Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä

Talouskriisi vahvistaa Kiinan asemaa

Talouskriisin jälkeen

Maailmantalouden myllerrys nopeuttaa Kiinan, Intian ja muiden G20-ryhmän maiden nousua maailmanpolitiikassa. Länsimaiden arvovalta on saanut kriisissä kolauksen, mutta voi kestää vielä pitkään ennen kuin lisää päätösvaltaa siirtyy kehittyville maille.

Ulkopolitiikka-lehti kysyi yhdeksältä talouden ja maailmanpolitiikan asiantuntijalta, minkälaisia vaikutuksia kriisillä on kansainväliseen järjestelmään.

Onko kapitalismi palaamassa talouskriisin myötä maailmanlaajuisesti pysyvämmin valtioiden ohjaukseen?

Talouden sääntelyä on pyritty vähentämään teollisuusmaissa Reaganin ja Thatcherin ajoista lähtien, muistuttaa Suomen Pankin johtokunnan varapuheenjohtaja Pentti Hakkarainen. "Talouskriisijättää jälkensä ainakin finanssimarkkinoiden sääntelyyn ja valvontaan sekä lisää valtioiden halua talousohjaukseen. On mahdollista, että kriisi johtaa 1930-luvun kaltaiseen sääntelyn lisääntymiseen."

"Kriisi on paljastanut, että rahoitusmarkkinoita ei voida säädellä pelkästään kansallisin toimin", arvioi kansantaloustieteen professori Pertti Haaparanta Helsingin kauppakorkeakoulusta. "Myös kansainvälisille taloutta vakauttaville instituutioille, kuten IMF:lle ja Maailmanpankille on tarvetta. Siksi kansainvälinen ohjaus tulee tiivistymään."

"Sääntelyä varmaan lisätään kaikkialla, mutta ei pysyvästi. Nämä poliittiset suhdanteethan ovat aaltoliikettä. Toisinaan vannotaan markkinaliberalismin, toisinaan valtiollisen ohjauksen nimeen", sanoo puolestaan kansainvälisen talouden professori Tapio Palokangas Helsingin yliopistosta.

Yhdysvaltain ja Iso-Britannian esimerkit osoittavat, että julkinen valta kykenee kriisitilanteessa myös elvyttämään taloutta nopeilla toimenpiteillä. Kriisin taltuttamisessa on käytetty taloustieteen näkökulmasta "epäortodoksisia" toimenpiteitä. Valtio ja keskuspankki ovat ottaneet rahoituslaitoksia haltuunsa ja keskuspankit ovat lainanneet rahaa suoraan yrityksille. Pertti Haaparanta pitää innovatiivisena elvytyskeinona esimerkiksi korvauksia, joita valtio on maksanut Yhdysvalloissa ja Saksassa vanhan auton vaihtamisesta uuteen autokaupan vauhdittamiseksi.

"Monissa maissa poliitikot yrittävät vahvistaa valtion otetta talouselämästä. Toivottavasti julkisen vallan rooli vahvistuu nimenomaan rahoitusmarkkinoitten säätelijänä", sanoo valtiosihteeri Raimo Sailas.

Mistä talouskriisi johtui? Tulisiko globaalia talousjärjestelmää muuttaa tämän kriisin seurauksena?

Taloustuntijoilla on yhtenevä käsitys talouskriisin synnystä. Kriisin taustalla on etenkin amerikkalaisten kotitalouksien valtava velkaantuminen ulkomaisen lainarahan avulla 20–30 viime vuoden aikana. Luottolaitokset tottuivat rahoittamaan kotitalouksia huolettomasti, sillä asuntojen arvo nousi vuosikymmeniä lähes yhtäjaksoisesti. Kallistuvan omaisuuden uskottiin toimivan yhä suurempien ja riskipitoisempien lainojen vakuutena.

"Löysä rahapolitiikka ja lainananto kehittivät luottokuplan, jota toimijoiden ahneus pahensi. Kupla puhkesi, systeemi alkoi sulaa ja talous supistua", summaa pitkän uran kansainvälisissä rahoituslaitoksissa tehnyt hallitusammattilainen Birgitta Kantola.

