Amazon myynnissä

Niina Sarkonen

Amazonin rikkaat luonnonvarat ovat vauhdittaneet Perun talouden nopeaan kasvuun. Öljy-yhtiöt ovat rakentaneet kyliin kouluja ja sairaaloita, mutta epätasainen kasvu on synnyttänyt väkivaltaisia konflikteja ja uhkaa monimuotoista luontoa.

Peru

• Väkiluku 29 miljoonaa, josta 45 prosenttia alkuperäiskansojen edustajia, Amazonin alueella heitä asuu runsas miljoona

• 75 prosenttia väestöstä asuu kaupungeissa

• Arvioitu BKT henkeä kohti 2010: 4 720 dollaria

• Tärkeimmät vientituotteet: kupari, kulta, sinkki, raakaöljy, muut mineraalit

• Kauppakumppanit (vienti vuonna2005): Yhdysvallat 30 %, Kiina 11 %, Chile 7 %, Kanada 6 %, Sveitsi 5 %

Perun sademetsissä pelataan kovilla panoksilla. 60 prosenttia sen pinta-alasta kuuluu läntiseen Amazoniin, joka on luokiteltu megadiversiteetti-alueeksi. Se tarkoittaa, että alueen luonto on yksi maailman monimuotoisimpia eläimistöltään ja kasvistoltaan.

Amazonin sademetsäkadon estäminen on tutkijoiden mukaan tärkein yksittäinen tekijä ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa biomassan sitoman hiilidioksidin vuoksi. Alueella asuu myös maailman viimeisiä ihmisryhmiä, jotka elävät omasta tahdostaan eristäytyneinä muusta maailmasta.

Koko Amazon kattaa noin puolet maailman jäljellä olevista trooppisista metsistä ja alueella on 25 prosenttia maailman makeasta vedestä. Tämän lisäksi maaperään kätkeytyy arvokkaita luonnonvaroja – kaasua, öljyä ja lukuisia mineraaleja. Vanhanaikainen teknologia ja piittaamattomuus ovat aiheuttaneet etenkin 1970-luvun jälkeen vakavia ympäristötuhoja, joihin on havahduttu vasta viime vuosina.

Esimerkiksi Pohjois-Amazonilla sijaitsevan Corrientes-joen alueella öljy-yhtiöt laskivat 30 vuoden ajan päivittäin jokeen jopa 5 000 litraa saastunutta vettä. Alueella asuvien ihmisten verestä on mitattu erittäin korkeita raskasmetallipitoisuuksia.

Talouden kasvutavoitteet tuntuvat tällä hetkellä ajavan kaiken muun ohi. Perun talous on kasvanut seitsemän vuotta peräkkäin mineraalien, öljyn ja kaasun myynnin ansiosta. Vuosina 2007 ja 2008 kasvutahti oli maailman nopeinta eli 8,9 ja 9,8 prosentin vuosivauhtia. Viime vuonna talouskasvun arvioitiin olevan neljän ja viiden prosentin välillä.

Taustalla on raaka-aineiden maailmanmarkkinahintojen voimakas nousu. Esimerkiksi kuparin hinta nousi talousuutistoimisto Bloombergin mukaan 111 prosenttia vuosina 2005–2006. Mineraalit muodostavat peräti 60 prosenttia Perun viennistä. Peru on maailman toiseksi suurin hopean tuottaja, kolmanneksi suurin kuparin ja sinkin ja viidenneksi suurin kullan tuottaja.

"Mutta millä hinnalla?", monet perulaiset kysyvät. Paikallisten tekemät valitukset yritysten toiminnasta ovat lisääntyneet merkittävästi viime vuosina.

Yksi suurimmista huolista liittyy tällä hetkellä Madre de Diosin alueeseen läntisellä Amazonilla, johon kullan korkea maailmanmarkkinahinta on houkutellut kasvavan joukon kaivosyrittäjiä.

Alueella arvioidaan toimivan jopa 30 000 kultakaivosta, joista noin neljäsosa on laittomia.

Kullan erottamiseen käytetään erittäin myrkyllistä elohopeaa. Ympäristöministeriön arvioiden mukaan sitä joutuu ympäristöön noin 40 tonnia vuosittain. Ympäristöministeri Antonio Brackin mukaan alueella saattaa muhia yksi historian pahimmista ympäristökatastrofeista.

Ympäristökonfliktit ovat johtaneet myös ihmisuhreihin. Pohjois-Perussa Carmen de la Fronteran alueella toimiva kaivosyhtiö Rio Blanco Copper on liitetty viime vuosien aikana yhteensä seitsemän paikallisen kuolemaan, edellisen kerran viime marraskuussa.

