Sinikukka Saari: Promoting Democracy and Human Rights in Russia. Routledge 2009, 192 s.
Ihmisoikeusasiamiehen viran perustaminen ja kuolemanrangaistuksesta luopuminen ovat olleet Venäjälle sopivia keinoja osoittaa lännelle, että maan demokratisoituminen etenee. Demokratian kolmas eurooppalainen normi eli vaatimus vapaista ja demokraattisista vaaleista on sen sijaan jäänyt toteutumatta.
Demokratian puutteista aiheutuva kansainvälinen häpeä ei paina paljoa, kun vaakalaudalla on valtaryhmittymien hallinta valtiossa, jonka koossa pitäminen ja jaloille saattaminen on politiikan tärkein päämäärä.
Ulkopoliittisen instituutin tutkijan Sinikukka Saaren kirjauutuus arvioi Euroopan neuvoston, EU:n ja Etyjin vaikutusta Venäjän demokratiakehitykseen 1990-luvun alun jälkeen.
Kirjan perustana on tutkimuskirjallisuus, joka käsittelee kansainvälisen yhteisön normien toteutumista eri valtioiden politiikassa. Kirjallisuudessa esitetyistä malleista poiketen Saari ei näe vaikuttamista yhdensuuntaisena tai normeja staattisina vaan hän tarkastelee instituutioiden muotoutumista Venäjällä vuorovaikutteisen politiikan tuloksena.
Jäntevästi rakennettu kirja on ajankohtainen avaus arvioitaessa eurooppalaista Venäjä-politiikkaa ja mietittäessä, miten aukoa nykyisiä pullonkauloja tai mitä olisi voitu tehdä toisin. Voidaankin kysyä, olisiko yhtenäinen ja johdonmukaisen tinkimätön eurooppalainen politiikka edistänyt tehokkaammin demokraattisten instituutioiden kehitystä Venäjällä vai päinvastoin syventänyt vastakkainasettelua.
Kirjoittaja on erikoistutkija Tampereen yliopiston Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskuksessa Taprissa.