Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä

Voimistuva Turkki herättää pelkoja EU:ssa

EU:n tulisi hylätä Turkkia koskevat ennakkoluulonsa ja jatkaa jäsenyysneuvotteluja, presidentti Ahtisaari painottaa. Hänen mukaansa EU saisi Turkista vahvan välittäjän Lähi-idässä. Voimistuvan Turkin suunta tulevaisuudessa ei ole itsestäänselvyys. Maltillisen islamilaisen AK-puolueen valtaannousu on demokratisoinut Turkkia, mutta puolueessa on myös vanhoillisia voimia.

kuva Olli-Matti Nykänen

Turkin tie Eurooppaan on ollut pitkä. Turkin ja Euroopan unionin välisten jäsenyysneuvottelujen hyytyminen heti alkuunsa kertoo paljon niiden välisistä suhteista.

"Turkkia pitää kohdella kuin mitä tahansa muutakin hakijamaata ja viedä neuvottelut päätökseen. Sitten vasta nähdään miten käy", sanoo presidentti Martti Ahtisaari. "Asiassa pitää palata normaaliin päiväjärjestykseen, eikä asettaa keinotekoisia esteitä neuvotteluille." Ahtisaari katsoo, että Turkkia on kohdeltu epätasa-arvoisesti aiempiin jäsenkandidaatteihin verrattuna, kun neuvotteluprosessia on monimutkaistettu lisävaatimuksilla.

Ahtisaaren johtaman Independent Commission on Turkey -ryhmän toinen raportti Turkin ja EU:n välisistä suhteista julkaistiin syyskuussa. Se puoltaa painokkaasti jäsenyysneuvottelujen jatkamista Turkin kanssa. Raportin mukaan EU on yksiselitteisesti hyväksynyt Turkin jäsenkandidaatiksi ja päätös aloittaa neuvottelut 3. lokakuuta 2005 oli selkeä sitoutuminen Turkin EU-hankkeeseen.

Turkkilaiset ovat ehtineet turhautua EU:n esittämiin epäilyihin, mikä hidastaa uudistusten toteutumista Turkissa. Uudistusten pysähtyminen puolestaan ruokkii turkkilaisskeptistä tunnelmaa EU:ssa. Tuloksena on vaarallinen noidankehä, josta on raportin mukaan päästävä pian eroon.

Turhautunut Turkki

Turkki kokee olevansa muslimimaana toisarvoinen verrattuna esimerkiksi melko suurpiirteisesti jäsenyyskriteerit täyttäneisiin Itä-Euroopan maihin, huolimatta vahvasta sitoutumisestaan länteen ja historiastaan uskollisena kylmän sodan liittolaisena. Ahtisaari näkee, ettei muu kuin täysjäsenyys ole Turkille vaihtoehto.

Turkilla on jo entuudestaan tiiviimmät suhteet EU:hun kuin muilla unionin ulkopuolisilla mailla. Se on myös ollut jo pitkään integroitunut moniin eurooppalaisiin yhteistyöelimiin ja sillä on tulliunioni EU:n kanssa. Koska erityissuhde Eurooppaan on jo todellisuutta, ei Ahtisaaren mukaan ole realistista vaatia Turkilta vaikeita yhteiskunnallisia uudistuksia ja samalla evätä mahdollisuutta jäsenyyteen.

Hiljattain Helsingissä vieraillut Turkin EU-pääneuvottelija ja Eurooppa-ministeri Egemen Bagis pitää epäilyjä Turkin EU-kelpoisuudesta epäreiluina. "Nykyinen Turkki ei ole liittymässä unioniin, vaan tulevaisuuden Turkki, joka on täyttänyt kaikki sille asetetut kriteerit." Ahtisaari korostaa, että jäsenyys ei ole uudistusten päätepiste, vaan tarve kehittää turkkilaista yhteiskuntaa jatkuu myös EU:ssa.

