Kirjatutka: Railakkaasti Liberalismin puolesta

John Charvet ja Elisa Kaczynska-Nay: The Liberal Project and Human Rights. The Theory and Practice of a New World Order. Cambridge University Press 2008, 434 s.

Hiski Haukkala

Pelko on aikamme sana. Etenkin EU:ssa vapistaan moninapaistuvan maailman edessä. Moni katsoo, että autoritaarinen valtiokapitalismi voittaa ja läntinen liberalismi häviää. Myös si­säpoliittisesti kuohuu: monet pelkäävät radikaalin islamin nousua ja avoimien ja moniarvoisten yhteiskuntiemme loppua.

Tähän ilmapiiriin The Liberal Pro­ject and Human Rights on tärkeä pu­heenvuoro. John Charvet ja Elisa Kaczynska-Nay kutovat esiin oppineen ja samalla raivokkaan liberalismin puo­lustuksen: rutinat pois ja liberalismia puolustamaan!

Charvet’lle keskeistä on ajatus libe­ralismista yhdenvertaiselle vapaudelle perustuvana käytäntönä: ihmisillä on ensisijainen valinnanvapaus omaa elä­määnsä koskien, kunhan tämä vapaus ei rajoita muiden ihmisten vastaavaa va­pautta.

Kirjan perusväitteen mukaan libera­lismi on universaali oppi, jolle on käyt­töä kaikissa modernisaation myötä kyl­lin korkean sisäisen työnjaon saavutta­neissa yhteiskunnissa – ja myös niiden välillä. Liberalismin ydinsanoma ”elä ja anna toisten elää” on käypä tienviitta kaikkialla.

Samalla kirja sanoutuu irti ajatuksista, että liberaalien perusperiaatteiden omak­suminen edellyttäisi maailman kulttuuris­ta yhdenmukaistamista. Charvet painot­taa, että liberalismi on yhteensopiva kaik­kien uskontojen ja uskomusjärjestelmien kanssa – olettaen, että ne hyväksyvät yh­denvertaisen vapauden käytännön.

Kirjan toinen osa jäljittää liberaalien periaatteiden esiinnousun YK-järjestel­män sisällä. Eittämättä keskustelu jää hieman irralliseksi ensimmäisestä osasta, mutta puoltaa paikkaansa osoittaessaan, kuinka vahva asema liberalismilla on ihmiskunnan ainoan aidosti yhteisen foorumin perustuksissa.

Kirjan viimeisessä osassa Charvet keskittyy puolustamaan liberalismia sitä vastaan esitetyiltä kritiikeiltä. Charvet vyöryttää massiivisen armeijan kriitikko­ja Jeremy Benthamista Karl Marxin kautta islamilaisiin ja aasialaisiin ajatte­lijoihin ja vastaa heille.

Kirjoittajat eivät liberaalista innos­taan huolimatta markkinoi liberalismin levittämistä voimakeinoin. Päinvastoin, kirja varoittaa levittämästä demokratiaa ennen kuin liberalismi on juurtunut: tuloksena on vain illiberaaleja demokra­tioita, jotka voivat olla hyvinkin vaaral­lisia. Sen sijaan liberaalien valtojen tulisi keskittyä huolehtimaan omista olois­taan, jotta ne kestäisivät vertailun. Ulko­politiikassa ihmisoikeuksien ja oikeus­valtioperiaatteen painottaminen tuone­vat paremman sadon kuin demokratian tyrkyttäminen.

Myös läntisten yhteiskuntien tulee pysyä lujina. Etenkin uskonnonvapaus on keskeinen arvo. Jos jotkut islaminus­koiset katsovat, että vääräuskoisilla on vähemmän oikeuksia kuin heillä, liberaa­lin tulisi kirjan mukaan muistuttaa, että on jumalan oma asia itse rangaista niitä, jotka eivät häneen usko.

Jos taas jumalan katsotaan käske­neen vainoamaan vääräuskoisia, voivat tällöin toisinajattelevat kaikkialla ainoas­taan hylätä tällaiset epäoikeudenmukai­set säädökset ja nousta esiin taistelemaan oman yhdenvertaisen vapautensa puo­lesta.

Kirja on paikoin uuvuttava lukuko­kemus. Etenkin keskimmäisen osan ”YK-logia” vaatii rautaista motivaatiota asiaan perehtymiseen. Samalla kirja on tervetullut puheenvuoro nykyisessä tap­piomielialan vaivaamassa läntisessä kes­kustelussa: kamppailu maailmanjärjes­tyksen ja omien yhteiskuntiemme peli­säännöistä on vasta alussa, eikä siihen taistoon kannata lähteä valmiiksi kypärä kallellaan.

Kirjoittaja on erikoistutkija ulkoministeriön suunnittelu- ja tutkimusyksikössä.

Sähköposti Facebook LinkedIn Twitter Lisää