Rahoitusmarkkinoiden valvonta petti pahemman kerran. Yhdysvalloissa pienituloisille tyrkytettiin asuntolainoja. Sitten nämä riskilainat myytiin eteenpäin investointipankeille, jotka kävivät niistä paketoiduilla johdannaisilla velkavetoista kauppaa korkein panoksin. "Osa finanssi-innovaatioista osoittautui kyseenalaisiksi", Pentti Hakkarainen muotoilee.

Rahoitusyritysten johtoa ja työntekijöitä suorastaan kannustettiin holtittomaan riskinottoon palkitsemalla voitoista. "Voimakkaiden kannustimien hyödyllisyydestä yrityksen tuloksen tai tuottavuuden kasvattamisessa ei ole mitään näyttöä", Pertti Haaparanta muistuttaa. Lasku riskinotosta on jäänyt veronmaksajien murheeksi.

Harva kyselyyn vastanneista asiantuntijoista ehdottaa konkreettisia muutoksia varsinaiseen talousjärjestelmään. Valtiosihteeri Raimo Sailaksen mukaan kriisistä ei kannata syyttää kapitalismia, vaan tehtävänsä laiminlyönyttä julkista valtaa.

"Ilmeisiä syitä ovat Yhdysvaltojen pitkään jatkunut eläminen yli varojen, Greenspanin kauden aivan liian löysä rahapolitiikka ja Bushin kauden holtiton finanssipolitiikka", Sailas sanoo. Alan Greenspan työskenteli Yhdysvaltain keskuspankinpääjohtajana vuosina 1987–2006.

Haaparanta näkee rahoitusmarkkinoiden paremman sääntelyn ohella tarvetta muuttaa kansainvälisten talouslaitosten päätöksentekoa. Ainakin suurimpien uusien rahoittajien, kuten Brasilian ja Kiinan, tulisi saada enemmän äänivaltaa.

Minkälaisia uhkia tai mahdollisuuksia näette kriisissä?

Protektionismin lisääntyminen on vastaajien mielestä selvästi suurin uhka kriisin jälkeen. Jos vapaakaupan esteitä aletaan pystyttää uudelleen, siitä kärsisivät eniten maailman köyhät. "Vaarana on, että protektionismi alkaa taas lisääntyä sinänsä hyväksyttävistä syistä, kuten oman maan työpaikkojen säilyttämiseksi", Pentti Hakkarainen sanoo.

Kasvussa olevat yritystuet ovat myös protektionismia, Haaparanta huomauttaa. "Esimerkiksi Suomi on selvästi halukas sulkemaan WTO-ovet Venäjältä maan puutullien vuoksi, vaikka ne eivät ole WTO-sääntöjen vastaisia. Parasta taloudellista ja poliittista elvytystä olisi hyväksyä Venäjä WTO:n jäseneksi, jolloinmyös sen talouspolitiikka tulisi kansainvälisen sanktiojärjestelmän piiriin.

Useimmat vastaajat pitävät myös valtioiden velkaantumista ongelmallisena. Laman torjuminen on pakottanut valtiot lainatiskille. Velkaantuminen vähentää niiden mahdollisuuksia tasoittaa suhdannekuoppia tulevaisuudessa ja altistaa talousjärjestelmän entistä suuremmille häiriöille.

"Joidenkin valtioiden, kuten Italian, Ranskan ja Belgian, velka ylittää jo sata prosenttia bruttokansantuotteesta. Korkomenot syövät valtaosan niiden tuloveron tuotosta. Yhdysvallat voi aivan hyvin päätyä vastaaviin lukemiin, kun tämä kriisi on ohi", Palokangas laskee.

"Toipuminen vie paljon aikaa. On mahdollista, että emme saavuta jatkossa aikaisempaa hyvinvoinnin tasoa, sillä kuluttajien säästöt ovat kuivuneet ja varallisuusarvot supistuneet", Birgitta Kantola arvioi.