Neuvottelujen suurimpana haasteena Bagis näkee Kyproksen lukkiutuneen tilanteen. Kiista on ministerin mukaan korostunut liikaa Turkin neuvotteluissa. Asia olisi pitänyt ratkaista jo Kyproksen liittyessä EU:n jäseneksi. "Kyprokseen ei saa kompastua, eikä se saa olla este Turkin jäsenyysneuvotteluille", painottaa myös Ahtisaari.

Turkin sisäisen poliittisen tilanteen vakiintuminen on luonut jälleen tilausta neuvotteluille ja uudistuksille. EU:n tulisikin käyttää tilaisuus hyödykseen Turkin kelpoisuudesta kiistelyn sijaan, korostaa Ahtisaari.

Bagisin mukaan jäsenyyden vastustajat pelkäävät Turkin suurta kokoa ja sen voimistuvaa asemaa maailmassa. Myös Ahtisaari arvioi, että epäilijöitä huolestuttaa Turkin koko ja sen tuleva painoarvo unionissa, ei uskonto. Hän pitää valitettavana, että jäsenmaat sekaantuvat sisäpoliittisten syiden vuoksi EU:n jäsenneuvotteluihin ja hankaloittavat prosessia.

Turkista tulisi yksi unionin suurista jäsenmaista. Se on jo nyt väkimäärältään EU:n suurimpien maiden luokkaa ja kasvaa nopeasti. Jäsenyyden koittaessa turkkilaisia arvioidaan olevan jo yli 80 miljoonaa ja maan uskotaan syrjäyttävän Saksan unionin väkirikkaimpana.

Jäsenyyden vastustajia aktivoi myös pelko EU:n budjetin valumisesta Turkin köyhälle maaseudulle, kun taas jäsenyyden puolustajien mukaan unionin tukijärjestelmä tarvitsee uudistamista Turkista riippumatta. Arvioidaan, että Turkki ei saisi EU-jäsenenä nykyisen tason mukaisia tukia. Jo edellisellä laajentumiskierroksella Itä-Euroopan köyhät maat saivat suhteessa vähemmän aluetukia kuin aiemmin unioniin liittyneet.

Ahtisaaren mukaan EU-jäsenyys vauhdittaisi Turkin taloudellista kehitystä, mikä on tärkeää myös Euroopalle. Turkin kasvavan nuoren väestön työllistyminen kotimaassa ja siirtolaisina palvelee Euroopan taloudellisia tarpeita sekä vahvistaa EU:n turvallisuutta. Rikollisuutta, ääriliikkeitä ja terrorismia torjutaan parhaiten työllisyyttä ja elintasoa korottamalla. Keskeistä on mahdollisuuksien tarjoaminen erityisesti nuorille, muistuttaa Ahtisaari.

Turkin jäsenyys jakaa EU:ta. Britannian ulkoministeri David Miliband on syyttänyt Turkille kielteisiä näkemyksiä vanhentuneiksi ja staattisiksi, ja sanoo, etteivät ne vastaa modernia ja kehittyvää nyky-Turkkia. Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy on toistuvasti sanonut vastustavansa Turkin EU-jäsenyyttä ja katsoo Turkin olevan maantieteellisesti osa Aasiaa, ei Eurooppaa.

Euroopan sekavat signaalit ovat laimentaneet Turkin EU-intoa ja jäsenyyden kannatus on viime vuosina romahtanut. Eurobarometrin teettämän mielipidemittauksen mukaan 42 prosenttia turkkilaisista on nykyisellään jäsenyyden kannalla, kun kannatus vuonna 2004 oli yli 70 prosentissa.

Muiden muslimimaiden päättäjät ja älymystö seuraavat mielenkiinnolla Turkin EU-hanketta. Ahtisaaren mukaan Turkilla on muslimimaana huomattava symboliarvo lähialueensa valtioille. Pelissä on myös EU:n kansainvälinen uskottavuus. Myös Bagis uskoo, että Turkin kohtelu neuvotteluissa lähettää vahvan viestin muille muslimimaille.