Paikalliset ovat osoittaneet mieltään kaivosyhtiötä vastaan usean vuoden ajan. Viime lokakuussa valtio jäädytti yhtiön varat, kun kävi ilmi, että 28 mielenosoittajaa oli kidutettu yrityksen työntekijöiden ja poliisin toimesta. Yritys kuuluu kiinalaiseen Zijin Mining -yhtymään.

Sademetsät yritysten kiikarissa

Amazonin alueeseen erikoistunut toimittaja ja kirjailija Roger Rumrrill korostaa Amazonin tilanteen kriittisyyttä. "Amazon on Perun tärkein luonnonrikkaus. Valitettavasti alueella on tällä hetkellä kolme huolestuttavaa trendiä: alueen ihmisten aliravitsemus on lisääntynyt, väestönkasvu on voimakasta ja alueen ekosysteemin alamäki on jyrkkä."

Miten tähän tilanteeseen on tultu? Yhtenä syynä on presidentti Alan Garcían vakaumus, jonka mukaan liberaali talouspolitiikka on Perun ainoa mahdollisuus nousta köyhyydestä.

Garcían johtama hallitus antoi 2003 ulkomaisille yrityksille "valkoisen kortin" eli mahdollisuuden ostaa maata mistä halusivat etupäässä öljyn- ja kaasunporausta sekä kaivostoimintaa varten.

Erityisesti sademetsien hyödyntäminen on lisääntynyt voimakkaasti Garcían aikana. Vuonna 2004 sademetsistä 15 prosenttia oli avattu porausmahdollisuuksia tutkiville öljy- ja kaasuyhtiöille. Kaksi vuotta myöhemmin osuus oli kasvanut 65 prosenttiin.

Tällä hetkellä jopa 75 prosenttia Perun 78 miljoonan hehtaarin sademetsistä on jaettu energiayrityksille, jotka tulevat pääosin Etelä-Amerikan muista valtioista, Yhdysvalloista, Kanadasta, Euroopasta ja Kiinasta.

Perinteisesti Andien alueelle keskittynyt kaivosteollisuuskin on levinnyt viime vuosina voimakkaasti Amazonin sademetsissä. Osassa sademetsäalueita tutkimukset ovat vielä kesken, osassa porataan jo. Lainsäädännön pitäisi periaatteessa hillitä kehitystä, sillä yhtiö saa luvan tulla alueelle vain jos kaksi kolmasosaa kunnan asukkaista antaa suostumuksena.

Maaseudulla lukutaidottomuus on edelleen yleistä ja monilta puuttuu virallinen henkilöllisyystodistus. Yritysten ja kyläläisten neuvottelut lähtevät siten hyvin epätasa-arvoisesta tilanteesta, ja ihmiset saattavat huomata vasta myöhemmin, mihin he ovat suostuneet. Yritykset voivat valita myös suoremman tien ja maksaa suoraan kylien pormestareille lupien saamiseksi.

Vaikka moni perulainen voi väittää, että siirtomaa-ajan vääryydet on jo unohdettu, historian taakkaa on vaikea sivuuttaa. Kolonisaatio ja eurooppalaisten siirtomaaherrojen vuosisatainen hyväksikäyttö ovat olennainen osa Latinalaisen Amerikan mentaalista karttaa. Ulkomaalaisiin kohdistuvaa epäluottamusta ei kohentanut öljy-yhtiöiden tulo mantereelle 1970-luvulla.

Ympäristöajattelu uutta

Yhtiöiden huonoa mainetta Amazonin alueella on vaikea parantaa, vaikka suuri osa alueella nykyään toimivista monikansallisista yrityksistä toimiikin vastuullisesti. Yhtiöiden huonoa mainetta Amazonin alueella on vaikea parantaa, vaikka suuri osa alueella nykyään toimivista monikansallisista yrityksistä toimiikin vastuullisesti. Ympäristöstrategiat ovat luonnollinen osa liiketoimintaa, ja julkisesta kuvasta pidetään huolta. Ympäristörikoksiin ovat syyllistyneet viime vuosina pääasiassa perulaiset ja muut eteläamerikkalaiset yhtiöt, joissa ympäristöajattelu on vielä lapsenkengissä.

Paikallisella tasolla ympäristöasioita ei ehkä ole pidetty tärkeinä liiketoiminnan kannalta vaan pikemminkin haittana. Vastaavanlainen tilanne lienee monissa kehitysmaissa sekä Venäjällä.

Perussa ympäristölainsäädäntö on vielä nuori ilmiö. Ympäristöministeriö perustettiin vuonna 2008, ja viime vuonna ympäristövaikutuksia ja -verotusta valvova virasto OEFA aloitti toimintansa. Lain mukaan yritysten on esitettävä ympäristösuunnitelma ennen toimintansa aloittamista, mutta keinot sanktioida väärinkäytöksiä ovat olleet vähäiset.

