Kriisinhallinnan ratkaiseva testi

Afganistanin ja Pakistanin sota

Joonas Pörsti

EU:n siviilikriisinhallinnan osaaminen on joutunut Afganistanissa koetukselle ensi kertaa sodan olosuhteissa. Tuloksia olisi tärkeää saada aikaan etenkin afgaanipoliisien koulutuksessa, johon myös Suomi osallistuu.

Päivittäistä Afganistan-uutisointia hallitsee taistelu kansainvälisten Isaf-joukkojen ja kapinallisten välillä. Euroopan unionin jäsenmaat ovat lähettäneet Afganistaniin yli 30 000 sotilasta, joista suuri osa osallistuu aktiivisesti sotimiseen kapinallisia vastaan.

Nyt operaatiossa on alkanut uusi vaihe, jossa amerikkalainen komentaja Stanley McChrystal yrittää palauttaa lisäjoukkojen avulla maan levottomat eteläosat liittouman hallintaan. Tavoitteena on siirtää vastuuta maan turvallisuudesta jo ensi vuodesta alkaen Afganistanin armeijalle ja poliisille.

Paljon vähemmälle huomiolle on jäänyt Euroopan unionin työ Afganistanin siviilihallinnon rakentamiseksi. Suomessa valtioneuvosto on perustellut osallistumista operaatioon juuri Afganistanin vakauttamisella ja jälleenrakennuksella. Viime syksyn presidentinvaalit toivat päivänvaloon, kuinka laajaa viranomaiskorruptio on edelleen maassa. Mitä kuuluu siviilirintamalle?

EU:n siviilikriisinhallinnan kulmakivenä Afganistanissa on poliisioperaatio Eupol, jossa vajaa kolmesataa jäsenmaiden poliisin, rajavartioston ja oikeuslaitoksen edustajaa kouluttaa afganistanilaisia virkaveljiään. EU peri operaation Saksalta kesäkuussa 2007, jolloin siitä tuli hetkellisesti unionin suurin siviilioperaatio maailmalla – Kosovo meni seuraavana vuonna edelle marssijärjestyksessä. Poliisien koulutusta päätettiin tuolloin laajentaa Afganistanissa Kabulin ja muiden suurimpien kaupunkien ulkopuolelle, maan jokaiseen 34 maakuntaan.

Saksan ulko- ja turvallisuuspoliittisen instituutin SWP:n joulukuussa julkaisema raportti antaa karun kuvan Eupolin onnistumisesta. Poliisioperaatio on alimitoitettu, sillä ei ole omaa budjettia ja Afganistaniin on vaikea houkutella eurooppalaisia poliiseja töihin. Eupoliin oli tarkoitus rekrytoida 400 kouluttajaa, mutta vahvuus jäi alkuvaiheessa vain hieman yli puoleen tästä. Lisäksi ajoneuvojen ja tietokoneiden hankkiminen operaation käyttöön oli hidasta.

Afganistanin omien poliisivoimien vitsauksena on laajalle levinnyt korruptio ja laittomuus. Poliisien palkat ovat pieniä, ja poliisit hankkivat perheilleen lisätuloja perimällä mielivaltaisia maksuja tarkastusasemilla tai osallistumalla huumekauppaan.

Raportin mukaan sisäministeriön virkamiehet kauppaavat kokonaisia poliisiasemia maakuntien heimojohtajille ja huumeparoneille, jotka varmistavat näin vapaat kädet omilla alueillaan. Afganistanilaiset ovat tottuneet pelkäämään poliisejaan, jotka ovat syyllistyneet tavan takaa kidutuksiin ja ihmisoikeusloukkauksiin.

SWP:n mukaan Eupol on ajautumassa sivuraiteelle maan turvallisuustilanteen parantamisessa. Yhdysvallat on lähettänyt Afganistaniin yli 3000 poliisikouluttajaa, yli kymmenkertaisen määrän EU-maihin verrattuna. Amerikkalaiset ovat jalkautuneet myös vaarallisimpiin maakuntiin, joissa he voivat työskennellä tarvittaessa iskukykyisten sotilassaattueiden suojaamina.

Uudet univormut poliiseille

Eupolin komentajana työskentelee tanskalainen Kai Vittrup, jolla on vaikuttava ansioluettelo kansainvälisiltä kriisialueilta. Vittrup on palvellut vuodesta 1992 YK:n sotilas- ja poliisitehtävissä Kroatiassa, Bosnian Sarajevossa, Itä-Timorissa, Irakissa, Kosovossa ja Sudanissa.

"Taistelu korruptiota vastaan on tärkein tehtävämme, ja olemme saaneet sillä saralla aikaan joitakin hyviä tuloksia", Vittrup kertoo puhelimitse Kabulista. "Olemme kouluttaneet kuusi korruption vastaista ryhmää sekä järjestäneet autot ja majoituksen heidän käyttöönsä. Yhteistyössä afgaanipoliisin kanssa olemme pidättäneet 29 poliisia lahjusten vastaanottamisesta tai pyytämisestä."

