Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä

Kirjatutka: Perspektiiviharhaa korjaamassa

Ilmari Susiluoto: Uusi Karjalakirja. Ajatus Kirjat 2009, 320 s.

Venäjä-tutkija Ilmari Susiluodon uutukainen Uusi Karjalakirja luo katsauksen Neuvostoliitolle toisen maailmansodan jälkeen luovutettujen alueiden historiaan ja nykypäivään. Kirja on vuonna 1999 ilmestyneen Pienen Karjalakirjan jatko-osa, sen päivitetty versio.

Karjala on prisma, jonka läpi kirjoittaja tarkastelee toisaalta järjestelmän muutosta Venäjällä, toisaalta Suomen ja Venäjän suhteita.

Yksi kirjan pääväittämistä on, että Karjalan kysymyksen ratkaisemiseksi on tunnettava Venäjän henkinen tila. Se taas edellyttää laajaa perehtymistä venäläiseen keskusteluun ja ajatusmaailmaan, jossa Suomen ”lokero” määrittyy kahden vektorin kautta. On logistis-geopoliittinen linja, jossa Suomi esiintyy Venäjän ulkomaankaupan tärkeimpien reittien ”portinvartijana”.

Toisaalta Suomen lähialueet ovat ”nauhamodernisaation toinen pää”, yksi osa erityistalousalueista muodostuvassa linjassa, joka yltää Venäjän länsireunalta Kaukoitään. Tässä tulevaisuuden visiossa Susiluoto näkee Karjalan kysymyksen ratkaisun. Venäjän talouden monipuolistaminen koko maan leveydeltä avaisi myös periferiaan vaipuneen lähialueemme yhteistyölle.

Kirja on kirjoitettu ”harmsilaisessa hengessä” mikä aiheuttaa päänvaivaa lukijalle. Selkeäsanaista johtopäätöstä Itämeren kaasuputken ”ympäristökysymyksistä” odottava lukija saakin eteensä venäläisen anekdootin omaisuuden jaosta Ukrainan ja Venäjän kesken. Selväsanaisuutta ei kuitenkaan puutu kirjoittajan arvioidessa suomalaista lähialuepolitiikkaa. Hänen mukaansa Suomessa kärsitään perspektiiviharhasta Venäjän suhteen. Ei ymmärretä että ”Suomen lokero” on vain yksi monista Venäjän politiikassa.

Uusi Karjalakirja tarjoaa monipuolisen, joskin melko rikkonaisen kuvan Karjalasta ja Venäjällä käydystä ulkopoliittisesta keskustelusta. Venäjän tutkiminen ei mielestäni ole kuitenkaan salatiedettä jollaiseksi Susiluoto sen paikoin kuvaa.

Kirjoittaja on Ulkopoliittisen instituutin tutkija.