"Jostain on aloitettava"

Garcían talouspolitiikka tukee monin tavoin ulkomaisia investointeja. Myös verotus on alhainen. Köyhillä vuoristo- ja viidakkoalueilla tätä on helppo perustella. "Jostain on aloitettava, jotta näille alueille saadaan kehitystä", toistelevat yritysjohtajat ja poliitikot.

Vaikka talouskasvu on vähentänyt äärimmäistä köyhyyttä, se on myös kasvattanut rikkaiden ja köyhien välistä kuilua, koska rikkaat rikastuvat nopeammin kuin köyhät nousevat köyhyydestä. Poliittinen ja taloudellinen valta on yhä jakautunut erittäin epätasaisesti.

Työttömyys laski nopean talouskasvun vuosina alhaisimmillaan seitsemään prosenttiin vuonna 2008, mutta kohosi viime vuonna jälleen kahdeksaan prosenttiin.

Vaikka köyhyysrajan alapuolella elävien perulaisten suhteellinen osuus koko väestöstä putosi nopeasti vuoden 2004 lähes 50 prosentista 40 prosenttiin, peruspalveluiden taso on koko maassa, pääkaupunki Limaa lukuun ottamatta, edelleen alhainen. Etenkin koulutus ja terveydenhuolto ovat retuperällä. Maaseudun asukkaista noin 70 prosenttia elää ilman sähköä.

Koulutusjärjestelmän alennustilaa pidetään usein vakavimpana ongelmana. Perun vanhimman sanomalehden, El Comercion, toimitusjohtaja Francisco Miro Quesada tiivisti tilanteen tammikuussa sanoen, että "koulutuksen laiminlyönti on vakava uhka paitsi maan kilpailukyvylle, myös sen elintasolle. Ilman koulutusta Peruun ei saada pysyvää kehitystä."

Koska valtio ei ole pystynyt tarjoamaan syrjäseuduille peruspalveluita, yhtiöt ovat rakentaneet kyliin muun muassa kouluja, sairaaloita ja sähkölinjoja. Paikallinen väestö on siten hyvin riippuvainen yrityksistä. Palveluiden taso on kuitenkin täysin yhtiöiden omassa harkinnassa.

"Yhtiöiden ei tarvitse pitää huolta palveluiden tasosta, ellei hallitus sitä vaadi. Peru on ollut suosittu öljy-yhtiöiden keskuudessa, koska hallitus ei pakota niitä edes siivoamaan jälkiään. Yritysten allekirjoittamien ympäristösopimusten toimeenpanoa ei valvota. Viime kädessä valtion pitäisi huolehtia omista kansalaisistaan", painottaa luonnonvarojen oikeudenmukaista käyttöä ajavan kansalaisjärjestön Instituto del Bien Comúnin johtaja Richard Smith.

Kaivosyhtiöiltä saatavat verotulot laskivat viime vuonna 67 prosentilla taloustaantuman vuoksi. Tämä vaikuttaa suoraan niiden kaupunkien ja kylien budjettiin, joissa harjoitetaan kaivostoimintaa. Kansalaisjärjestö CooperAcciónin asiantuntija José de Echave ennustaakin, että tulojen lasku saattaa jatkossa aiheuttaa yhä enemmän tyytymättömyyttä ja konflikteja paikallisten ja yritysten kesken.

Paikalliset barrikadeilla

Kun valtio ei ole kyennyt takaamaan yritysten vastuullista toimintaa, paikalliset ovat perustaneet omia järjestöjään ympäri maata. Oikeusasiamiehen toimiston keräämien tietojen mukaan erityisesti ympäristöön liittyvät konfliktit ovat lisääntyneet viime vuosina. Yli puolet toimiston seuraamista yhteiskunnallisista konflikteista liittyy ympäristöön.

"Talouskasvu on myös lisännyt ihmisten odotuksia elintason suhteen. Tämä on nähtävissä erityisesti asutuskeskusten lähellä toimivien yritysten kohdalla", Rolando Luque oikeusasiamiehen toimistosta kertoo.

Suuri osa raportoiduista konflikteista liittyy tilanteisiin, joissa paikallisten asukkaiden mielipidettä ei ole kuultu ennen toimintaluvan antamista yritykselle, vaikka se on heidän oikeutensa.

Kaivosyhtiöt aiheuttavat eniten kiistoja köyhyyden ja äärimmäisen köyhyyden vaivaamilla alueilla, kuten Cuscossa, Junínissa ja Cajamarcassa. Äärimmäinen köyhyys tarkoittaa alle 80 sentin päivittäisiä tuloja. Asiantuntijoiden mukaan näillä alueilla asuvat ihmiset tuntevat herkimmin jäävänsä sivuun kehityksestä.

