Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä

EU-suurlähettiläs Jan Store odottaa unionilta ryhtiliikettä

Profiili

EU:n uuden ulkoasiainhallinnon rakentaminen alkoi keväällä myrskyisissä merkeissä. Suomen EU-suurlähettiläs Jan Store luottaa siihen, että unionin asema maailmalla vahvistuu lähivuosina Lady Ashtonin, Herman van Rompuyn ja José Manuel Barroson johdolla.

Jan Store

• Syntynyt Kokkolassa 1948

• Suomen pysyvä edustaja eli EU-suurlähettiläs Brysselissä 2008–

• Suurlähettiläs Varsovassa 2004–2008

• Pysyvän edustajan sijainen Brysselissä 1995–2000

• Ulkoministeriön palvelukseen 1978

• Valtiotieteen kandidaatti, Åbo Akademi, 1972

• Naimisissa, kaksi aikuista lasta

Euroopalla on monessa suhteessa takanaan kadotettu vuosikymmen. Ensin EU:n jäsenmaat rakensivat usean vuoden ajan yhteistä perustuslakia, joka tyssäsi ranskalaisten ja hollantilaisten vastustukseen kansanäänestyksessä. Sitten ajettiin uutta perussopimusta kuin käärmettä pyssyyn. Kun Lissabonin sopimus lopulta saatiin voimaan – siihen tarvittiin Irlannissa kaksi äänestyskierrosta – eurooppalaiset odottivat henkeään pidätellen, keistä Eurooppa saa uudet keulakuvat edustamaan 500 miljoonaa EU-kansalaista maailmalla.

Hämmennys oli suurta, kun Herman van Rompuyn ja Catherine Ashtonin nimet julkistettiin viime vuoden lopulla: Kaksi melko väritöntä poliitikkoa, joita ei tunneta kotimaidensa ja EU-piirien ulkopuolella. Hekö ovat Barack Obaman ja Hillary Clintonin eurooppalainen vastinpari?

Suomen EU-suurlähettiläs Jan Store näkee, että EU-johtajien ensimmäisten kuukausien voimakas arvostelu julkisuudessa johtui odotuksista, jotka eivät toteutuneet. Hän todisti itse aitiopaikalta Suomen pysyvänä edustajana Brysselissä, että EU sai juuri sellaiset edustajat, jotka jäsenmaiden johtajat halusivat.

"Jos puhutaan van Rompuysta, tarkoitus ei ollut valita toiseksi parasta Tony Blairia, vaan valita toisen tyyppinen henkilö, ja se tehtiin. Van Rompuy piti alkuvuodesta kaksi hyvää puheenvuoroa, ensimmäisen Münchenissa ja toisen Collège d'Europessa Bruggessa. Hänellä on perspektiiviä, hän on älykäs mies – intellektuelli", Store kuvaa.

Oleellista van Rompuyssa on, että hänet valittiin nimenomaan puheenjohtajaksi Eurooppa-neuvostoon eli huippukokoukseen, johon Euroopan maiden pääministerit tai presidentit kokoontuvat neljä kertaa vuodessa päättämään yhteisistä asioista. Niiden välissä van Rompuylla on Storen mukaan aikaa ajatella, tavata ihmisiä, valmistella päätöksiä ja varmistaa niiden toimeenpano.

Van Rompuy edustaa tehtävässä myös jatkuvuutta verrattuna aiemmin puolen vuoden välein vaihtuneisiin jäsenmaiden puheenjohtajiin. Van Rompuyn kausi kestää kaksi ja puoli vuotta, ja hänellä on mahdollisuus samanpituiseen jatkokauteen. Jatkossa van Rompuy johtaa kolmansien maiden kanssa järjestettävät huippukokoukset yhdessä komission puheenjohtajan José Manuel Barroson kanssa.

Uphollandin paronitar

Ranska ajoi unionille jo 1960-luvun lopulla presidenttiä ulkopolitiikan johtajaksi. Pienet jäsenmaat ovat yhtä pitkään korostaneet vahvan ja itsenäisen komission asemaa. Van Rompuy on historiallinen kompromissi näiden erilaisten linjojen välillä.

