Protestit vahvistivat Iranin kansalaisyhteiskuntaa

Liisa Liimatainen

Kesäkuun presidentinvaalien jälkiselvittely jakoi Iranin entistä jyrkemmin tasavaltalaisiin uudistajiin ja kovan linjan konservatiiveihin. Nyt ulkopuolinen maailma tietää, että Iranissa on aktiivinen kansalaisyhteiskunta, joka jatkaa kamppailua uudistusten puolesta hallinnon harjoittamasta väkivallasta huolimatta.

Teheranissa elokuun alussa alkanut oikeudenkäynti kertoo, että Iranin kovan linjan konservatiivit haluavat päästä eroon uudistajista. Oikeudenkäynnissä syytettyjen penkillä istuivat uudistajien kakkosmiehet, mutta hengellisen johtajan Ali Khamenein ja presidentti Mahmoud Ahmadinejadin edustama hallinto tähtää uudistajien todellisten johtajien tuomitsemiseen. Heitä ovat istuvan presidentin vaaleissa haastaneet Mir Hossein Musavi ja Mehdi Karrubi sekä Ahmadinejadin edeltäjä Mohammed Khatami, joka antoi presidenttikaudellaan (1997–2005) iranilaisille toiveita muutoksesta. Heitä saattavat odottaa syytteet valtiopetoksesta ja islamilaisten arvojen vastaisesta toiminnasta.

Elokuun oikeudenkäynnin ensimmäisenä päivänä oikeussalin etupenkillä istui vangin pyjamassa neljä miestä.

Mohammed Ali Abtahi oli Khatamin hallituksen varapresidentti. 20 kiloa kuudessa viikossa laihtunut islamin tuntija (hujjat al-islam) oli riisuttu papin asusta ja mustasta turbaanista, profeetan jälkeläisten kantamasta päähineestä. Bloggari-pappina tunnettu Abtahi "tunnusti" nyt, että vaalitulos oli oikea. Tunnustuksen mukaan uudistajien johto olisi sopinut keskenään, että huonosti sujuneita vaaleja selitetään vaalipetoksella.

Abtahin vieressä istuivat kolmen uudistajien puolueen johtajat Mohsen Mirdamadi, Behzad Nabavi ja Mohammed Atrianfar. Syyttäjän mielestä vaaliprotestien takana oli uudistajien vuosia jatkunut työ, jonka tavoitteena oli toteuttaa Iranissa samanlainen samettivallankumous kun aikanaan Tšekkoslovakiassa. Syyttäjä väitti, että tärkeimmät oppositiopuolueet eli Khatamin, Karrubin ja Rafsanjanin puolueet ovat ottaneet vastaan ulkomailta tullutta rahaa. Salaliiton takana ovat siis länsi ja Israel.

Hengellistä johtajaa lähellä oleva äärikonservatiivinen Kayhan-lehti syytti oikeudenkäynnin alussa Musavia ja Khatamia mielten turmelijoiksi. Tästä rikoksesta rangaistaan Iranissa kuolemantuomiolla. "Musavin ja Khatamin valtiopetos on paljastunut", lehti otsikoi. Sen mielestä kakkosrivin johtajien rankaiseminen ei riitä: "Jos salaliiton todellisia, yleisesti tunnettuja johtajia ei saada vastuuseen, kakkosrivin johtajien tuomitseminen voi tarkoittaa, että heitä ylemmällä olevat johtajat luulevat olevansa turvassa ja jatkavat salaliittotoimintaansa".

Iranin järjestelmän sisällä on näkynyt 1990-luvun jälkipuoliskolta saakka repeämä, joka on johtanut nyt selvään kahtiajakoon. Heinäkuussa kaksi korkeaa uskonoppinutta toivat vastakkaiset näkemyksensäesille julkisissa puheenvuoroissa.

Uskonoppineiden valtataistelu

Iranin presidenttinä vuosina 1989–1997 toiminut Ali Akbar Hašemi Rafsanjani sanoutui Teheranin perjantairukouksessa heinäkuun 17. päivänä julkisesti irti maan hengellisen johtajan Ali Khamenein linjasta. Rafsanjanin mielestä konservatiivien käyttämät voimakeinot, joilla protestit vaiennettiin, ovat uhka järjestelmälle. Hän muistutti islamilaisen tasavallan isän, ajatollah Ruhollah Khomeinin sanoista, joiden mukaan "islamilaista hallintoa ei ole olemassa ilman kansaa". Rafsanjani varoitti, että Iran ei ole enää nimensä mukaisesti islamilainen tasavalta, jos valtio menettää tasavaltalaisen luonteensa.

