Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä

Pääkirjoitus: Paljon puhetta Natosta

Turvallisuuspoliittiseen selontekoon liittyvässä keskustelussa puhutaan todellisuudessa vain siitä, mikä on jo lyöty lukkoon. Avoimia kysymyksiä pohditaan vähemmän.

On jo tiedossa, ettei seuraava selonteko vie Suomea sotilasliiton jäseneksi. Silti keskustelua hallitsee tämä mahdollisuus, on sitten kyse Natoon liittymisestä tai EU:n turvatakuista. Sen sijaan monista laajan turvallisuuden kysymyksistä puhutaan niukasti. Siitäkin huolimatta, että hallituksen edustajien mukaan selonteko rakennetaan juuri laajan turvallisuuden pohjalle.

Olen viime vuosina kuullut usean ulkomaalaisen ihmettelevän suomalaista turvallisuuspoliittista keskustelua. Heidän korvissaan siinä on kaikuja menneestä maailmasta. Esimerkiksi monessa Euroopan maassa pohdinnat siitä, miten omaa aluetta puolustetaan ulkoa tulevaa hyökkäystä vastaan, on korvattu panostuksilla kriisinhallintaan sekä varautumalla uusiin uhkiin ja haasteisiin.

Tämä asenne tuli hyvin ilmi amerikkalaisen tutkijan Parag Khannan haastattelussa, jonka Helsingin Sanomat julkaisi helmikuun puolivälissä. Khanna neuvoi Suomea olemaan liittymättä Natoon, jota hän pitää viime vuosituhannen
organisaationa. Hän näkee Naton keskittyvän Euroopan ulkopuolisiin operaatioihin ja varoitti, että sotilasliiton jäsenyys voisi heikentää Suomen turvallisuutta, koska se ärsyttäisi Venäjää.

Natoa parempi vaihtoehto Suomelle on Khannan mielestä turvautuminen EU:n turvatakuisiin ja yhdentymisen antamaan turvallisuuteen. Hän ei selvästikään jaa niiden suomalaisten maailmankuvaa, jossa päällimmäisenä on Putinin Venäjän kehityksen ja historian kokemusten aiheuttama epävarmuus.

Ulkopolitiikka-lehti kysyi joukolta ulkomaisia kansainvälisen politiikan asiantuntijoita, mitä teemoja selonteossa tulisi käsitellä (artikkeli alkaa sivulta 12). Vastaukset poikkeavat Naton hallitsemasta suomalaisesta keskustelusta. Nato-jäsenyys toki mainittiin, mutta vain yhtenä monien muiden asioiden joukossa. Suomen turvallisuudelle keskeisiksi kysymyksiksi nostettiin kriisinhallinta, pakolaisuus ja terrorismin uhka, lähialueiden ja Venäjän kehitys, suurvaltatasapainon muutokset, häiriöt maailmantaloudessa sekä ilmastonmuutos.

Vastauksien perusteella nousee keskusteluun uusia kysymyksiä. Miten Suomi parhaiten huolehtii energiaturvallisuudestaan? Mitä voimme tehdä Lähi-idän kriisien ratkaisemiseksi? Miten Suomi ja EU sopeutuvat Kiinan ja Intian nousuun myös kansainvälisen politiikan alalla? Mitä teemme Eurooppaan kohdistuvalle kasvavalle muuttopaineelle? Koska asialista on laaja, on tärkeää miettiä, millaiseen järjestykseen turvallisuushaasteet pannaan ja ennen kaikkea, mitkä asiat priorisoidaan politiikassa.

Myös kansainvälisten suhteiden prioriteetit ovat muuttuneet sitten edellisen selonteon. Lähestulkoon kaikki asiantuntijat mainitsivat vastauksissaan ilmastonmuutoksen. Eteläafrikkalaisen Greg Millsin sanoin ”ilmastonmuutos on todennäköisesti kaikkein keskeisin turvallisuushaaste”. Muutos on ollut nopea. Vielä pari vuotta sitten vastaukset olisivat olleet tyystin toisenlaisia. Kenelläkään ei kuitenkaan ollut paljon sanottavaa -- kaikki ovat havainneet muutoksen tapahtuneen, mutta harva on toistaiseksi ehtinyt pitkälle sen analysoinnissa, puhumattakaan ratkaisujen kehittämisestä.

Näin on Suomessakin. Ulkopolitiikan päättäjien puheissa energia ja ilmastonmuutos esiintyvät yhä useammin. Pääministerin tammikuinen puhe Washingtonissa keskittyi ainoastaan näihin kysymyksiin. Ideointi kuitenkin puuttuu vielä. Ilmastonmuutos on niin polttava ongelma, että sen ratkaisemiseen kaivataan nyt kipeästi uusia ajatuksia. Natoon liittymisestä olisi ainakin se hyöty, että meille jäisi enemmän aikaa paneutua muihin turvallisuuskysymyksiin.