"Ranskan alkuperäinen ajatus on toteutunut, muttei presidentin vaan puheenjohtajan tehtävässä. Samalla komissio pysyy vahvana, ja sillä on edelleen aloitemonopoli. Barroson on kuitenkin otettava van Rompuy huomioon."

"Jos Blair olisi valittu, olisimme olleet hyvin lähellä presidentti-mallia. Hän on hyvin aktiivinen ja olisi varmasti ottanut tehtävässä korkean profiilin. Van Rompuy ottaa tietoisesti puheenjohtajan paikan. Hän ei profiloidu näyttävästi julkisuudessa, vaan hänen tehtävänsä on johtaa Eurooppa-neuvostoa."

Johtotroikan kolmas jäsen on Britannian ylähuoneen entinen puheenjohtaja Catherine Ashton, tai Lady Ashton, kuten Jan Store kutsuu häntä arvostavasti. Työväenluokkaiseen perheeseen syntyneestä Ashtonista tuli Uphollandin paronitar pääministeri Blairin aloitteesta vuonna 1999. Ashton on EU:n uusi korkea edustaja eli kansanomaisesti ulkoministeri. Hän johtaa unionin suurta ulkosuhdehallintoa, jota on pystytetty koko kevään ajan.

"Siinä oli monta tekijää, että päädyttiin häneen", Store toteaa diplomaatin arvoituksellisuudella. "Ashton on itse sanonut vähän samalla tavoin kuin van Rompuy, ettei hän toimi ensisijaisesti julkisuuden kautta, vaan ulkosuhdeneuvoston puheenjohtajana. Ashton on sanonut olevansa parempi hiljaisessa diplomatiassa kuin julkisuusdiplomatiassa."

Ashtonilla on jatkossa tukenaan ulkopolitiikassa iso valmistelukoneisto ja 130 EU:n yhteistä edustustoa maailmalla. Uusiin tehtäviin rekrytoidaan jäsenmaista ja vanhoista EU-instituutioista parin vuoden kuluessa 900–1200 diplomaattia.

EU-johtajien odotetaan antavan siunauksensa ulkosuhdehallinnolle kesäkuussa, jolloin toiminta käynnistyisi syyskuussa. Store on varma, että ajan mittaan myös Ashton alkaa näkyä enemmän julkisuudessa, kun hallinto on koossa.

"Ulkosuhdetoimintaan liitettiin julkisuudessa sellaisia vääriä odotuksia, että se olisi alkanut toimia ensimmäisenä päivänä Ashtonin nimityksen jälkeen, vaikka rakenteet eivät ole kunnossa. Kehotan tässä maltillisuuteen. Korkeaa edustajaa kannattaa kritisoida vasta kun on sen aika, ja jos siihen on aihetta."

Muutoksen kynnyksellä

Euroopan sisäinen institutionaalinen kädenvääntö on tehnyt maailmannäyttämöllä tilaa Kiinan, Intian ja Brasilian kaltaisille nouseville suurvalloille. Venäjä puolestaan on hyödyntänyt monien tutkijoiden mielestä taitavasti Euroopan sisäisiä erimielisyyksiä ja varovaisuutta omien tavoitteidensa ajamiseen. Paineet ulkopoliittiselle ryhtiliikkeelle ovat EU:ssa suuret.

Jan Storen mukaan Lady Ashtonilla on kaksi tavoitetta sen jälkeen, kun ulkosuhdehallinto on koossa. Ensinnäkin Ashton aikoo keskittyä suhteiden parantamiseen unionin lähiympäristössä. Tällä tarkoitetaan naapuruusalueita idässä, etelässä ja pohjoisessa.

"Hänen ajattelutapansa lähtee siitä, että tämä on Euroopan unionin ensisijainen intressi ja tehtävä", Store sanoo.

Toiseksi Ashton haluaa panostaa suhteiden rakentamiseen keskeisten strategisten kumppaneiden kanssa, joita ovat esimerkiksi Venäjä, Yhdysvallat, Kiina, Japani ja Intia.

"Nämä ovat ne lyhyen aikavälin tavoitteet, joihin hän keskittyy. Edellytykset kulkea kohti yhteistä ulkopolitiikkaa ovat nyt paljon paremmat kuin aikaisemmin."

