tilanteeseen, jossa lievätkin teot lentokoneessa, kuten lentoemännän häiritseminen, voitaisiin luokitella terrorismiksi. "Käytännössä tämä systeemi ei siis toimi."

"Katsokaa nyt oikean terrorismin suuntaan ja lopettakaa tämä symbolinen terrorismi-sanan käyttö. Terrorismin torjunta ei ole tehokasta, jos voimavaroja hukataan."

Turkki myönteinen esikuva

Terrorismin vastainen sota on tehnyt paljon hallaa ihmisoikeuksille viime vuosina, mutta vielä polttavampia ihmisoikeusongelmia aiheuttavat Scheininin mukaan köyhyys, nälkä ja ilmastonmuutos.

"Nämä syventävät kuiluja, joita maailmassa jo on. Ihmisoikeusloukkauksiksi ne muuttuvat siinä vaiheessa, kun jokin toimija, erityisesti valtio, ei ole hoitanut velvollisuuksiaan väestöä kohtaan. Talouskriisi kärjistää ongelmia, sillä se lisää köyhyyttä ja työttömyyttä."

Kriisi voi lisäksi toimia uutena tekosyynä laittaa ihmisoikeudet hyllylle odottamaan parempia aikoja. Filippiinit lykkäsi finanssikriisin nojalla Scheininin pääsyn maahan ihmisoikeuksien erityisraportoijana.

Ilonaiheitakin ihmisoikeuksien saralla on. "Iloitsen Turkin yrityksestä yhdistää modernisaatio ja islam. Tästä vallitsee Länsi-Euroopassa täysi väärinymmärrys, kun kuvitellaan, että ulkoa tuotu pakkosekularismi, joka Turkissa yhdistyy sotilasvaltaan, voisi olla keino ihmisoikeuksien ja demokratian toteuttamiseksi. Sehän on ihan päinvastoin: vain islamin sisäinen modernisaatio voi johtaa myönteiseen kehitykseen, ja toivottavastisen vaikutuksen laajenemiseen."

Kuolemanrangaistukset vähentymässä

Myönteisiin kehityskulkuihin kuuluu myös kuolemanrangaistuksia toimeenpanevien maiden joukon kutistuminen. YK:n mukaan 133 valtiota oli poistanut kuolemanrangaistuksen lainsäädännössään tai käytännössä vuonna 2007. Samana vuonna 25 valtiota teloitti ihmisiä rikoksista – näistä 91 prosenttia tapahtui kuudessa maassa: Kiinassa, Iranissa, Irakissa, Pakistanissa, Sudanissa ja Yhdysvalloissa. Kiinassa toimeenpantiin kaikista maailman teloituksista kolme neljäsosaa.

"Tärkeää keskustelua on myös käyty siitä, että vaikka kuolemanrangaistus ei määritelmällisesti loukkaa oikeutta elämään, monet sen toteutustavoista ovat epäinhimillistä kohtelua – teloitusmenetelmät tai muu tuomittujen kohtelu voidaan tuomita ihmisoikeusloukkauksina. Toiset ovat sitä mieltä, että jokainen teloitustapa on kidutusta: jos käden amputaatio on kidutusta, niin miksei pään amputaatio olisi.

Vallitseva kanta on kuitenkin se, että kansainvälinen oikeus jättää tilaa laillisille kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoille, niiden käyttöalaa vain pyritään supistamaan."

YK:n ihmisoikeuskomiteassa työskennellessään suuri osa kaikista oikeustapauksista, joita Scheinin muiden komitean jäsenten kanssa käsitteli, koski kuolemanrangaistusta.

"Sen voin sanoa kahdeksan vuoden ajalta, että yhtään sellaista tapausta ei tullut vastaan, jossa kuolemanrangaistus olisi mielestäni ollut hyväksyttävä. Aina siinä oli jotain vikaa, oikeudenkäynnissä, teloitustavassa, missä tahansa. Kaksi kolme kertaa jäin vähemmistöön, kun komitean enemmistö poikkeuksellisesti hyväksyi kuolemanrangaistuksen käytön."

