Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä

Hienoja ihmisiä, surkeita hallituksia

Matkakirjailija Paul Theroux palasi Afrikkaan pitkän poissaolon jälkeen. Hän halusi nähdä, miten maanosa oli muuttunut. Syntyi 2003 ilmestynyt kirja Dark Star Safari. Se on erinomainen kuvaus monivaiheisesta matkasta, joka alkoi Kairosta ja päättyi Kapkaupunkiin.

Theroux tiivisti näkemänsä kahteen asiaan: afrikkalaiset ovat hienoja ihmisiä, mutta maanosa kärsii surkeista hallituksista. Afrikka ei ollut Theroux’n mielestä kehittynyt mihinkään, koska korruptoituneet poliitikot päättivät asioista. Ulkomainen apukin näytti olevan enemmän osa ongelmaa kuin avain sen ratkaisuun.

Vähän Dark Star Safarin kaikuja on siinä keskustelussa, jonka Ulkopolitiikka kävi ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrysen kanssa. Halusimme tietää, mitä Väyrynen ajattelee ekonomisti Dambisa Moyon näkemyksestä, jonka mukaan kehitysapu estää Afrikkaa kehittymästä ja koko avun antaminen pitäisi lopettaa.

Väyrynen muistelee, miten hän kävi ensimmäisen kerran Tansaniassa 1970-luvulla ja sitten uudelleen 2007. Hän näki, miten puutteellinen Tansanian infrastruktuuri edelleen on. Valtaosa väestöstä on vailla sähköä. Tiet ovat siinä kunnossa, että liikkuminen sadekauden aikana on vaikeaa. Väyrynen myös sanoo, että monen kehitysmaan olot ovat epädemokraattiset. Hän ei kuitenkaan kannata Moyon vaatimusta kehitysavun lopettamisesta. Köyhyys ei ministerin mielestä johdu avun antamisesta, vaan syyt ovat muualla.

Toki Afrikassa on rohkaisevia esimerkkejä hyvästä kehityksestä, kuten Botswana, Ghana ja Liberia. Mutta kansainvälinen vertailu toisensa jälkeen osoittaa, että Afrikalla menee edelleen huonommin kuin muilla maanosilla.

UNDP:n indeksillä mitattuna maailman 24 köyhimmästä maasta kaikki paitsi kaksi sijaitsevat Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Freedom Housen tilasto kertoo, että vain alle puolet Saharan eteläpuolisen Afrikan maista täyttää demokratian vähimmäisvaatimukset. Maailmanpankin mukaan hallinnon laatu Afrikassa on huonompi kuin muualla maailmassa.

Afrikka kärsii erityisen paljon huonoista johtajista. Huono hallinto johtaa helposti resurssien kirouksena tunnettuun tragediaan. Afrikassa on valtavat luonnonvarat, joita ulkomaailma tarvitsee yhä enemmän, kun Kiina, Intia ja muut nousevat taloudet kasvavat. Oikein hyödynnettyinä öljy ja raaka-aineet voisivat olla keino nostaa Afrikka köyhyydestä ja vauhdittaa kestävää kehitystä. Mutta liian usein käy niin, etteivät luonnonvarojen myynnistä saadut tulot hyödytä maan kehitystä ja kansalaisia.

Resurssien kirouksen vaivaamissa maissa rahat päätyvät harvojen taskuihin. Vain pieni eliitti rikastuu. Tutkimusjohtaja Fantu Cheru muistuttaa tässä lehdessä, että huomattava osa rahoista valuu muille maille. Afrikan johtajat eivät osaa pitää puoliaan, kun he neuvottelevat luonnonvarojen myymisestä.

Luonnonrikkauksista huolimatta monen afrikkalaisen maan väestö siis pysyy köyhänä. Kärjistyessään tällainen tilanne voi johtaa aseelliseen konfliktiin, kun vauraudesta osattomaksi jääneiden kansalaisten tyytymättömyys purkautuu valtaapitäviä vastaan.

Afrikan kestävän kehityksen välttämätön edellytys on, että valtioilla on johtajat, jotka haluavat ja osaavat ajaa maidensa ja kansalaistensa etuja. Ilman sitä ulkomainen apukaan ei riitä ratkomaan isoja ongelmia.