Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä

Brasilia etsii mallia ja kumppaneita Aasiasta

Brasiliaa on luonnehdittu jo pitkään tulevaisuuden suurvallaksi, jonka vahvuuksia ovat monipuoliset luonnonvarat, tasaisesti kasvava väestö ja sijainti kaukana maailman konflikteista.

Brasilian nousua on odotettu jo niin pitkään, että irvileuat yhdistivät jo jonkin aikaa sitten muuten mairittelevaan luonnehdintaan tulevaisuuden suurvalta etuliitteen ”ikuinen”. Maailmanlaajuinen talouskriisi tarjoaa tilaisuuden arvioida, kummassa kuvauksessa on enemmän perää. Ensisijaista on määritellä, miltä Brasilia voisi näyttää niin ulkoisesti kuin sisäisesti, jos se nousisi suurvalta-asemaan.

1900-luvulla Brasilian nähtiin kurottavan ulkopoliittisesti kohti länttä. Tämä oli ymmärrettävää, sillä länsimaiden taloudellinen ja kulttuurillinen ylivalta oli kiistaton. Marxilaisuuden vetovoima oli Brasiliassa ajoittain suurta, mutta aate tarjosi lopulta vain sisäisen kritiikin länsimaiselle perussuuntaukselle. Brasilian uskottiin hakeutuvan myös poliittisesti ja jopa sotilaallisesti lännen täydeksi jäseneksi. Maan eliitti oli suunnannut katseensa aina länsimaihin, ensin Portugaliin, sitten Ranskaan ja myöhemmin Yhdysvaltoihin.

Viime vuosikymmeninä on kuitenkin alettu vaatia maan historiallisen ja poliittisen taustan kokonaisvaltaisempaa uudelleenarviointia. Brasilian alkuperäisasukkaiden ja Afrikasta tuotujen orjien jälkeläisten asema on vähitellen vahvistunut. Työväenliikkeestä nousseen Luiz Inácio Lulan valinta presidentiksi oli tämän erilaisen, ”eteläisen” vaihtoehdon osavoitto. Jotain Brasilian luokkaeroista tosin kertoo, että moni keskiluokan vasemmistolainenkaan ei äänestänyt köyhää ja kouluttamatonta Lulaa, vaikka olisi aatteen perusteella voinutkin.

Brasilia on suunnannut lännen ohella katseensa nyt Aasiaan ja Afrikkaan. Brasilian nousu voi saada tukea ennalta arvaamattomalta suunnalta, kun länsimaalaiselle kulttuurille on ilmaantunut haastajia Itä-Aasiasta.

Raaka-ainekaupan ohut pohja
Eräs merkkipaalu ohitettiin, kun Kiina nousi alkuvuodesta Brasilian suurimmaksi kauppakumppaniksi. Yhdysvallat oli pitänyt asemaa 1930-luvulta lähtien. Brasilian raaka-aineille, kuten rautamalmille, selluloosalle, soijapavuille ja polttoaineille, on kysyntää Kiinan kasvavilla markkinoilla. Osittain Kiinan-kaupan ansiosta talouskriisin pahimmat vaikutukset saapuivat Brasiliaan myöhään ja kestivät vain hetken. Myös suhteellisen suljettu pankkisektori on auttanut maata selviytymään kriisistä monia muita paremmin.

Brasilian talouskasvun arvioidaan palaavan ensi vuonna jopa neljään prosenttiin. Brasilian kohtalonkysymys on, johtaako uusi yhteistyö Aasian, Afrikan ja sen naapurimaiden kanssa kestävien kauppa- ja poliittisten suhteiden rakentamiseen eri ilmansuunnilla ja sitä kautta kasvuun, jonka varaan voidaan rakentaa sisäisesti eheämpi yhteiskunta.

Jos seurauksena on vain uusia riippuvuuksia eikä talous kasva brasilialaisen köyhälistön tueksi, muutos ei ole ratkaiseva. Brasilia oli uuden ajan alussa riippuvainen Portugalista, 1800-luvulla Britannian maailmanvallasta ja viime vuosisadalla Yhdysvalloista. Nyt 2000-luvulla niitä seuraisi vain vuorollaan Kiina.

Raaka-ainekauppaan perustuva talouskasvu voi osoittautua ohimeneväksi, kuten on tapahtunut useasti ennenkin. Vääränlainen kasvu ei integroi Brasiliaa syvemmin maailmantalouteen, vaan altistaa raaka-aineiden hintasokeille. Toinen Aasian raaka-ainekysynnän vaaroista on, että Brasilia siirtyy takaisin kohti maataloutta, kaivostoimintaa ja alhaisempaa koulutustasoa vaativia teollisuuden aloja.

Moni brasilialainen on puhunut Aasian-mallisen teollisuusvientiin perustuvan talouskasvun puolesta. Vapaakauppaan perustuva kasvumalli ei ole kuitenkaan saanut puolelleen laajaa hyväksyntää. Brasilia ei ole esimerkiksi lämmennyt ehdotukselle Amerikoiden vapaakauppa-alueesta (FTAA), joka oli esillä etenkin George W. Bushin presidenttikaudella.

Sandra Polanskin johtama Carnegie-tutkimuslaitoksen työryhmä arvioi alkuvuodesta, että Dohan kierros tai mahdolliset etelän valtioiden väliset kauppasopimukset toisivat vain pientä etua Brasilialle. Vapaakaupan uskotaan vahvistavan entisestään varakkaampia alueita, mutta samalla se heikentäisi köyhempien kilpailukykyä.

