Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä

Kirjatutka: Imperiumien hautausmaa

Seth G. Jones: In the Graveyard of Empires. America's War in Afghanistan. W. W. Norton & Company 2009, 414 s.

Arvostetun Rand Corporation -tutkimuslaitoksen Afganistaniin perehtynyt asiantuntija Seth Jones tarjoaa mielenkiintoisesti kirjoitetun ja ajankohtaisen näkökulman Afganistanin poliittiseen historiaan ”terrorismin aikakaudella” vuodesta 2001 vuoteen 2009. Heinäkuussa julkaistun kirjan punaisena lankana on Jonesin näkemys Yhdysvaltain läsnäolosta ja taistelusta Afganistanissa suurimpana tragediana sitten Vietnamin sodan.

Vaikka Irakin sota on toistaiseksi ollut Afganistanin sotaa verisempi ja vailla kansainvälistä oikeutusta, Afganistanin tilannetta voi pitää vaikeampana. Siellä on vastassa sitkeä kapinallisliike, jolla on vuosikymmenien taistelukokemus. Sotaherrojen poliittinen rooli rapauttaa puolestaan keskushallintoa, joka on jopa Saddam Husseinin jälkeistä Irakia heikompi.

In the Graveyard of Empires sisältää myös katsauksen menneiden aikojen imperiumien seikkailuihin Afganistanissa. Aleksanteri Suuren, Kiplingin ajan Britannian sekä Neuvostoliiton operaatioiden läpikäynti antaa syvyyttä analyysille. Kirjan nimi juontuu juuri näistä menneiden aikojen fiaskoista.

Pääosa kirjasta keskittyy Yhdysvaltain 2000-luvun Afganistanin-politiikkaan. Kirja pyrkii vastaamaan kysymykseen, miten nyt voimissaan oleva kapinallisliike sai syntynsä ja mikä pitää kapinallisten liikevoimaa yllä.

Jonesin mukaan Yhdysvallat kykeni varsin nopeasti kukistamaan talibanhallinnon sekä luomaan maahan perusturvallisuutta mikä antoi mahdollisuuden uudelle alulle vuosikymmeniä jatkuneen sekasorron jälkeen. Tärkeimpiin saavutuksiin kuuluu myös Afganistanista käsin toimineiden al-Qaidan johtohahmojen tappaminen ja vangitseminen.

Irakin sota vei kuitenkin Yhdysvaltain voimavaroja ja söi pohjaa mainituilta saavutuksilta.

Nyt, kahdeksan vuotta myöhemmin ollaan tilanteessa, jossa Yhdysvallat on kyennyt ainoastaan työntämään al-Qaidan päämajan Pakistanin puolelle ja tulevaisuus on hyvin epävarma. Jones kuvaa tätä kehitystä ja samalla Yhdysvaltain armeijan sotilasoperaatioita hyvinkin yksityiskohtaisesti. Hän kirjoittaa myös Pakistanin tiedustelupalvelun ISI:n (Inter- Services Intelligence) talibanliikkeelle antamasta tuesta sekä Pakistanin rajaalueista, jotka lisäävät epävakautta Afganistanissa.

Jones käyttää analyysissään tuhansia salassapidosta vapautettuja dokumentteja, muita tutkimuksia sekä kansainvälisten toimijoiden ja afgaanien haastatteluja osoittaakseen miten huumetalous, heikko turvallisuustilanne sekä korruptio ovat syöneet pohjaa Hamid Karzain hallinnolta.

Jones ei anna uusia suosituksia siitä, mitä Yhdysvaltain tai kansainvälisen yhteisön pitäisi Afganistanin suhteen tehdä. Hän toistaa jokseenkin yleisen näkemyksen, että ainoa tapa vakauttaa Afganistanin kaltainen maa, on vahvistaa hallituksen arvo- ja määräysvaltaa, taistella korruptiota vastaan sekä tukea hallituksen kykyä tuottaa perusturvallisuutta ja -palveluja väestölle, mikä puolestaan heikentää kapinallisten tuensaantia. Jones myös muistuttaa Afganistanin tilanteen olevan kytköksissä naapurimaiden, erityisesti Pakistanin tilanteeseen. Konfliktin ratkaisussa tarvitaankin vahvaa alueellista lähestymistapaa.

Ehkä tässä piileekin Afganistanin nykyisen ongelmallisen tilanteen salaisuus. Mitään järisyttävää uutta ei tarvitse keksiä, vaan Afganistanin hallituksen tulee kansainvälisen yhteisön tuella pyrkiä toteuttamaan jo tiedossa olevat politiikkasuositukset.

Jones ei ota suoraan kantaa, muodostuuko Afganistanista Yhdysvalloille ja sen liittolaisille uusi hautausmaa. Lukija voi itse päätellä, onko kirjoittaja tarkoittanut kirjan nimen enteelliseksi vai ei.

Kirjoittaja on neuvonantaja ulkoministeriön kehityspoliittisella osastolla.