Uskonto tuli politiikkaan

Uskonto on ollut Turkissa paljon tapetilla 2000-luvulla. Hallitusvastuuseen ja maan suurimmaksi puolueeksi nousi vuonna 2002 maltillinen, islamistitaustainen AK-puolue (Oikeus ja kehitys -puolue). "AK:n nousu valtaan oli käännekohta Turkin politiikassa. Se oli merkkipaalu turkkilaisen yhteiskunnan demokratiakehityksen kannalta", Ulkopoliittisen instituutin tutkija Igor Torbakov arvioi. "AK:n hallitusvastuu vauhditti turkkilaisen yhteiskunnan moniarvoistumista ja antoi tilaa mielipiteille, jotka erosivat vuosikymmeniä vallassa olleiden autoritaaristen kemalistien näkemyksistä." Myös uskonto ja vähemmistöt ovat nousseet keskusteluun, mistä aiemmin on vaiettu maan yhtenäisyyteen vedoten.

Sekularististen asenteiden ja islamin arvojen välillä on selvä juopa. "Turkki on islaminuskoinen maa ja sen arvot ovat tärkeitä. Valtioideologialtaan Turkki on kuitenkin vahvasti sekulaarin järjestelmän kannalla, eikä uskonto ole horjuttamassa tätä ehdotonta perustaa", arvioi Torbakov. "Olisi poliittinen itsemurha vaatia sekularismin kumoamista tai esittää esimerkiksi sharia-lain käyttöönottoa."

AK-puolueella ja pääministeri Recep Tayyip Erdoganilla on kuitenkin paljon vastustajia. Liberaalit, sosiaalidemokraatit ja kansallismieliset ovat huolestuneita Erdoganin pyrkimyksistä. AK-puolueen ehdotukset sukupuolten erottelusta uimahalleissa, naisten huivikiellon kumoaminen yliopistoissa sekä alkoholin myyntiä ja käyttöä rajoittavat säädökset paikallistasolla huolestuttavat maallistuneita turkkilaisia. Pelkona on yhteiskunnan asteittainen islamisointi.

Turkkilainen yhteiskunta on uudistunut 1990-luvulta lähtien kiihtyvään tahtiin. Kuluvalla vuosituhannella hallitus on vahvistanut sananvapautta ja demokratiaa uudistamalla lainsäädäntöä ja oikeuslaitosta. Pyrkimykset lisätä hallinnon avoimuutta, kitkeä korruptiota ja laajentaa demokratiaa uudistamalla puoluerahoitusta ovat AK:n työlistalla. Armeijan valtaa on supistettu lainsäädännöllisesti saattamalla sotilaat siviilioikeuden tuomiovaltaan. Keskustelu autoritaarisen perustuslain uudistamisesta jatkuu.

Koulutuksen ja elintason nousu on luonut uudenlaista sosiaalista liikkuvuutta ja nostanut vanhan eliitin rinnalle uusia vaikuttajia, jotka ovat tuoneet uskonnollisemmat näkemykset mukaan politiikkaan.

Armeija ja valtaapitävät ovat perinteisesti vastustaneet ankarasti uskonnon korostamista. Myös korkeimman oikeuden tuomarien toimet demokraattisesti valittuja islamististaustaisia johtajia vastaan ovat olleet yleisiä Turkissa.

Eräs poliittinen karikko nähtiin vuonna 2008, kun Turkin korkeimman oikeuden tuomarit harkitsivat AK:n kieltämistä uhkana sekulaarille tasavallalle. Kriisi ei kuitenkaan johtanut hallituspuolue AK:n kieltämiseen, mikä poikkeaa aiemmista tapauksista. Tulosta on pidetty merkkinä turkkilaisen yhteiskunnan demokratisoitumisesta ja armeijan poliittisen aseman hiipumisesta.

Modernin Turkin perustajan Kemal Atatürkin perintöön nojaava, sekulaaria valtiota korostava ideologia istuu huonosti nykyeurooppalaiseen demokratia- ja yhteiskuntakäsitykseen.

