Raisa Asikainen, Teemu Naarajärvi ja Juha A. Vuori (toim.): Pekingin kevät 1989 – Tiananmen ja kiinalaisen aktivismin rajat. Gaudeamus 2009, 233 s.
Maailman suurin internetin sensuurioperaatio ja isänmaallisuuskasvatus kuuluvat toimiin, joilla Kiinan kommunistinen puolue toivoo välttävänsä vuoden 1989 levottomuuksien toistumisen.
Pekingin kevät 1989 kirjoittajien mukaan opiskelijoiden aloittama liikehdintä, johon muutkin yhteiskuntaluokat lähtivät mukaan, rasittaa kommunistista puoluetta edelleen. Useimpien muiden sosialististen järjestelmien romahtaessa Kiinassa järjestelmän vastustajat hajautettiin väkivalloin. Tapahtumilla oli suuri symbolinen vaikutus demokratialiikkeen saavuttaman laajan tuen ja sympatian vuoksi.
Kirja auttaa ymmärtämään mitä Kiinassa voi tulevaisuudessa tapahtua taustoittamalla puolueen, kansan ja demokratiaa vaativien ryhmien suhteiden kehitystä. Kommunistinen puolue on onnistunut säilyttämään asemansa tähän asti maan hyvän taloudellisen kehityksen ja yhteiskunnallisen vakauden ansiosta.
Demokratialiike on hajanainen niin Kiinassa kuin ulkomaillakin, ja opposition järjestäytymistä kontrolloidaan tehokkaasti, mutta heikentynyt taloustilanne on kuitenkin lisännyt tyytymättömyyttä. Myös puolueen hyväksymän kritiikin raja on epäselvä, joten toisinajattelijaksi voi leimautua huomaamattaan.
Kiinan poliittinen kenttä tuskin muuttuu lähiaikoina, vaikka kommunistinen puolue joutuu puolustamaan asemaansa. Kirjassa muistutetaan, ettei sopivaa haastajaa ole, eikä suurin osa kansasta ole valmis radikaaleihin muutoksiin.
Kirjoittaja on UP-lehden entinen toimitusassistentti.