Eriarvoisuuden kasvu olisi vaikea paikka Brasilialle, jonka väestöstä vain hieman yli puolet tilastoidaan keskiluokkaan kuuluviksi.

Naapurimaiden veto hyytyi
Brasilia vie teollisuustuotteita erityisesti naapurimaihinsa. Talouskriisin aikana Rio de Janeiron satama on täyttynyt brasilialaisvalmisteista Volkswageneista, joille ei löydy ostajia. Vuoden ensimmäisellä puolikkaalla Brasiliassa valmistettujen tuotteiden vienti esimerkiksi Argentiinaan putosi lähes puoleen viime vuodesta.

Etelä-Amerikan kaupalla on ollut Brasilialle myös laajempi poliittinen merkitys. Kun Brasilia 1980-luvun loppupuolella siirtyi demokratiaan, se pyrki lisäämään vaikutusvaltaansa juuri naapurustossaan. Brasilia nousi nopeasti johtavaksi valtioksi 1990-luvun alussa perustetulla Mercosur-vapaakauppa-alueella.

Mercosur-aloite oli esimerkki rohkeammasta ulkopolitiikasta. Brasilia oli osallistunut molempiin maailmansotiin lännen puolella. Etenkin sotilashallinnon aikana vuosina 1964–1985 se oli varonut vieraantumasta liikaa Yhdysvalloista. Kylmän sodan päättyminen ja maan kehittyvä demokratia soivat Brasilialle mahdollisuuden rakentaa itsenäisempää ulkopolitiikkaa, joka lainasi vaikutteita kaikista ilmansuunnista.

Brasilian turvallisuuspoliittisissa suunnitelmissa siintää pysyvä jäsenyys YK:n turvallisuusneuvostossa. Maa on pinta-alaltaan, väestöltään ja taloudeltaan selvästi suurin valtio Etelä-Amerikassa, joten se pitää itseään luonnollisena valintana uudeksi jäsenmaaksi, jos neuvostoa laajennetaan. Kaikki eivät ole samaa mieltä.

Erityisesti Brasilian vanha haastaja Argentiina on kyseenalaistanut sen valtapyrkimykset. Portugalinkielisellä Brasilialla ei ole naapureidensa tavoin Espanjan valtakauteen ulottuvia juuria. Brasilia poikkeaa Etelä-Amerikan espanjankielisistä maista enemmän kuin ne toisistaan, joten se ei välttämättä kelpaa niiden edustajaksi.

Etelä-Amerikan vapaakaupan lisäksi Brasilia on tehnyt ulkopoliittista pohjatyötä rakentamalla tiiviimpiä suhteita portugalinkieliseen Afrikkaan. Esimerkiksi Brasilian toimeliaisuudesta kelpaa myös sen yhdessä Intian ja Etelä-Afrikan kanssa käynnistämä IBSA-aloite, joka keskittyy muun muassa energia- ja kauppakysymyksiin. Tuskin on sattumaa, että nämä kolme maata, jotka kaikki havittelevat paikkaa turvallisuusneuvostossa, yrittävät saada äänensä kuuluville.

Brasilia on tällä vuosituhannella kunnostautunut myös Haitin rauhanturvaoperaation johdossa. Rauhanturvaoperaatioihin osallistumisesta saattaa olla etua Brasilian tavoitellessa turvallisuusneuvoston pysyvää jäsenyyttä. Lisäksi maan puolustusministeri esitti muutama vuosi sitten, että operaatiot voisivat tehostaa rikollisuuden vastaista taistelua, jos armeijan Karibialla saamia oppeja voitaisiin soveltaa rikollisuuden torjunnassa kotimaisten suurkaupunkien slummeissa, faveloissa.

Brasiliassa kumppaniainesta
Saavuttaakseen merkittävämmän kansainvälisen aseman Brasilian on rakennettava vakuuttuvampaa itsenäistä politiikkaa ja katsottava muille mantereille sen sijaan, että se keskittyisi kinastelemaan pohjoisen suurvallan Yhdysvaltojen tai eteläisen kilpailijansa Argentiinan kanssa. Yhdysvallat on, jollei ainiaan, niin ainakin vielä vuosikymmeniä karussa, ja Argentiina putosi 1900-luvun aikana maailman rikkaimpien valtioiden joukosta ongelmaiseen keskikastiin.

Brasilian mahdollinen yhdistäminen toiseen ryhmään, länsimaihin, on vielä kaukana edessä. Eikä ole itsestään selvää, haluaako Brasilia osaksi länttä. Mikäli se päättää, että täysi jäsenyys ei maata kiinnosta, Eurooppa ja Yhdysvallat voivat olla sitä suurempia häviäjiä, sillä Brasiliasta saattaa ajan myötä muodostua tärkeä kumppani erityisesti energia-, ilmasto- ja ihmisoikeuskysymyksissä.

Omaleimaisuudestaan huolimatta Brasilia on kulttuuriperimältään ja arvomaailmaltaan lähempänä länttä kuin pääosa muista maailman nousevista talouksista ja mahdeista.

Kulunut vuosi on kyseenalaistunut länsimaiden taloudellisen ja maailmanpoliittisen aseman. Länsi tarvitsee kipeästi kumppaneita. Brasilian kasvukivuista huolimatta katseet olisi syytä kääntää etelään. Ikuisesta tulevaisuuden maasta voi vielä kasvaa merkittävä kumppani, joka ei vierasta länsimaisia arvoja.