Vittrup korostaa, että numerot eivät ole tärkeintä korruption vastaisessa taistelussa, vaan sanan leviäminen ammattikunnan keskuudessa. "Poliisit tietävät nyt kaikkialla, että heitä valvotaan."

Korruption vastaiset ryhmät on sijoitettu Kabuliin, josta käsin ne valvovat myös rajapoliisin toimintaa Paktian maakunnassa. Muualle maahan Vittrup ei ole valmis lähettämään näitä ryhmiä, koska niistä tulisi siellä osa järjestelmää. "Haluamme pitää heidät täällä, maakunnissa heidät lahjottaisiin", hän tähdentää. Korruption vastaisia ryhmiä ei voi lähettää maakuntiin, koska niistä tulisi siellä osa järjestelmää.

Eupol on kouluttanut lisäksi rikostutkijoita, jotka on varustettu rikospaikan tutkimukseen tarkoitetuilla kameroilla ja muilla välineillä. Kabulissa on käynnistetty 1500 siviilipoliisin koulutus puolen vuoden mittaisessa ohjelmassa, jonka tarkoitus on uudistaa poliisivoimia. Joukoille on annettu vanhojen oliivinvihreiden univormujen sijasta siniset virka-asut, jotta poliisit herättäisivät luottamusta kansalaisissa ja erottuisivat sotilaista.

Vittrup on toiveikas, että Eupol saa nostettua henkilöstönsä maaliskuun aikana yli 300 kouluttajaan ja asiantuntijaan. Hän myöntää, että määrä on silti liian pieni tehtävään nähden. Afganistanissa pitäisi kouluttaa yhteensä yli 70 000 poliisia.

"Euroopan unionilla olisi tässä hieno mahdollisuus pitää EU-lippua esillä rakentamalla Afganistaniin siviilipoliisin organisaatio. Tavoitteeseen pääsemiseksi tarvitsemme lisää henkilökuntaa, majoitustiloja, sotilaallista suojelua maakunnissa sekä joustavuutta joukkojen sijoittamiseen myös vaarallisille alueille."

Vittrup muistuttaa, että Eupol voi työskennellä ilman sotilassaattuetta vain muutamassa maakunnassa Kabulin ulkopuolella, lähinnä Bamyanissa, Mazar-i- Sharifissa ja Heratissa. Etelän Helmandissa, Kandaharissa ja Uruzganissa kapinallisten asemat ovat vahvempia ja Eupol tarvitsisi jatkuvaa sotilaallista suojelua.

Yhdysvaltain, Kanadan, Britannian ja Tanskan joukot ovat kuitenkin enimmäkseen sidottuja taisteluihin talibanien kanssa eivätkä ehdi suojelemaan siviilipoliiseja. "Ymmärrän tämän prioriteetin hyvin. Toisaalta rakennamme poliisivoimia tulevaisuutta varten, jotta maassa olisi demokraattisesti valvottu poliisilaitos, joka huolehtii oikeuden ja järjestyksen ylläpidosta, kun sota on voitettu. Jos emme tee sitä nyt, on liian myöhäistä", Vittrup sanoo.

Operaatio kestää vuosia

Turvallisuustilanne on parantunut Vittrupin mukaan Kabulissa huomattavasti vuoden aikana, kun poliisien työ tarkastusasemilla on ammattimaistunut. Itsemurhahyökkäyksiä voisi olla muuten paljon enemmän, hän uskoo.

"Olen vakuuttunut, että Naton ja Isaf-joukkojen uuden suunnitelman ansiosta turvallisuustilanne paranee seuraavien kuuden kuukauden aikana koko maassa. Sen jälkeen työmme helpottuu varmasti maakunnissa."

Saksalaisen SWP:n raportin mukaan Eupol-operaation tehottomuus on johtanut siihen, että EU-jäsenmaista Britannia ja Hollanti ovat livenneet jo yhteisestä rintamasta. Ne antavat oman panoksensa paljon laajempaan yhdysvaltalaiseen poliisien koulutusohjelmaan. SWP päätyy suosittelemaan koko operaation siirtämistä osaksi Yhdysvaltojen ohjelmaa.

Vittrup myöntää, että Yhdysvalloilla on etunaan vankka rahoitus ja joustavuus kentällä. "Meidän on vaikea saada rahoitusta projekteille, EU-systeemi on hyvin hidas. Amerikkalaiset voivat päättää tarvittaessa nopeasti rahoituksesta sataan polttoainerekkaan, ja siinä ne sitten ovat", hän kuvailee.

Yhteistyö amerikkalaisten kanssa on sujunut silti hyvin. "Eurooppalaisten vahvuuksia ovat siviilipoliisien kouluttaminen ja oikeusvaltion rakentaminen. Amerikkalaisilla on järjestelmä, rahoitus ja miesvoimaa. Meillä on osaamista."