Rafsanjani kehotti Ahmadinejadia ja hengellistä johtajaa valitsemaan kansallisen yhtenäisyyden linjan, avaamaan tilan osapuolten keskustelulle, vapauttamaan vaalien jälkeen vangitut henkilöt ja vastaamaan surmattujen ja vangittujen omaisille. Virallisesti sovitteleva puhe merkitsi katkoa menneisyyteen, sillä tähän saakka Rafsanjani on aina asettunut kovan paikan tullen valtion turvallisuuselinten taakse, vaikka on kuulunut uudistajien tukijoihin.

Heti perjantairukouspuheen jälkeen Rafsanjania presidenttinä seurannut Mohammed Khatami ehdotti kansanäänestystä presidentinvaalien laillisuudesta. Khatami perusteli ehdotustaan sillä, että Iran ei pääse eroon nykyisestä kriisistä, jos väestön valtaosa ei luota maan johtoon.

Konservatiivit vastaavat kritiikkiin

Kolme päivää Rafsanjanin puheen jälkeen hengellinen johtaja Ali Khamenei kehotti omassa vastauspuheessaan tasavallan huipulla olevaa eliittiä harkitsemaan sanojaan, koska väärät sanat voivat johtaa aseman menettämiseen. Khamenei uhkaili selvästi Rafsanjania, joka johtaa vaaleilla valittua 86-henkistä asiantuntijaneuvostoa. Asiantuntijaneuvosto valvoo hengellistä johtajaa ja voi ainakin teoriassa valita hänen tilalleen uuden, jos Iranin valtapyramidin huipulla istuva mies ei kykene hoitamaan tehtäväänsä.

Asiantuntijaneuvosto kokoontui heinäkuun loppupuolella, mutta kokouksen lopputulos oli tappio Rafsanjanille. Neuvoston enemmistö kehotti puheenjohtajaansa asettumaan epäröimättä hengellisen johtajan taakse. Ennen perjantairukouksen puhettaan Rafsanjani vietti monta päivää Iranin Vatikaanissa, Qomissa. Tapaamalla Iranin oppineen papiston vaikuttajia Rafsanjani tähtäsi nähtävästi Khamenein vallan rajoittamiseen. Iranissa on keskusteltu jo vuosien ajan siitä, että hengellisen johtajan tilalle tulisi useasta henkilöstä koostuva ylin valtaelin. Rafsanjani ei olisi uhmannut hengellistä johtajaa niin rohkeasti, jos hänellä ei olisi tukenaan osaa Iranin hengellisestä eliitistä.

Rafsanjani näyttää kuitenkin häviävän valtataistelun tämän vaiheen, sillä presidentti ja hengellinen johtaja etenevät kovalla linjalla empimättä. Tähän saakka kukaan ei ole voinut päättää yksin Iranin asioista, ei edes hengellinen johtaja. Iranin yhteiskunnan huipulla oleva, noin viidestäkymmenestä henkilöstä koostuva epävirallinen eliitti on muotoillut päätöksiä yhteisissä keskusteluissa.Nyt hengellinen johtaja ja uudelleen valittu presidentti tukijoineenyrittävät lopettaa keskustelun ja keskittää vallan itselleen. Äärikonservatiivien tavoitteena on pysäyttää uudistukset ja hoitaa suhteet Yhdysvaltoihin ilman sisäistä keskustelua.

Presidentinvaalien jälkeinen Iran ei ole enää sama maa kuin ennen vaaleja. Mir Hossein Musavin sanojen mukaan ainakin puolet Iranin väestöstä on tiedostanut Iranin tilanteen uudella tavalla: "Uusi kansakunta on syntynyt. Yksilöiden vangitseminen ei pysäytä Iranin yhteiskunnan heräämistä". Musavin mielestä uutta tietoisuutta ei voi tukahduttaa, vaikka poliisien väkivallan uhreja on odotettua enemmän.