"Olemme peräänkuuluttaneet kunnianhimoista ulkopolitiikkaa ja sellaista ulkosuhdehallintoa, joka vastaa nykypäivän tarpeisiin, joka on moderni, sateenvarjomainen, ja jossa kaikki eri toiminnot ovat mukana."

Muutos tapahtuu Storen mukaan vaiheittain. EU-kansalaisilla on oikeus odottaa toiminnan tehostumista "aika lailla nopeasti", mutta toden teolla uudistukset alkavat purra parin kolmen vuoden ajanjaksolla.

Suomen kannalta on erityisen tärkeää, minkälaiset suhteet unioni rakentaa jatkossa Venäjän kanssa. Unionin sisällä näkyy kuitenkin jyrkkiä jakolinjoja suhtautumisessa Venäjään Länsi-Euroopan ja entisten Itä-Euroopan maiden välillä. Esimerkiksi Georgian sodan jälkeen näytti siltä, että Venäjän ei tarvitse paljon piitata Euroopan unionin reaktioista.

"Tässä on olemassa kaksi lähestymisstrategiaa", Store sanoo. Ensimmäinen lähtee siitä, voidaanko Venäjän kanssa tehdä yhteistyötä sellaisena kuin se on. Toisessa yritetään tehdä yhteistyötä sellaisen Venäjän kanssa kuin me haluamme. Luulen että jälkimmäiseen on hankalampi päästä."

"Lähtisin itse siitä, että teemme yhteistyötä sellaisen Venäjän kanssa kuin se on. Se ei tarkoita, että pitäisi ummistaa silmät ihmisoikeuksilta, jotka eivät ole kaikilta osin kunnossa. Haluamme parannusta myös esimerkiksi investointimahdollisuuksiin tai yritystemme henkilöstön työskentelyoloihin Venäjällä. Teemme yhteistyötä ja pyrimme sen rinnalla vaikuttamaan näihin asioihin sen sijaan, että sanoisimme, että nuo ja nuo asiat on saatava ensin kuntoon."

Store luottaa siihen, että EU:n uusi ulkoasiainhallinto pystyy sovittamaan yhteen jäsenmaiden eroavuuksia Venäjän-politiikassa. "On hyvin vaikea kuvitella kehitystä, jossa emme olisi läheisessä yhteistyössä Venäjän kanssa. Se ei palvele meitä, se ei palvele Venäjää, eikä se palvele Eurooppaa. Mitä enemmän Venäjän kanssa on yhteistyön alueita, sitä helpommaksi kanssakäyminen muuttuu."

Kilpailukyky koetuksella

Monet eurooppalaiset ulkopolitiikan tutkijat ovat arvostelleet unionia viime vuosina itsenäisen strategisen näkemyksen puuttumisesta esimerkiksi Afganistanin kriisinhallinnassa, Afrikassa ja Venäjän-politiikassa. Eurooppa reagoi muiden suurvaltojen liikkeisiin sen sijaan, että se osoittaisi päättäväisesti suuntaa. Voidaanko nyt odottaa, että strategia selkiytyy?

"Kyllä meillä on oikeus odottaa, että näin tapahtuu. Afganistan on hyvä esimerkki akuutista kriisistä, jossa on mukana paljon joukkoja Euroopan maista. Keskustelua käydään jatkuvasti, pitääkö siellä olla isommalla porukalla vai pitääkö vetäytyä. Keskustelulle ja linjan luomiselle varataan EU:ssa nyt aikaa."

Yleinen mielipide seuraa tarkasti, minkälaisiin tuloksiin Afganistanissa päästään, Store muistuttaa. Päättäjien on pystyttävä vastaamaan operaatiota koskeviin avoimiin kysymyksiin, kunnes maassa päästään selkeään ratkaisuun.

Afganistanin kriisinhallintaa pidetään sen mittaluokan poliittisena ongelmana, että keskustelua käydään ulkosuhdeneuvostossa Ashtonin johdolla. Korkea edustaja ja jäsenmaiden ulkoministerit viitoittavat tietä uudelle EU-strategialle.