Operaation tulosten kanssa on oltava realistinen. Vittrup muistuttaa, että Afganistania on vaivannut jo vuosia koko yhteiskunnan läpäisevä korruptio. Kestää vielä pitkään, ennen kuin se saadaan painettua samalle tasolle alueen muiden maiden kanssa. Keinoina korruption kitkemiseen hän näkee poliisien palkkojen ja koulutuksen parantamisen sekä julkisen kampanjoinnin. Lahjusten ottamista vastaan taistellaan parhaillaan lehti-ilmoituksilla ja mainostauluilla.

"Tämä on pitkä tie, emme voi vain lähteä vuoden tai kahden päästä. Siviilikriisinhallintaa on jatkettava Afganistanissa vielä ainakin viiden tai kymmenen vuoden ajan."

Diplomatiaa tarvitaan

Euroopan unioni on moninkertaistanut panostuksensa siviilikriisinhallintaan vuoden 2007 alusta lähtien. Vielä 2000-luvun puolivälissä EU:n koko kriisinhallintabudjetti oli vain 60 miljoonaa euroa, nyt summa on nostettu 280 miljoonaan euroon vuodessa.

Summasta käytetään valtaosa kymmenen kriisinhallintaoperaation rahoittamiseen maailmalla. Lisäksi rahoitetaan kahtakymmentä hanketta ydinaseiden leviämisen estämiseksi ja aseidenriisunnassa. Panostusta voi pitää edelleen pienenä. Vertailun vuoksi: summa on kolmannes Suomen kehitysyhteistyömäärärahoista vuodelle 2010 ja pienempi kuin ympäristöministeriön budjetti. Yhdysvaltojen rahoitus pelkästään Afganistanin poliisien koulutukseen on lähes kolminkertainen.

Toisaalta on muistettava, että jäsenmaat maksavat esimerkiksi Eupol-operaatioon lähettämänsä henkilöstön palkat ja päivärahat. Unionin kokonaispanostus kriisinhallintaan on siten korkeampi.

EU:n yhteisillä kriisinhallintavaroilla on saatu myös tuloksia aikaiseksi. Kriisinhallintayksikköä komission ulkosuhdeosastolla johtava

Juha Auvinen mainitsee hyvänä esimerkkinä Georgian sotaa seuranneen tarkkailuoperaation, jossa venäläisten joukkojen vetäytyminen Georgiasta varmistettiin lähettämällä paikan päälle nopeasti 200 EU-tarkkailijaa. Aiemmin vastaavia tarkkailuoperaatioita on järjestetty Acehissa ja Balkanilla.

EU:lla on kokemusta kriisinhallinnasta myös entisen Jugoslavian maissa, Kongossa, Israelin palestiinalaisalueilla ja Darfurin konfliktissa. Kovin pitkältä ajalta osaamista ei ole ehtinyt kertyä, sillä ensimmäinen EU:n kriisinhallintaoperaatio aloitettiin Bosniassa sodan jälkeen vuonna 2003.

SWP:n raportti antaa varauksetonta tunnustusta Acehin EU-tarkkailijoille, jotka varmistivat Martti Ahtisaaren neuvotteleman rauhan säilymisen Indonesian armeijan ja kapinallisten välillä kriittisellä hetkellä. Vastaavasti Kongossa saksalaiset ja ranskalaiset EUFOR-joukot onnistuivat rauhoittamaan läsnäolollaan vuoden 2006 presidentinvaaleja ja tukivat Kongon siirtymistä diktatuurista demokraattisempaan suuntaan.

--------------------------------------------------------

Tehtäviä kolmessa maanosassa

EU:n siviilikriisinhallinta operaatioiden kestoa on pidennetty usein ministerineuvoston päätöksellä.

Bosnia

EU:n ensimmäinen siviilikriisinhallintaoperaatio, jossa on juurrutettu ammattimaisia työtapoja Bosnian poliisivoimiin (2003–2010)

Irak

Oikeuslaitosta on tuettu kouluttamalla virkamiehiä ja rikostutkijoita (2005–2010)

Palestiina

Palestiinalaisalueilla on koulutettu ja mentoroitu siviilipoliiseja (2005–2010)

Gaza

Operaation tehtävänä oli varmistaa rajanylitys Egyptiin, mutta raja on ollut vuodesta 2007 lähes kokonaan suljettu (2005–2010)

Kongon demokraattinen tasavalta

Poliisivoimia on koulutettu ihmisoikeusnormien ja oikeusvaltion hengessä, ja armeijan joukko-osastojaon organisoitu uudelleen (2001–2010)

Kosovo

EU:n suurin siviilioperaatio: viranomaisia on tuettu oikeuslaitoksen, poliisin ja tullin kehittämisessä (2008–2010)

Afganistan

Siviilipoliiseja ja rikostutkijoita on koulutettu kansainvälisten käytäntöjenja ihmisoikeuksien mukaisesti(2007–2010)

Georgia

EU:n tarkkailijat ovat valvoneet rauhansopimuksen noudattamista Venäjän ja Georgian välisen sodan jälkeen (2008–2010)

Guinea-Bissau

Armeijaa ja turvallisuusjoukkoja pienennetään samalla kun rajavalvontaa sekä poliisivoimia uudistetaan (2008–2010)

Sähköposti Facebook LinkedIn Twitter Lisää