Suunnitteilla ihmisoikeustuomioistuin

YK:n ihmisoikeuksien julistuksen 60-vuotispäivien kunniaksi Sveitsin hallitus käynnisti hankkeen, jossa kartoitetaan ihmisoikeuksien kehitystä tulevaisuudessa. Yksi kahdeksasta teemasta koskee yleismaailmallisen ihmisoikeustuomioistuimen perustamista. Scheinin sai toimeksiannon kirjoittaa oma ehdotuksensa tuomioistuimen peruskirjaksi.

Kesäkuussa raportit julkistettiin, ja osa ehdotuksista menee eteenpäin diplomaattiselle tasolle, kuten kansainvälisten järjestöjen neuvottelupöytiin. "Toivottavasti minun ehdotukseni on mukana – peruskirjasta on kaksi ehdotusta, ja yritämme miettiä olisivatko ne yhdistettävissä."

"Kyseessä on konsepti, jolla haetaan yhtä ratkaisua moniin ongelmiin. Tuomioistuin saisi sitovan tuomiovallan suhteessa valtioihin, jos valtio sen itse hyväksyy, ja vaikkei hyväksyisikään, niin tuomioistuin voisi silti antaa juridisesti arvovaltaisia mielipiteitä."

Tuomiovalta koskisi myös kansainvälisiä järjestöjä mukaan lukien YK:n, ja se on tarkoitus ulottaa myös ei-valtiollisiin toimijoihin, kuten monikansallisiin yrityksiin, jos asianomainen taho sen hyväksyy. Tässä tapauksessa kyseessä olisi sitova päätös, ja tuomioistuin voisi määrätä teon seuraamuksista.

"Kun yritykset alkavat hyväksyä tuomioistuimen toimivaltaa, tulee siitä toivon mukaan nopeasti kasvava lumipallo, kun kilpailusyistä yritykset eivät voi olla lähtemättä mukaan, kuluttajien painostuksen takia."

Nykyisin yleismaailmallinen ihmisoikeuksien valvonta kohdistuu vain valtioihin, jotka ovat vapaaehtoisesti halunneet alistua valvonnalle, ja niihinkin liian usein ilman tehokkaita oikeudellisia mekanismeja.

Ihmisoikeustuomioistuimen prosessia voisi verrata kansainvälisen rikostuomioistuimen pitkään tiehen. "Ajatus eli kituliasta elämää vuosikymmenten ajan, ja monet pitivät sitä jo kuolleena, mutta sitten yllättävän nopeasti 1990-luvun lopulla tuli momentum, ja tuomioistuin pystyttiin muodostamaan ja ratifioimaan. Tähän johtivat ensisijaisesti Jugoslavian hajoaminen ja Ruandan kansanmurha, joiden seurauksena turvallisuusneuvosto perusti kaksi ad hoc -rikostuomioistuinta." Näitä ei kuitenkaan nähty juridisesti kestävänä mallina. Tuli ilmiselväksi, että tarvitaan jokin pysyvä kansainvälinen rakenne, jolla on sopimusperusta.

"Tässä on vähän sama juttu – ensin pitää saada ajatus elämään, ja kun tulee sopiva tilanne, niin prosessi voi olla nopeakin." Oikea hetki yleismaailmallisen ihmisoikeustuomioistuimen perustamiselle voi tulla piankin, joten valmisteleva työ on tärkeää.

Immanuel Kant – universaalien ihmisoikeuksien isä

Länsimaisen filosofian keskeisimpiin hahmoihin kuuluva saksalainen Immanuel Kant (1724–1804) korosti järjen ja tahdon keskeisyyttä ihmiselämässä sekä kaikkien ihmisten tasa-arvoisuutta.

Kant muotoilee moraalilaissaan nk. kategorisen imperatiivin, eli eräänlaisen "käytösohjeensa" elämällemonella eri tavalla, mutta näistä ehkä kuuluisin on: toimi vain sellaisen maksiimin (eli periaatteen) mukaan, jonka voit samalla toivoa tulevan yleiseksi laiksi. Ihmisten välisiä suhteita määritteleeperiaate: muita ihmisiä tulee kohdella aina päämääränä sinänsä, eikä koskaan pelkästään välineenä. Toisessa painoksessateoksestaan

Ikuiseen rauhaan (Zum Ewigen Frieden – AnhangII, 1795) Kant painottaa erityisesti ihmisoikeuksien ensisijaisuutta suhteessa politiikkaan.

Sähköposti Facebook LinkedIn Twitter Lisää