Musavin taakse organisoitunut liike edustaa nyt yhteiskunnan laajoja kerrostumia, ei enää pelkkää kaupunkilaiseliittiä. Vaalitulosta vastaan protestoineen liikkeen laajuus ja ennen kaikkea sen kypsä väkivallattomuus ovat yllättäneet kaikki osapuolet. Muutosliikkeelle on raskasta kuunnella omien johtajien nöyryyttäviä, kidutuksella saatuja tunnustuksia, mutta nekään eivät takaa liikkeen sammumista.

Maallisesti ajatteleva Iran on pysynyt Musavin takana ja toivoo, että Rafsanjani onnistuu pelastamaan Iranin valtiomuodon tasavaltalaiset elementit. Jos kova linja jatkuu, myös osa uudistajien kannattajista saattaa menettää uskonsa järjestelmän sisällä tapahtuviin hitaisiin muutoksiin ja asettaa toivonsa Iranin ulkopuolisiin ratkaisuihin, jopa Yhdysvaltain väliintuloon.

Liisa Liimatainen

Kirjoittaja on YLE:n pitkäaikainen Rooman-kirjeenvaihtaja, joka on seurannut Irania vuodesta 1997. Häneltä ilmestyi keväällä kirja Iran: huntu ja haaste(Like).

Iranin valtataistelun avainhenkilöitä

Konservatiivien kannatus on vahvinta maaseudulla, alemman koulutustason kaupunkilaisten keskuudessasekä julkishallinnossa, mutta talouskriisi on lisännyt myös näiden ryhmien tyytymättömyyttä. Konservatiiveilla on takanaan puolustusvoimien aatteellinen osa vallankumouskaarti sekä kovan linjan papisto.

Ali Khamenei, hengellinen johtaja. Valvoo asevoimia, valtion turvallisuuselimiä ja vaaleilla valitun presidentin muodostamaa hallitusta. Hän nimittää puolet parlamenttia valvovasta vartijoiden neuvostosta sekä parlamentin ja vartijoiden neuvostonvälisiä ristiriitoja ratkovan sovitteluneuvoston.

Mahmoud Ahmadinejad, presidentti. Entinen vallankumouskaartin upseeri, jota valtaosa kaartilaisista tukee.

Ajatollah Ahmad Jannati, vartijoidenneuvoston puheenjohtaja. Presidentintukija, äärikonservatiivi, asiantuntijaneuvoston ja sovitteluneuvoston jäsen.

Ajatollah Mesbah Jazdi, asiantuntijaneuvoston jäsen. Presidentin äärikonservatiivinen poliittinen kummisetä, joka uskoo Iranin loitonneen vallankumouksen tieltä uudistajien valtakautena.

Ali Larijani, parlamentin puhemies. Kuului ennen vaaleja raskaasti presidenttiä arvostelleisiin konservatiiveihin, mutta vaalien jälkeen Larijani on ollut hiljaa.

Mohsen Rezaei, kriittisten konservatiivien presidenttiehdokas kesäkuun vaaleissa. Entinen vallankumouskaartin komentaja ja nykyinen sovitteluneuvoston pääsihteeri on jatkanut presidentin arvostelua vaalien jälkeenkin.

Uudistajien kannatus on vahvinta kaupunkilaisen ja koulutetun väestön keskuudessa. Presidentti Ahmadinejadin populismi ja törmäyskurssi kansainvälisessä politiikassa ovat kasvattaneet uudistajien kannatusta myös oppineen papiston riveissä.

Ali Akbar Hashemi Rafsanjani, entinen presidentti (1989–1997) ja parlamentin puhemies (1980–1989). Vaaleilla valitun, hengellistä johtajaa valvovan asiantuntijaneuvoston sekä sovitteluneuvoston puheenjohtaja. Islamin tuntijan oppiarvo (Hujjat al-islam).

Mohammed Khatami, uudistusmielinen presidentti (1997–2005), Iranin uuden politiikan kauden keulahahmo ja entinen kulttuuriministeri. Hujjat al-islam.

Mir Hossein Musavi, Ahmadinejadin tärkein kilpailija kesäkuun vaaleissa. Iranin pääministeri vuosina 1981–1989, jonka jälkeen virka lakkautettiin. Arkkitehti ja taidemaalari.

Sähköposti Facebook LinkedIn Twitter Lisää