Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Kirjatutka: Ottakaa vastuu

Sven Lindqvist: Tavoitteena kansanmurha, Like 2009, 175 s.

Ville Ropponen


Esseisti Sven Lindqvist aiheutti 1990-luvun alussa myräkän ruotsa­laisella kulttuurikentällä. Teoksessaan Tappakaa ne saatanat (1992, suom. 1996 Pequod) Lindqvist rinnastaa Eu­roopan suurvaltojen kolonialismin nat­sien holokaustiin. Lännen menneisyyden pimeyksien ruotimista Lindqvist on jat­kanut esimerkiksi teoksessa Nyt sinä kuolit (1999, suom. 2000 Pequod), joka käsittelee pommitusten historiaa.

Tuorein teos Tavoitteena kansan­murha ei jätä kylmäksi, vaikka siinä ei ehkä Lindqvistin tuntevalle ole kauheas­ti uutta. Kirjan 13 esseessä hän erittelee länsimaiden kaksinaismoralismia suh­teessa köyhiin maihin ja omiin vähem­mistöihinsä lähtökohtanaan YK:n vuon­na 1948 hyväksymä kansanmurhan kieltävä sopimus. Sopimuksessa mainittu tahallisuuden määritelmä on kirjan kes­keinen teema.

Kaikesta ei voi olla samaa mieltä, eikä pidäkään. Esseistin velvollisuus on herättää vastaväitteitä, älyllistä kirvelyä ja oivalluksia.

Lindqvist soveltaa tinkimätöntä mo­raalia ruotiessaan historiaa. Hän perään­kuuluttaa vastuuta konfliktien jokaiselta osapuolelta, niin hävinneiltä kuin voitta­jilta. Mitä länsimaailman kehityksen varjolla on tehty ja tehdään ympäri maa­ilmaa? Ehkä on syytä avata silmät, Lindqvist tuntuu sanovan.

Onko holokaustilla ja Britannian pakolaispolitiikalla jotain yhteistä? Käy­tettiinkö rodunjalostusta vain natsi-Sak­sassa? Lindqvist pohtii rasismin olemus­ta ja köyhyyden syitä. Hallitsevatko länsimaat yhä köyhiä maita luotonan­nolla ja korkojen perinnällä? Maksuhäi­riöisiä kehitysmaita kiristetään uuslibe­raaliin talouspolitiikkaan – avaamaan markkinansa, heikentämään työläisten oloja ja leikkaamaan yhteiskunnan pal­veluita. Viimeisten 20 vuoden aikana maailmassa jyrkästi kasvaneet tuloerot voivat toimia myös terrorismin kasvu­alustana.

Lindqvist kirjoittaa Yhdysvaltain en­simmäisestä sotaretkestä maailmanpolii­sin roolissa Filippiineille 1899 ja brittien yrityksistä murskata Kenian Mau Mau -liike 1950-luvulla. Molemmissa tapauk­sissa ”sota terrorismia vastaan” mitätöi oikeusvaltion periaatteet ja käyttöön otettiin Gestapon metodit. Filippiineillä kotimaisen lehdistön lietsomat amerik­kalaissotilaat teurastivat siviilejä, poltti­vat kaupunkeja, kiduttivat ja sulkivat tuhansia keskitysleireille. Entä nyt kun USA, Venäjä ja Kiina käyvät terrorismin vastaista sotaa Irakissa, Afganistanissa, Tšetšeniassa ja Sinkiangissa, eikö kansa­murhan vaara jälleen leiju ilmassa?

Lindqvist osoittaa, etteivät epäinhi­millisyys ja julmuus liity tiettyihin etni­siin ryhmiin, hallitsemistapoihin, talou­dellisiin järjestelmiin tai uskontoihin. Myös kapitalistiset, kristityt demokraat­tiset länsimaat voivat tehdä kansanmur­hia. Ylivoimaisten aseidensa avulla eu­rooppalaiset ovat jo vallanneet Pohjois-ja Etelä-Amerikan, Siperian, Australian ja Tyynenmeren saaret ja puhdistaneet ne etnisesti.

Esseessä ”Pommikoneunelma” Lind­qvist jatkaa Saksan kaupunkien toisen maailmansodan aikaisten terroripommi­tusten syyllisten pohdiskelua. Hän osoit­taa brittien kokeilleen siviilien pommi­tuksia siirtomaissa jo sotien välissä. Terroripommituksia ei ole koskaan tuo­mittu kansainvälisessä oikeudessa ja siksi ne yhä toistuvat sodissa ympäri maailmaa, Lindqvist esittää.

Hän toivoo kansainvälisen oikeuden vahvistumista. Holokaustin lisäksi mo­nen muun kansanmurhan on mahdollis­tanut, että syyllisten on ollut helppoa vältellä vastuuta. Kansanmurhia tehnei­den valtioiden tulisi tunnustaa velkansa uhreille. Mallina voisivat toimia Saksan juutalaisille maksamat korvaukset.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
 
Ulkopolitiikka 3/2009

Aasia nousee, Afrikka edelleen aallonpohjassa

Tapani Vaahtoranta

Martin Scheinin: Periaatteen mies

Niina Sarkonen

Iranin toinen vallankumous

Kukka-Maaria Kuisma

EU lilliputtisarjaan YK:ssa

Pasi Nokelainen

Energiajärjestö soittaa hälytyskelloa

Olli-Matti Nykänen

Kapitalistinen manifesti: Ahneus on hyväksi (tiettyyn rajaan saakka)

Fareed Zakaria

Kapitalismin kivikkoinen voittokulku

Olli-Matti Nykänen

Yhdysvaltojen riippuvuus Kiinasta syvenee

Matti Nojonen

Talouskriisi vahvistaa Kiinan asemaa

Joonas Pörsti

Kööpenhaminan sopu vielä kaukana

Anna Korppoo ja Alex Luta

Suomi kisaa paikasta turvaneuvostossa

Pasi Nokelainen

Protestit vahvistivat Iranin kansalaisyhteiskuntaa

Liisa Liimatainen

Brasilia etsii mallia ja kumppaneita Aasiasta

Lauri Tähtinen

Kurdit luottavat öljyyn ja demokratiaan

Ville Ropponen

Puheenvuoro: Mihin Natossa sitoudutaan?

Juha Rainne

Yim Sung-joon: "Pohjois-Korea hakee Yhdysvaltain huomiota"

Kristian Kurki

Kolumni: Etniset jakolinjat ratkaisevat Afganistanin vaalit

Christian Jokinen

Muuri murtui, miten kävi illuusioiden?

Charly Salonius-Pasternak

Kirjatutka: Aktivismi Kiinassa kovilla

Hannele Pulkkinen

Kirjatutka: Kastittomien nousu

Tapio Tamminen

Kirjavieras: Rauha on ihmisen geeneissä

Niina Sarkonen

Kirjatutka: Ottakaa vastuu

Ville Ropponen

Kirjatutka: Väestönkasvu kiihdyttää ilmastonmuutosta

Tapani Vaahtoranta

Kirjatutka: Väliinputoaja vai oman tiensä kulkija?

Ville Ropponen

Kirjatutka: EU:n toimivaltaa liioitellaan

Eero Vuohula

Toisenlainen näkemys Gazan sodasta

Olli-Matti Nykänen

Lissabonin kujanjuoksu

Aaretti Siitonen

Nixonilta mallia Iran-politiikkaan

Barbara Zanchetta