Turkin nykyinen perustuslaki vuodelta 1982 on sotilashallinnon peruja. Rikoslain artikla 301, joka mahdollistaa ankarat rangaistukset kansakuntaa loukkaavista näkemyksistä, on yksi sananvapautta voimakkaimmin rajoittava lainkohta Turkissa. EU vaatii Turkkia huomioimaan paremmin ihmisoikeudet, vähemmistöt ja etniset ryhmät asettaen ulkoisia paineita perustuslakiuudistukselle.

Demokraattisten uudistusten vastustajat pelkäävät uskonnollisten äänien voimistumista ja separatismia. Paradoksaalista Turkin poliittisen tilanteen kannalta on sekulaarien oikeistolais-kansallismielisten pettymys länteen. Islamistitaustainen ja Euroopassa epäilyjä herättävä AK on puolestaan sitoutunut EU-jäsenyyshankkeeseen ja sen edellyttämiin uudistuksiin.

Huivioikeuden symbolinen merkitys

Islamin aseman vahvistumisen symbolina on pidetty naisten huivikiellon kumoamista yliopistoissa vuonna 2008. Vaikka uskonnon merkitys on kasvanut 2000-luvun Turkissa, maan sekulaari järjestelmä ei ole uhattuna, Ahtisaaren johtama ryhmä arvioi. Esimerkiksi naisten huivien käyttö ei ole tutkimusten perusteella lisääntynyt. 70 prosenttia turkkilaisista kuitenkin kannattaa naisopiskelijoiden oikeutta käyttää halutessaan huivia yliopistoissa.

"Turkkilaisessa yhteiskunnassa islam ja sen arvot ovat olleet aina läsnä mutta eivät näkyvissä", selventää Torbakov. Hänkään ei näe nykytilanteen uhkaavan maallista yhteiskuntaa. Islamin tulevaa asemaa on kuitenkin vaikea ennustaa. Turkki on Torbakovin mukaan monin tavoin risteyskohdassa, eikä vanhoillisempien uskonnollisten äänien voimistuminen ole täysin poissuljettua.

Islamin opit ovat voimissaan Turkin syrjäseuduilla ja maan köyhässä itäosassa. Voimakas maassamuutto syrjäseuduilta suurkaupunkeihin on tuonut islamin myös näkyväksi osaksi suurkaupunkien katukuvaa. Köyhillä paikkakunnilla islaminuskoa painottavat yksityiskoulut tarjoavat usein julkista koululaitosta laadukkaampaa opetusta. Yksityiset uskonnolliset koulut saavat myös rahoitusta ulkomailta, enimmäkseen Yhdysvalloista. Myös Saudi-Arabia tukee islamilaista opetusta lähetystyöhön suunnatuilla varoilla.

Arvoituksellinen AK-puolue

AK määrittelee itsensä maltilliseksi islamistiseksi puolueeksi, muslimimaan vastineeksi Euroopan kristillisdemokraateille. Sen keskeinen periaate on jokaisen oikeus harjoittaa uskontoa. Puolue on sitoutunut kunnioittamaan sekulaaria yhteiskuntaa. Se myös puoltaa Turkin EU-jäsenyyttä. AK:n kannattajien mukaan islamismin pelon taustalla on vanhan eliitin poliittinen pyrkimys turvata oma asemansa.

AK sai vuosina 2002 ja 2007 pidetyissä vaaleissa taakseen maltilliset kansallismieliset ja liberaalit EU-myönteisellä reformilinjalla sekä EU-jäsenyyden ensisijaisuutta korostavalla retoriikalla. Vuoden 2007 vaaleissa puolue kasvatti kannatustaan 13 prosenttia yltäen reiluun 43 prosenttiin. Jäsenyyshankkeen kokemat vastoinkäymiset ovat kuitenkin turhauttaneet Eurooppa-myönteisiä, joista useat ovat jättäneet puolueen. Syyskuussa tehdyn kyselyn mukaan AK:n kannatus oli laskenut 34,4 prosenttiin. Puolue on edelleen selvästi Turkin suurin.

