Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä

Kirjatutka: Köyhyys vaarantaa vaalit

Paul Collier: Wars, Guns and Votes: Democracy in Dangerous Places. Random House 2009, 272 s.

Oxfordin yliopiston taloustieteen professorin Paul Collierin edellinen teos The Bottom Billion popularisoi kehitystaloustieteen ja loi käsitteen miljardista ihmisestä, jotka asuvat köyhyyden kierteeseen juuttuneissa maissa. Tästä jatkaa Collierin uusin kirja Wars, Guns, and Votes. Se keskittyy demokratian ja konfliktienmonimutkaiseen suhteeseen erityisesti Afrikassa.

Demokratisoitumisen aalto pyyhkäisi yli Afrikan 1990-luvun alusta lähtien, mutta todellinen demokratia puuttuu monista maista. Collierin teesi perustuu siihen, ettei vaalien järjestäminen itsessään takaa demokratian toteutumista ja rauhanomaista kehitystä. Etenkin vilpilliset vaalit voivat kasvattaa konfliktien riskiä – ja mitä köyhempi maa on, sitä suurempi on myös väkivallan vaara. Hän arvosteleekin voimakkaasti länsimaisten avunantajien pakkomiellettä järjestää vaalit keinolla millä hyvänsä, vaikka maa ei olisi niihin vielä valmis.

Tilastollisia menetelmiä käyttäen Collier piirtää maagisen jakolinjan. Kun bruttokansantuote asukasta kohden ylittää 2700 dollaria, demokratia on ”turvallisempi” hallintomuoto. Vastaavasti itsevaltaisissa järjestelmissä epävakaus kasvaa vasta tuon tulotason ylityttyä.

Collier arvioi, että demokratia vähentää poliittisen väkivallan mahdollisuutta vain silloin, kun maa osoittaa olevansa vastuussa kansalaisilleen eikä ainoastaan avunantajille. Tavallinen tansanialainen ei välttämättä välitä siitä, kuka on vallassa, vaan siitä, että vallanpitäjä pystyy pitämään lupauksensa ja tuottamaan konkreettisia parannuksia kuten työpaikkoja ja turvallisuutta.

Köyhimmän miljardin maiden istuvat hallitukset jatkavat Collierin mukaan vaalien jälkeen uudelle kaudelle 74 prosentin todennäköisyydellä, kun taas OECD-maissa vastaava todennäköisyys on 45 prosenttia. Presidentti menettää valtansa usein armeijalle tai kapinallisille. Keskimääräisessä Afrikan maassa on ollut itsenäistymisensä jälkeen noin seitsemän vallankaappausyritystä.

Oivaltavimmillaan Collier on selittäessään köyhimpien maiden johtajien rationaalisuutta. Vaalien voittaminen rehellisesti on epävarmempaa kuin vilpillisin keinoin. Myös hyvän hallinnon luominen on vaikeaa ja aikaa vievää, joten vilppi tai etniseen lojaaliuteen vetoaminen ovat kannattavimpia keinoja pysyä vallassa. Ja koska vaalivoitto perustuu harvoin pätevyyteen, kyvykkäimmät ehdokkaat eivät edes lähde kilpaan äänistä.

Heikoimmillaan Collier on käsitellessään etnisen rakenteen ja historian osuutta konfliktien puhkeamisessa. Uuden konfliktin riski on moninkertainen, jos maassa on ollut konflikteja viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kolonialismin ja kylmän sodan hän sivuuttaa todeten lyhyesti, ettei niillä ole vaikutusta konfliktiriskiin.

Vaikka Collierin selkeä ja provokatiivinen tyyli kerää suitsutusta, monet tutkijat ja kansalaisjärjestöt ovat kyseenalaistaneet Collierin ekonometrialle perustuvat tutkimustulokset ja niiden myötä hänen kehityspoliittiset suosituksensa. Hän muun muassa toivoo länsimaisia nopean toiminnan joukkoja köyhien mutta demokraattisesti valittujen hallitusten sotilaalliseksi tueksi mahdollisia vallankaappauksia vastaan.

Tilastot ja korrelaatiot eivät lopulta pysty selittämään konfliktien varsinaisia syitä. Niihin puuttuminen vaatii paikallisen kontekstin huomioimista ja poliittista analyysiä, joka jää väistämättä paitsioon Collierin yleisesityksessä.

Kirjoittaja on harjoittelija Euroopan komission kehitysyhteistyöosastolla.