"Ensimmäinen toimenpide keväällä oli, että Kabuliin nimitettiin uusi EU:n suurlähettiläs ja erityisedustaja, liettuan entinen ulkoministeri Vygaudas Ušackas."

Olennaista EU:n kannalta on, voivatko suuret jäsenmaat sovittaa yhteen erilaiset ulkopoliittiset tavoitteensa. Storen mukaan poliittinen tahto näkyi ensimmäistä kertaa Lissabonin sopimuksessa. Sen jälkeen valmius yhteiseen linjaan on näkynyt myös ulkosuhdehallinnon rakentamisessa ja siinä miten ulkoministerit ovat tukeneet Ashtonia tehtävässään.

"Minulla on syytä ja halua uskoa, että se näkyy toiminnassa myöskin tästä eteenpäin", Store sanoo.

Kilpailukyky koetuksella

EU tähtäsi kymmenen vuotta sitten kirjoitetulla Lissabonin strategialla maailman kilpailukykyisimmäksi tietoon perustuvaksi taloudeksi vuoteen 2010 mennessä. Määräaika on umpeutunut, ja strategia näyttää epäonnistuneen useimmilla osa-alueilla. Monien EU-maiden kilpailukyky näyttää vain taantuneen entisestään. Minkä takia tavoitteista on jääty niin kauas?

"Tämä on niin sanotusti hyvä kysymys. Lissabonin strategiassa asetettu tavoite oli kunnianhimoinen, mutta hyvä. Olen oppinut tämän prosessin aikana bernsteinilaiseksi: liike on tärkeämpää kuin tavoitteen saavuttaminen", Store pohtii.

Valtioiden syvä velkaantuminen, korkea työttömyys ja väestön ikääntyminen heittävät nyt pitkän varjon Euroopan ylle. Takavuosien hyvät kasvuluvut ovat osoittautuneet osin kuplaksi esimerkiksi Brittein saarilla ja Espanjassa. Toisaalta Kiinan talous kasvaa kuluvana vuonna jopa kymmenen prosenttia. Ikääntyvä Eurooppa joutuu kilpailemaan jatkossa Aasian kanssa entistäkin ankarammin.

Euroopan unioni yrittää vastata haasteeseen tänä keväänä julkistetulla uudella strategiallaan Eurooppa 2020. Komissio uskoo, että Eurooppa selättää ongelmansa vihreän teknologian, paremman koulutuksen ja tutkimuspanostusten avulla. Strategiassa on monia tuttuja piirteitä kymmenen vuoden takaisista suunnitelmista. Millä varmistetaan, että tavoitteisiin päästään tällä kertaa?

"Lissabonin strategian tavoitteista jäätiin erilaisten arvioiden mukaan lähinnä kahdesta syystä. Ensinnäkään jäsenmaita ei sitoutettu tavoitteisiin riittävästi, kukaan ei ollut niistä ensisijaisesti vastuussa. Toiseksi jäsenmaat eivät tunteneet tavoitteita omikseen. Nyt etenemistä aiotaan seurata ja hallinnoida Euroopan tasolla paljon paremmin."

Tarkoitus ei ole lisätä suoranaista kontrollia jäsenmaiden politiikasta, Store vakuuttaa. Sen sijaan voidaan julkistaa vaikkapa vertailuja niiden menestymisestä. Käytäntö tarkoittaa, että jäsenmaat sijoitetaan paremmuusjärjestykseen esimerkiksi sen perusteella, kuinka nopeasti ja hyvin ne panevat toimeen EU:ssa hyväksyttyä markkinalainsäädäntöä.

Tällainen naming and shaming on osoittaunut myös Suomessa tehokkaaksi keinoksi patistaa yksittäisiä ministeriöitä takaisin oikealle tielle.

"Kun kilpailukomissaari Mario Monti aloitti käytännön kymmenen vuotta sitten, häntä vastustettiin hyvin paljon. Sitten kun taulukoita alkoi ilmestyä, ministereitä tuli kiittämään häntä kädestä pitäen. Taulukot auttoivat ryhdistäytymään kotimaassa, haluttiin siirtyä vaikkapa sijalta 14 sijalle 7."

