Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä

Kirjatutka: EU:n toimivaltaa liioitellaan

Dictionnaire critique de l’Union européenne. Armand Colin 2008, 489 s.

Sitten Timo Harakan vuonna 1995 julkaiseman hullunhauskan Spagettivatikaanin on Suomessa ilmestynyt useita kymmeniä vakavia ja syvällekäyviäkin kirjoja Euroopan unionin toiminnasta ja sen lieveilmiöistä. Kirjoittajien, ulkoministeriön ja median ponnisteluista huolimatta äänestäjät viime vaalien alla kuitenkin valittivat EU-tiedon puutetta ja protestoivat jättämällä äänestämättä.

Ranskalainen tutkijaryhmä on koonnut eri jäsenmaista 166 asiantuntijan joukon, jotka 236 lyhyessä artikkelissa käyvät läpi lähestulkoon kaikki EU:n toimialat konkreettisin esimerkein. Viime vuonna Ranskan EU-puheenjohtajuuskauden aikana julkaistun kirjan Dictionnaire critique de l’Union européenne (suom. Euroopan unionin kriittinen sanakirja) hakemistosta löytää kaikki politiikka-alueet, joilla jäsenmaat ovat antaneet EU-tasolle valmistelu- tai päätösvaltaa. Hakemisto kertoo, miten valtaa on sovellettu vuosien varrella.

Tällaiselle perusteokselle olisi Suomessakin tarve. Kirja tarjoaa perustellun analyysin eri aiheista ja auttaa ymmärtämään 490 miljoonan asukkaan ”eurooppalaisen systeemin” varsin monimutkaista toimintaa. Se avaa myös suomalaisille lukijoille vähemmän käsiteltyjä ja tunnettuja jäsenmaiden välisiä näkemyseroja ja kilpailuasetelmia.

Euroehdokkaat ja media eivät kyenneet meillä eivätkä monessa muussakaan jäsenmaassa suhteellistamaan ja konkretisoimaan EU:n vaikutusta eri yhteiskuntapolitiikan lohkoilla. Vain harva ehdokas osasi selvittää, että kansalaisten jokapäiväisen elämän kannalta tärkeimmillä alueilla EU:lla ei ole käytännöllisesti katsoen lainkaan valtaa ohi Suomen eduskunnan. Päivähoidon, yliopistojen ja terveydenhoidon asioista päätetään kotimaassa, puhumattakaan veroista tai niiden kohdistumisesta.

Epätietoisuus neuvoston ja parlamentin toimivaltuuksista on ymmärrettävää, mutta virheellinen käsitys EU:n toimivallasta ja vaikutuksesta kansalaisten jokapäiväiseen elämään ja palveluihin on huolestuttava asia. Tämä antaa kosolti aseita myös EU:n vastustajille.

Määrällisesti on oikein väittää, että jopa 80 prosenttia eduskunnan säätämistä laeista johtuu tavalla tai toisella EU-tason päätöksistä. Suurin osa näistä säädöksistä liittyy kuitenkin sisämarkkinoiden normeihin, tuoteturvallisuuteen tai kilpailuoikeuden sääntöihin, jotka eivät hetkauta kansalaisten arkipäivää. Koska EU:n vaikutusta ei ole 15 vuoden jäsenyyden aikana yrityksistä huolimatta osattu suhteellistaa, unioni on paljolti jäänyt epämääräiseksi möröksi, joka tunkeutuu kaikessa kansalaisen iholle.

EU:lla on merkittävää toimivaltaa esimerkiksi maataloustukien säätelyssä ja niiden valvonnassa. Niin ikään EU:n yhteinen ulkotullien taso ja sitä koskevat maailmanlaajuiset neuvottelut ovat komission toimivallan ydintä. Komissio myös hallinnoi osaa jäsenmaiden kehitysavusta. Ympäristönsuojelun alueella olisi ilmastoneuvottelujen ja uimavesinormien lisäksi vielä paljon käyttämätöntä toimivaltaa. EU:n kriisinhallintavalmiutta on kehitetty, mutta sen yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on vielä alkutaipaleellaan.

Suurten kokonaisuuksien sijaan median ja sen ohjaamana kansalaisten päähuomio kohdistui kesäkuun vaalien alla EU-tason säätelyn kömmähdyksiin.

Myös Timo Soinin ”missä EU, siellä ongelma” -sutkaus meni hyvin läpi monissa tiedotusvälineissä.

Kirjoittaja on neuvonantaja.