Ahtisaaren työryhmän raportin mukaan AK:n ensisijaisena tavoitteena on pysyä vallassa ja voittaa vaalit. Kääntyminen islamistisempaan suuntaan on epätodennäköistä, koska se karkottaisi äänestäjiä liiaksi.

Turkin sisäpoliittista kehitystä on vaikea ennustaa. EU-neuvottelujen kulku vaikuttaa Turkin halukkuuteen sitoutua vaikeisiin uudistuksiin. Uudistukset demokratisoivat turkkilaista yhteiskuntaa. Samalla ne kuitenkin tuovat politiikkaan mukaan näkemyksiä, joita Turkissa on perinteisesti pidetty vaarallisina. Yhtenä mahdollisena kehityssuuntana on pidetty myös islamin ja nationalismin yhdistymistä poliittiseksi liikkeeksi, etenkin jos EU-hanke kariutuu.

--------------------------------------------------------------------------

Painopiste idässä

Turkin ulkopolitiikka on muuttunut AK-puolueen valtakaudella aiempaa itsenäisemmäksi. Myös sympatiat muita muslimimaita kohtaan ovat kasvaneet.

Turkin ulkopolitiikka on muuttunut AK-puolueen kaudella, mikä on herättänyt Yhdysvalloissa ja Euroopassa kysymyksiä Turkin suunnasta. Tärkein uudistus on ollut AK:n näkemys Turkista itsenäisenä alueellisena toimijana, ei vain lännen vastaanottavana jatkeena.

Ulkopoliittisen instituutin tutkijan Igor Torbakovin mukaan AK:n uudenlainen ulkopolitiikka on lähtökohdiltaan sovittelevaa islamilaista politiikkaa, joka pyrkii luomaan hyvät ja toimivat suhteet kaikkiin lähialueen valtioihin. Turkki on pyrkinyt edistämään vakautta lähiympäristössään. Se on myös toiminut välittäjänä Lähi-idän ja Kaukasuksen tulehtuneissa kriisipesäkkeissä.

Eurooppalainen EPC-tutkimuslaitos arvioi, että Turkilla on nykyisin aiempaa enemmän sympatioita muita muslimimaita kohtaan. EPC:n mukaan Turkin uusi ulkopolitiikka on seurausta mukautumisesta kylmän sodan jälkeiseen tilanteeseen. Turkki tarkastelee aiempaa realistisemmin oman alueensa turvallisuusympäristöä, eikä tukeudu entiseen tapaan Yhdysvaltoihin.

Samalla ulkopolitiikka heijastelee selvemmin poliittisen johdon näkemyksiä, eikä ole sidottu armeijaan. Turkki ajaa myös selvästi painokkaammin omia taloudellisia etujaan, jopa lännen näkemysten vastaisesti.

Presidentti Martti Ahtisaaren johtama Independent Commission on Turkey -ryhmä arvioi AK:n hallitseman Turkin ulkopolitiikan täydentävän maan länsisuuntausta. EU:n jäsenenä Turkki toisi unionin Lähi-idän ja Keski-Aasian vaikuttajien joukkoon Venäjän, Yhdysvaltojen ja Kiinan rinnalle. Ilman Turkkia EU:n toiminta alueella olisi huomattavan paljon hankalampaa, raportissa todetaan.

Turkin pehmeään voimankäyttöön pohjautuva ulkopolitiikka on osoittanut sen kyvyn toimia itsenäisesti lähialueellaan. Turkki ei käännä selkää Euroopalle ellei Eurooppa käännä sitä Turkille. Länsi on edelleen tärkeä, mutta myös muut ilmansuunnat huomioidaan Turkissa. Tämä seikka EU:n ja Yhdysvaltojen tulee ymmärtää voimistuvan Nato-liittolaisensa suhteen.