Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä

Pääkirjoitus: Suuria odotuksia

Yhdysvaltojen tuleviin presidentinvaaleihin on ladattu suuria odotuksia, koska George W. Bushin kausi on ilmeisen epäonnistunut. Suunnan toivotaan muuttuvan, kun Valkoiseen taloon tulee uusi isäntä tai emäntä.

Yhdysvalloissa odotukset ovat suuret. Ranskalainen tutkija kertoi hiljattain USA:n käynnillään tehneestä ja havainnostaan, että amerikkalaisten tunnelmia leimaa nyt odotus. Uuden presidentin uskotaan tekevän suuria muutoksia politiikassa. Ranskalaistutkija piti amerikkalaisten toiveita ylimitoitettuina: kaikki ei suinkaan riipu Bushin persoonasta ja hänen lähipiiristään.

Jussi Hanhimäki on samoilla linjoilla tähän lehteen kirjoittamassaan artikkelissa. Hanhimäen tulkinnan mukaan Bushin ulkopolitiikka on itse asiassa linjassa Yhdysvaltojen pitkän aikavälin politiikan kanssa. USA on aina toiminut unilateraalisti, jos tarve on sitä vaatinut. Sotilaallisia interventioita muihin maihin on perusteltu demokratian puolustamisella. Hanhimäen johtopäätösonkin, että ero Bill Clintonin harjoittaman ulkopolitiikan ja Bushin hallinnon politiikan välillä on enemmän tyylissä kuin sisällössä. Jos näin on, Yhdysvaltojen politiikka ei muutu dramaattisesti vaalien jälkeen.

Vaikka esimerkiksi Washingtonin ilmastopolitiikassa on lupa odottaa muutosta, uuden presidentin toimintavapautta rajoittaa etenkin suo, johon Yhdysvallat on vajonnut Irakissa. Hyökkää Yhdysvallat ennen vaaleja Iraniin tai ei, Bushin seuraaja perii myös Teheranin haasteen. Pöydällä odottavat joko hyökkäyksen kansainvälispoliittiset seuraukset tai ydinaseen kehittelyä jatkava ja Israelin tuhoamista uhoava Ahmadinejad.

Jos tunnelin länsipäässä näkyy vain himmeää valoa, sitä ei näy senkään vertaa idän suunnalla. Bushin kumppanina terrorismin vastaisessa sodassa aloittanut Vladimir Putin on kääntänyt Venäjän kehityksen tielle, joka ei ole vastannut Euroopan odotuksia. Venäjä on kulkenut epädemokraattiseen suuntaan jo niin pitkälle, että The Economist taannoin päätteli vanhan KGB:n ottaneen vallan käsiinsä. Ulkosuhteissa Venäjä on ryhtynyt pelaamaan perinteisen voimapolitiikan keinoin.

Muutosta ei ole näköpiirissä Venäjällä. Merkit viittaavat nyt siihen, ettei Putin aio luopua vallasta.

Monet Suomessa pitävät silti Putinin toiminnassa myönteisenä sitä, että hän on palauttanut vakauden Venäjälle. Tämän johtopäätöksen kanssa kannattaa kuitenkin olla tarkkana. Venäjän vakaus voi olla hatarammalla pohjalla kuin miltä ensi näkemältä vaikuttaa.

Ehkä tapaus Kozin oli tästä esimerkki. Pessimistit tulkitsivat lähetystöneuvos Kozinin lausuntoja niin, että hän toimi Kremlin viestintuojana. Venäjä heitti Kozinin kautta tarkkaan suunnitellun koepallon, jotta Putin näkisi, miten suomalaiset siihen reagoivat. Vähemmän hälyttävän tulkinnan mukaan Kozin ei ollut valtiojohdon kontrollissa, vaan hänen takanaan oli joku pienempi viskaali turvallisuuselinten piiristä. Mutta tämäkään vaihtoehto ei herätä suurta optimismia.