Kirjatutka: Puhaltaako yhdentyvässä Aasiassa pasaati vai taifuuni?

Outi Luova & Annamari Antikainen-Kokko (toim.): Yhdentyvä Aasia. Gaudeamus 2006, 227 s.

Teemu Naarajärvi

Itä- ja Kaakkois-Aasian merkityksen kasvu on viime aikoina huomioitu myös Suomessa. Pääsyynä tähän on tietenkin ollut Kiinan nousu Japanin rinnalle, mutta Kiina ei ole ainoa aiemmin “Kaukoitänä” tunnetun alueen kasvavista mahdeista.

Erityisesti talouden, mutta myös kansainvälisen politiikan alalla on alettu puhua Asia-Pacific Centurysta, millä viitataan maailmanpolitiikan painopisteen siirtymiseen kohti Tyynenmeren rantoja. Itä- ja Kaakkois-Aasiasta onkin muodostumassa maailman kolmas voimakeskus Yhdysvaltain ja Euroopan unionin rinnalle, mikäli alueen kehitystä jarruttavat tekijät saadaan poistettua ja alueen valtioiden välinen yhteistyö rakennettua vahvalle institutionaaliselle pohjalle.

Juuri tähän ydinkysymykseen, Itä- ja Kaakkois-Aasian sisäiseen yhteistyöhön sekä sitä edistäviin ja jarruttaviin tekijöihin keskittyy Outi Luovan ja Annamari Antikainen-Kokon viime vuoden Asem-huippukokousta varten toimittama Yhdentyvä Aasia. Vaikka alueen nousu on ollut paljon esillä, aiheesta on kirjoitettu yleistajuisesti suomeksi aivan liian vähän. Yhdentyvä Aasia paikkaa ansiokkaasti tätä puutetta ammentaen tietonsa kuuden eri kirjoittajan asiantuntemuksesta.

Koska kirjan aihepiiri on erittäin laaja, on kokonaisuus jaettu kolmeen osaan: ensimmäinen niistä käsittelee alueellisen yhteistyön taustoja ja toimijoita, toinen osa keskittyy yhteistyön eri alueisiin ja kolmannen aiheena ovat Itä- ja Kaakkois-Aasian alueellisen yhteistyön globaalit ulottuvuudet. Lukijalle tulevat tutuksi niin Kiinan, Japanin kuin Etelä-Koreankin taustat ja tavoitteet, mutta leijonanosan teoksesta saa luonnollisesti Kaakkois-Aasian yhteistyöjärjestö Asean. Huolimatta lukuisista ongelmista järjestö on onnistunut vakiinnuttamaan asemansa Kaakkois-Aasian alueellisen yhteistyön veturina.

Teoksen lievä painotus talouteen on ymmärrettävissä, sillä useimmat Itä- ja Kaakkois-Aasian maat pitävät edelleen niin tiukasti kiinni valtiosuvereniteetistaan, että sotilaallinen yhteistyö saati poliittinen integraatio ovat olleet vaikeita toteuttaa, eikä yhdentymiseen ole nähty edes välitöntä tarvetta. Myös alueen valtioiden kehitys on ollut hyvin epätasaista, mikä on vaikeuttanut yhteistyön syventämistä.

Kansainvälisen politiikan sekä talouden suurista linjoista vähemmän kiinnostuneelle virkistävän poikkeuksen tarjoaa Luovan artikkeli Itä- ja Kaakkois-Aasian muuttoliikkeistä. Työn kysynnän ja tarjonnan lisäksi muuttoliikkeitä ohjaavat etniset, historialliset ja maantieteelliset syyt. Asian kiusallisuuden ja aiemmista sodista juontuvien ristiriitojen vuoksi alueen valtiot ovat vältelleet mahdollisesti jännitteitä lisääviä kysymyksiä, eivätkä ole kyenneet ratkaisemaan siirtolaisuuteen liittyviä ongelmia.

Kirjan suurin ongelma on aihepiirin rajaaminen: reiluun kahteensataan sivuun ei voi mahduttaa kaikkea oleellista. Toimittajat ovat päätyneet yleiskatsaukseen, joka antaa hyvän tietopohjan Itä- ja Kaakkois-Aasian alueen kehityksestä kiinnostuneille.

Vaikka kirjan alussa käydään läpi joitain teoksen kannalta keskeisiä käsitteitä kuten esimerkiksi alueellistuminen ja alueellisuus, on kyseessä yleisluontoinen katsaus, joka ei vaadi lukijalta erityisiä taustatietoja alueellisen yhteistyön yleisistä periaatteista tai Itä- ja Kaakkois-Aasiasta alueena.

Sähköposti Facebook LinkedIn Twitter Lisää