Kreikan luottokriisi on osoittanut, että pehmeät menetelmät eivät riitä kurinpalautukseen, jos maa elää yhteisistä säännöistä piittaamatta holtittomasti yli varojensa.

"Olemme Suomessa olleet sitä mieltä, että suoranaisten sanktioiden pitää olla myös mahdollisia. Jos ei pysy yhteisesti laadituissa talouspoliittisissa tavoitteissa, se voisi näkyä mahdollisuuksissa saada koheesiorakennerahaa."

Ulos markkinoilta

Store kertoo kuulleensa 15 vuotta sitten merkittävältä teollisuusjohtajalta, että Euroopalla on ollut talouden saralla kolme suurta mahdollisuutta menestyä. Ensimmäinen niistä oli autoteollisuus, jossa Eurooppa oli vahva, mutta menetti aloitteen Japanille. Siirtyminen isoista autoista pieniin ja vähän kuluttaviin kesti liian pitkään.

Euroopan toinen vahva alue oli kulutuselektroniikka. "Meidät ajettiin melkein yhdessä yössä ulos markkinoilta Japanin, Etelä-Korean ja muiden maiden johdolla", Store kuittaa.

Kolmas näytön paikka oli tietoviestintäteknologiassa ja matkapuhelimissa. "Meillä oli kaikki mahdollisuudet epäonnistua myös siinä, mutta onnistuimme."

"Se johtuu ainakin siitä, että vapautimme markkinat koko Euroopan alueella hyvin nopeasti. Näin saimme luotua kriittisen massan, ison kotimarkkinan. Pystyimme myös sopimaan yhteisestä gsm-standardista, vaikka eri jäsenmaiden ja tuottajien kesken käytiin siitä alussa iso vääntö. Sen ansiosta pystyimme valloittamaan maailmaa, Yhdysvaltoja lukuun ottamatta."

Teollisuuden neljättä aaltoa odotetaan nyt vihreästä teknologiasta, jonka EU on nostanut strategiassaan korkealle. EU-mailla on vahva asema esimerkiksi tuulivoiman ja aurinkovoiman tuotannossa. "Vihreä teknologia tarjoaa monia mahdollisuuksia valloittaa markkinoita, mutta sillä alueella on toimittava vikkelästi", Store toteaa.

Hyvinvoinnin yhtälö

Euroopan unionin uuden strategian kulmakivenä on puolustaa sosiaalisen hyvinvoinnin malliaan, vaikka kansainvälinen kilpailu kiristyy ympärillä. EU on asettanut viisi määrällistä tavoitetta, joista yksi keskittyy työllisyysasteen parantamiseen nykyisestä 69:stä vähintään 75 prosenttiin. Köyhyyttä pyritään vähentämään neljänneksellä nykyisestä. Se tarkoittaa, että 20 miljoonaa ihmistä selviäisi pois köyhyysuhan alta vuoteen 2020 mennessä.

Aivan selvää ei ole, miten näihin tavoitteisiin päästään. Vasemmistolla, konservatiiveilla ja liberaaleilla on politiikan keinoista hyvin erilaisia näkemyksiä.

Store kertoo käyttäneensä EU:n pysyvien edustajien komiteassa Coreperissä puheenvuoron, joka käsitteli kasvun, työpaikkojen ja sosiaalisen osallistumisen yhteyttä. Puheenvuoroon reagoitiin nopeasti kommenteilla, joiden mukaan kasvu ei riitä yksistään työpaikkojen luomiseen, vaan siihen tarvitaan erilaisia työvoimapoliittisia toimenpiteitä.

"Koulutus on tärkeällä sijalla", Store sanoo. "On myös tarjottava kannustimia, joilla saadaan enemmän naisia työelämään. Nykyajan nopeissa muutoksissa on luotava toimeentuloa niille, jotka putoavat pois työpaikoilta. Tällainen Tanskan mallin mukainen flexsecurity on voittanut paljon alaa. Irtisanomisen esteiden ei pidä olla liian korkeita, mutta palkkaamisen kynnyksen pitää olla sitäkin matalampi."