Garcían perintö

Erittäin alhaisista kannatusluvuista kärsivä Alan García ei elättele toiveita vaalivoitosta ensi vuoden presidentinvaaleissa, mutta aikoo silti päättäväisesti viedä loppuun aloittamansa projektin. "Perintöni Perulle on mahdollisimman avoimet ulkomarkkinat", hän julisti tammikuussa.

García on allekirjoittanut vapaakauppasopimuksen Yhdysvaltojen lisäksi Kanadan, Singaporen ja Kiinan kanssa. Neuvottelut EU:n kanssa ovat loppusuoralla. Ulkoministeri

Jose Antonio García Belaunden mukaan sopimus on viimeistä silausta vailla ja nimet on tarkoitus laittaa paperiin toukokuussa Latinalaisen Amerikan ja EU:n huippukokouksessa Madridissa.

Yksi Perun tärkeimmistä hankkeista on kahden valtatien rakentaminen Amazonin läpi Brasiliaan. Teiden valmistuttua Perusta tulee yhä vahvemmin kauttakulkumaa Brasilian kaupalle Aasiaan.

Garcían kauden taloudellinen menestystarina on ilmeinen: Peru on nousemassa köyhimpien maiden kastista kehittyvien talouksien joukkoon. Valtion tulisi kuitenkin pyrkiä määrätietoisemmin nostamaan peruspalveluiden tasoa ja vaatimaan lakiensa noudattamista maassa toimivilta yrityksiltä. Näin voitaisiin ennaltaehkäistä monilla alueilla muhivia yhteiskunnallisia konflikteja.

Ympäristötuhot Amazonilla ja ilmastonmuutoksen aiheuttama maaperän köyhtyminen Andien alueella uhkaavat myös lisätä maan sisäistä siirtolaisuutta. "On ymmärrettävää, että luonnonvaroja halutaan hyödyntää, mutta tärkeää on kiinnittää huomio siihen missä ja miten sitä tehdään", Richard Smith huomauttaa.

Niina Sarkonen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka vieraili Perussa joulukuussa

-------------------------------------------------------------

Baguan kriisi nosti intiaanit otsikoihin

Alkuperäiskansojen organisaatiot kiinnittivät syksyllä 2006 huomion Perun hallituksen valmistelemiin maalakeihin, jotka intiaanien mielestä vaaransivat heidän oikeutensa maahan. Alkuperäiskansat kokivat, ettei heidän mielipidettään ollut kuultu lain valmisteluvaiheessa.

Hallitus kylläkin pyrki niin kutsutuilla viidakkolaeilla (Ley de la Selva) hillitsemään laitonta puunhakkuuta ja muuta metsien väärinkäyttöä Amazonilla. Alkuperäiskansoilla on perustuslaissa määritelty etuoikeus esi-isiensä maihin, mutta luonnonvarat, jotka sijaitsevat näillä mailla, kuten metsät, öljy ja mineraalit, kuuluvat valtiolle. Intiaanien on anottava aluehallinnolta lupaa käyttää alueellaan sijaitsevia luonnonvaroja.

Mielenosoitukset ja lakot alkoivat jo 2008 ja levisivät viime vuonna ympäri Amazonin aluetta. Kyseessä olivat Perun laajimmat intiaanien protestit moneen vuosikymmeneen.

Konflikti kärjistyi kesäkuun alussa Baguan alueella, missä useita poliiseja ja öljy-yhtiön johtaja oli otettu panttivangeiksi. Tie- ja jokisulut sekä energialaitosten valtaukset alkoivat vaikuttaa jo perulaisten arkeen.

Väkivaltaisissa yhteenotoissa kuoli virallisten tietojen mukaan 33 ihmistä, joista 24 oli poliiseja. Intiaanien kuolonuhreista ei ole edelleenkään täyttä selvyyttä. Kiistellyt lait kumottiin ja pääministeri erosi.

"Tilanne on mennyt liian pitkälle. 400 000 intiaania ei voi sanella 28 miljoonalle perulaiselle, että heillä ei ole oikeutta tulla viidakkoon. Jokainen joka ajattelee näin, haluaa viedä meidät kohti irrationaalista, takapajuista maata", kommentoi presidentti Alan García heti konfliktin jälkeen.

Myöhemmin hallitus kuitenkin myönsi tehneensä virheen jättämällä kuulematta alkuperäisväestöä ja kutsui heidät uuteen ryhmään, jonka tarkoituksena oli luoda laaja kestävän kehityksen suunnitelma.

On vielä liian aikaista arvioida tapahtumien seurauksia, mutta varmaa on, että alkuperäiskansat saivat rutkasti lisää itsevarmuutta. Ne eivät aio enää tyytyä osaansa toisen luokan kansalaisina.

Niina Sarkonen

Sähköposti Facebook LinkedIn Twitter Lisää