Haaparanta ei pidä velanottoa ainakaan vielä riskinä. Sen sijaan hän nostaa esiin kasvihuonekaasujen rajoittamisen, jota talouskriisi voi entisestään vaikeuttaa. Myös paineet demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen voivat pienentyä, jos Kiinan markkinoiden merkitys muille maille kasvaa.

Pentti Hakkarainen mainitsee myös yhden mahdollisuuden, jonka kriisi on avannut. Talouskriisi on paljastanut puutteita kansantaloustieteen teorioissa ja ennustemalleissa. Rahoitusmarkkinoiden toiminta on tähän asti jätetty niissä vähälle huomiolle liian monimutkaisena. Kansantaloustieteessä on tukeuduttu sen sijaan oletukseen täydellisistä markkinoista. Avoimen kritiikin seurauksena tutkimuksen puutteita voidaan nyt korjata.

"Rahoitusmarkkinoiden toimivuuden varmistaminen ja vakauden valvonta on noussut yhä tärkeämmäksi tehtäväksi keskuspankeissa", Hakkarainen sanoo.

Minkä maiden tai alueiden suhteellinen taloudellinen asema vahvistuu kriisin seurauksena? Entä mitkä ovat häviäjiä?

"Kiinan taloudellinen asema vahvistuu koko ajan. Tämä kriisi osoitti, että Kiina on Yhdysvaltojen suurin velkoja. Lisäksi Kiina on ainoa maa maailmassa, joka pystyisi kunnolla elvyttämään lisäämällä julkista kulutusta valuuttavarantojensa ja ulkomaisten sijoitustensa turvin", Palokangas sanoo.

"Jos jonkin maan suhteellinen asema vahvistuu, niin muiden heikkenee", Haaparanta alleviivaa. Kiina ja Intia ovat hänen mukaansa varmoja voittajia, ja Intian asema voi vahvistua näistä jopa enemmän.

Onko Suomen valitsema vientivetoinen strategia ollut oikea?

Vientivetoisen kasvun varaan rakentaneet maat kärsivät globaalissa taantumassa muita enemmän. Harjoitetutulle talouspolitiikalle ei ole kuitenkaan ollut talousasiantuntijoiden mielestä todellista vaihtoehtoa.

"Suomi on niin pieni maa, että sen on pakko viedä 30–40 prosenttia bruttokansantuotteestaan, mikäli se haluaa olla mukana kansainvälisessä työnjaossa ja säilyttää nykyisen elintasonsa. Sen sijaan Yhdysvallat voi pärjätä sillä, että se vie alle 10 prosenttia bruttokansantuotteestaan", Palokangas laskee.

Minkälaisia vaikutuksia talouskriisillä on maailmanpolitiikkaan?

Tämänhetkisten tietojen valossa Kiina ja Intia selviävät talouskriisistä vähin vaurioin ja ovat palaamassa voimakkaalle kasvu-uralle. Läntiset teollisuusmaat, Itä- Eurooppa ja entisen Neuvostoliiton alue kärsivät kriisistä suhteellisesti eniten.

Kriisin seurauksena rikkaat maat joutuvat vastentahtoisesti jakamaan vaikutusvaltaansa Kiinan ja muiden nopeasti kehittyvien maiden kanssa. "Kehittyvät maat saavat lisää globaalia päätösvaltaa, mutta myös vastuuta. Niiden on otettava aiempaa enemmän huomioon läntisen maailman arvoja kotimaisessa ja kansainvälisessä politiikassaan", arvioi Ruotsin ulkopoliittisen instituutin johtaja Tomas Ries.

Nopeasti kehittyvien maiden vaikutusvalta näkyy esimerkiksi G20-ryhmän kokouksissa, jotka voivat korvata aiemman G8-maiden yhteistyön. Uusien globaalin hallinnan muotojen rakentaminen osoittautuu todennäköisesti kaikille osapuolille vaikeaksi, Ries sanoo. Niitä tarvitaan kuitenkin kipeästi talousongelmien ohella ilmastonmuutoksen torjuntaan.