Euroopassa uskotaan vakaasti, että kilpailukykyä voidaan nostaa niin että parannetaan samaan aikaan sosiaalista hyvinvointia. "Mutta ei se helppoa ole", Store summaa. "Tuottavuus on keskusteluissa esillä hyvin paljon. Pienillä resursseilla pitää saada paljon aikaan, kun väestön vanheneminen iskee Eurooppaan tsunamin lailla."

Pienillä resursseilla pitää saada paljon aikaan, kun väestön vanheneminen iskee Eurooppaan tsunamin lailla.------------------------------------------------------

"This is my life"

Jan Store on ollut Suomen EU-joukoissa alusta saakka. Hän oli mukana jäsenyysneuvotteluissa vuosina 1993–1994 ja pääsi muotoilemaan Suomen toimintakulttuuria EU-edustustossa jäsenyyden ensimmäisinä vuosina. Suomen pysyvä edustaja Brysselissä oli silloin Antti Satuli, jonka johdolla virkamiehet etsivät oikeaa tapaa viedä Suomen asioita eteenpäin isossa koneistossa.

"Meillä on ollut sellainen toimintalinja, että haluamme olla mukana siinä porukassa, joka tekee lopulliset päätökset. Se on aina parempi vaihtoehto kuin joutua marginaaliin", Store tiivistää. Tämän linjan mukaisesti Suomi on liittynyt johdonmukaisesti euroalueeseen ja Schengeniin.

Euroopan yhdentyminen on Storelle myös henkilökohtaisesti tärkeää. "Jos haluaisi olla juhlallinen, voisin sanoa että This is my life", hän huomauttaa. Toteamuksen voi ymmärtää monella tavalla, kun tietää että pysyvän edustajan työpöydälle tulee jatkuvasti satoja erilaisia asioitaseurattavaksi. Jääkö hänelle lainkaan vapaa-aikaa?

"Kaikki harrastustoiminta vaatii erittäin hyvää suunnittelua. Pyrin lukemaan paljon erilaista kirjallisuutta. Kuuntelen musiikkia niin paljon kuin ehdin ja pelaan golfia. Kuulostaa ehkä merkilliseltä sanoa, ettei ole aikaa ja pelaa golfia, mutta minun tapauksessani rankaisen itseäni kovalla työnteolla pelin jälkeen", Store sanoo hieman vinoon tyyliinsä.

Vaihtuvia liittolaisia

Brysselissä vaikuttaminen alkaa Storen mukaan jo kauan ennenkuin asia on pöydällä: pitää liikkua ketterästi, tavata muita edustajia, tietää mitä he ajattelevat ja kertoa omista tavoitteistaan. Varsinkin pienen jäsenmaan kannaltaon ratkaisevaa, että toimii rakentavasti.

"Sillä ei saa mitään aikaiseksi, että tuo esille vain ongelmia. Muut eivät jaksa kauaa kuunnella, jos kertoo aina asioista, jotka ovat meille vaikeita. Toisaalta meille on luontevaa olla rakentavia, koska uskomme tähän. Olemme kansana hyväksyneet EU:n ja pysymme siinä."

Suomen liittolaiset EU:n sisällä vaihtelevat asiakohtaisesti. Pienten maiden välistä yhteistyötä on Storen mukaan suurenneltu politiikan tutkimuksessa. "Pienen maan on hyvä katsoa, mikä isoista jäsenmaista on mukana ryhmässämme."

Hän antaa muutaman esimerkin: "Jos puhutaan sisämarkkinoista, Britanniassa ajatellaan hyvin samalla tavalla kuin Suomessa, samoin Saksassa, Hollannissa, Ruotsissa ja Tanskassa. Jos puhutaan instituutioihin liittyvistä kysymyksistä, löydän hyvin helposti yhteisymmärrystä Belgian kanssa ilman mitään etukäteiskeskustelua, samoin Portugalin kanssa."

Kysymys Suomen vaikutusmahdollisuuksista on ollut esillä siitä asti kun jäsenyyttä alettiin harkita 1990-luvun alussa. Storen mukaan valitulla toimintalinjalla pystytään vaikuttamaan myös voimakkaasti laajentuneessa unionissa.