Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Kirjatutka: Väliinputoaja vai oman tiensä kulkija?

Arto Luukkanen (toim.) Tuntematon Valko-Venäjä. Edita 2009, 459 s.

Ville Ropponen


Helsingistä Minskiin on sama matka kuin Rovaniemelle. Silti dosentti Arto Luukkasen toimittama Tuntematon Valko-Venäjä on ensimmäinen suomen­kielinen artikkelikokoelma salaperäises­tä slaavilaisesta maasta, jota pidetään Neuvostoliiton ulkomuseona.

Valko-Venäjä-seminaarin pohjalta opiskelijavoimin tehty teos on yksi kiin­nostavimmista artikkelikokoelmista vä­hään aikaan. Siitä saa tukevan otteen Valko-Venäjän historiasta ja politiikasta, taloudesta, uskonnoista, kielestä, kirjal­lisuudesta ja arkkitehtuurista. Sanni Kos­ki selvittää Tšernobylin onnettomuutta ja ekologisia ongelmia, Satu Koponen kulttuurielämää.

Valkovenäläiset ovat suomalaisia muistuttava pienviljelijä- ja partisaani­kansa, joka on elänyt vuosisatoja suur­valtojen sotien välissä ja vieraan vallan alla. Hajanainen historia on heikentänyt Valko-Venäjän kansallista identiteettiä. Geopoliittinen risteysalue on nykyään öljyn ja kaasun kauttakulkumaa sekä sotilasstrateginen käytävä.

Valko-Venäjä kärsi pahoin Stalinin vainoissa, toisessa maailmansodassa kuoli 2,3 miljoonaa ihmistä, neljäsosa valkovenäläisistä. Maasta tuli sodan jälkeen jonkinlainen menestystarina, jos­sa talous, teollisuus, tiede, koulutus ja elintaso kasvoivat kohisten. Valko-Venä­jällä neuvostoaikaa muistellaankin kai­holla, ja maan talous on useimmista Itä-Euroopan maista poiketen yhä pää­osin valtion käsissä.

Valko-Venäjän presidentiksi noussut Aljaksandr Lukašenka teki 1996 perus­tuslaillisen kaappauksen ja ryhtyi dik­taattoriksi. Sensuuri toimii, kansalaisjär­jestöjä ja ammattiliikettä painostetaan, toimittajia ja oppositioaktivisteja on vangittu ja murhattu.

Ulkoministerin diplomaattiavustaja Mikko Hautala kirjoittaa kiinnostavasti Valko-Venäjän ulkosuhteista. Lukašenkan kaudella EU on soveltanut Valko- Venäjään eristämisen ja pakotteiden po­litiikkaa ja samalla koettanut houkutella maata demokratian tielle. Pakotteista huolimatta EU:sta on tullut Valko-Venä­jän toiseksi suurin kauppakumppani.

Lukašenka luotsasi maan 1990-luvun lopussa itäintegraation. Valtioliitto Venä­jän kanssa ei vienyt Valko-Venäjän itse­näisyyttä, mutta takasi alehintaisen kaa­sun ja öljyn Venäjältä. Tämän avulla Valko-Venäjän talous nousi, ja Lukašenka pysyi suosittuna. 2000-luvulla Valko- Venäjän suhde Venäjään on säröillyt. Oman identiteetin omaksunut Valko- Venäjän eliitti ei halua alistua Putinin Venäjän vasalliksi. Venäjän nostettua 2007 kaasun hintaa roimasti on Valko- Venäjä hakenut korvaavaa energiaa Ve­nezuelasta. Valko-Venäjä pyrkii lämmit­tämään myös suhteita EU:hun. Moder­nisoituakseen maa tarvitsisi kipeästi in­vestointeja lännestä, mikä vaatisi poliittista kasvojenkohotusta.

Myönnytyksenä EU:lle Valko-Venäjä vapautti syksyllä 2008 poliittisia vanke­ja, salli riippumattomia sanomalehtiä ja vapautti opposition toimintaa. Nähtä­väksi jää kuinka paljon Lukašenkan hallinto on valmis demokratisoimaan maata, vai oliko komennon lievä höllen­nys vain julkisuustemppu.

Nopea poliittinen muutos maassa ei näytä kovin todennäköiseltä. Lukašenkan väärennettyä vaalit vuonna 2006 maan oppositio yritti vallankumo­usta. Miliisi taltutti 30 000 ihmisen mielenosoitukset Minskin keskustassa kovin ottein.

EU:n suhteissa Valko-Venäjään nou­sevat esiin samantyyppiset kysymykset kuin EU:n Turkki-suhteissa: kuinka pal­jon maalta on vaadittava todellista de­mokratisoitumista ja parannuksia ihmis­oikeuksissa, jotta suhteet EU:n kanssa pysyvät voimassa? Valko-Venäjä on hy­vin kaukana jäsenyysneuvotteluista, mutta maan vetäminen EU:n kylkeen olisi suotavaa.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
 
Ulkopolitiikka 3/2009

Aasia nousee, Afrikka edelleen aallonpohjassa

Tapani Vaahtoranta

Martin Scheinin: Periaatteen mies

Niina Sarkonen

Iranin toinen vallankumous

Kukka-Maaria Kuisma

EU lilliputtisarjaan YK:ssa

Pasi Nokelainen

Energiajärjestö soittaa hälytyskelloa

Olli-Matti Nykänen

Kapitalistinen manifesti: Ahneus on hyväksi (tiettyyn rajaan saakka)

Fareed Zakaria

Kapitalismin kivikkoinen voittokulku

Olli-Matti Nykänen

Yhdysvaltojen riippuvuus Kiinasta syvenee

Matti Nojonen

Talouskriisi vahvistaa Kiinan asemaa

Joonas Pörsti

Kööpenhaminan sopu vielä kaukana

Anna Korppoo ja Alex Luta

Suomi kisaa paikasta turvaneuvostossa

Pasi Nokelainen

Protestit vahvistivat Iranin kansalaisyhteiskuntaa

Liisa Liimatainen

Brasilia etsii mallia ja kumppaneita Aasiasta

Lauri Tähtinen

Kurdit luottavat öljyyn ja demokratiaan

Ville Ropponen

Puheenvuoro: Mihin Natossa sitoudutaan?

Juha Rainne

Yim Sung-joon: "Pohjois-Korea hakee Yhdysvaltain huomiota"

Kristian Kurki

Kolumni: Etniset jakolinjat ratkaisevat Afganistanin vaalit

Christian Jokinen

Muuri murtui, miten kävi illuusioiden?

Charly Salonius-Pasternak

Kirjatutka: Aktivismi Kiinassa kovilla

Hannele Pulkkinen

Kirjatutka: Kastittomien nousu

Tapio Tamminen

Kirjavieras: Rauha on ihmisen geeneissä

Niina Sarkonen

Kirjatutka: Ottakaa vastuu

Ville Ropponen

Kirjatutka: Väestönkasvu kiihdyttää ilmastonmuutosta

Tapani Vaahtoranta

Kirjatutka: Väliinputoaja vai oman tiensä kulkija?

Ville Ropponen

Kirjatutka: EU:n toimivaltaa liioitellaan

Eero Vuohula

Toisenlainen näkemys Gazan sodasta

Olli-Matti Nykänen

Lissabonin kujanjuoksu

Aaretti Siitonen

Nixonilta mallia Iran-politiikkaan

Barbara Zanchetta