YK-suurlähettiläänä viime kevääseen asti palvellut Kirsti Lintonen piirtää eteen muutamia erilaisia skenaarioita. Jos kansainvälinen järjestelmä ei onnistu sopeutumaan nousevien maiden vaatimuksiin, se voi menettää kokonaan merkityksensä. Jännitteet lisääntyvät entisestään, jos yhteiset säännöt puuttuvat kansainvälisestä politiikasta.

Yhtä hyvin on mahdollista, että tasapaino uusien voimasuhteiden välillä löytyy ja konfliktit onnistutaan väistämään neuvotteluilla. Kolmannessa skenaariossa finanssikriisin vaikutukset jäävät väliaikaisiksi, eivätkä Kiina ja Intia onnistu hyödyntämään nopeampaa kasvuaan poliittisesti. Rikkaat maat vahvistavat uudelleen asemiaan kansainvälisellä kentällä.

Globalisoituneessa maailmassa pelaajia on joka tapauksessa aiempaa enemmän. Maailmanpolitiikan professori Pekka Korhonen Jyväskylän yliopistosta muistuttaa, että G20-ryhmässä ovat mukana Aasian suurvaltojen ohella esimerkiksi Indonesia, Australia, Meksiko ja Etelä-Afrikka. Itä-Aasiassa keskustellaan parhaillaan kiivaasti, minkälaisia normeja maailmanyhteisön pitäisi ottaa käyttöön. Itä-Aasiassa keskustellaan parhaillaan kiivaasti, minkälaisia normeja maailmanyhteisön pitäisi ottaa käyttöön.

"Toisaalta lyhyen aikavälin muutokset eivät ole kovin suuria. Pääsy herrojen pöytään ei vielä tarkoita, että voisi sanella ruokalistan. Yhdysvaltain presidentin vaihtuminen on näiltä osin suurempi muutos kuin mitä nykyinen lama saa aikaan", Korhonen suhteuttaa.

"Globaalit suuryritykset, internetissä roikkuvat kuluttajat, maailmanlaajuiset kansalaisliikkeet ja poikkikansallisesti leviävät kulttuuri-ilmiöt heikentävät yksittäisten valtioiden mahdollisuuksia nousta hegemoniseen asemaan", analysoi puolestaan maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen Helsingin yliopistosta.

Miten talouskriisi vaikuttaa EU:n asemaan maailmassa?

Taantuma alkoi taittua kevään ja kesän aikana Saksassa ja Ranskassa, pitkälti Kiinaan suuntautuvan viennin ansiosta. Talouskriisin taloudelliset ja sosiaaliset haittavaikutukset tuntuvat toden teolla kuitenkin vasta syksyllä, kun työttömyys jatkaa kasvuaan useissa maissa. "Vaikutukset jäävät todennäköisesti väliaikaiseksi, mutta ne voivat syventää entisestään kuilua EU-kansalaisten ja unionin välillä", arvioi Tomas Ries.

Unionin kansainvälinen painoarvo perustuu suurelta osin pehmeään valtaan, sen yhteiskunnalliseen vetovoimaan. Jos talouskriisi jatkuu Euroopassa, unionin suhteellinen vaikutusvalta maailmassa jatkaa vähittäistä heikkenemistään. Riesin mukaan Kiinan nopea kasvu kiristää myös kansainvälistä kilpailua, jolloin EU:ssa voidaan joutua leikkaamaan sosiaalietuja ja tekemään nykyistä enemmän töitä.

Pekka Korhonen ei näe kriisillä dramaattisia vaikutuksia Eurooppaan. "Se on vain yksi porras vähittäisessä marginalisoitumisessa, joka jatkuu vielä vuosikymmeniä."

Teivo Teivainen kiinnittää huomiota EU:n ja Yhdysvaltojen uskottavuuteen oikeiden talousoppien ja poliittisten arvojen julistajina, joka on heikentynyt kriisissä. "Talouspolitiikan lisäksi tämä ilmenee myös siinä, että Kiina ja Intia ovat alkaneet käyttää eurooppalaista demokratiapuhetta, kun ne kritisoivat Euroopan ja Yhdysvaltojen johtoasemaa kansainvälisissä instituutioissa."