Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä

Iranin oppositio kerää voimiaan

Vuosi sitten yhdistynyt Iranin oppositioliike ei tavoittele uutta vallankumousta. Muutoksia yritetään saada aikaan rauhanomaisesti ja askel kerrallaan.

Vuoden 2009 kesäkuun presidentinvaalien yhteydessä syntynyt Iranin oppositioliike on edelleen jaloillaan, vaikka sen kannattajista ainakin 5000 henkeä on joutunut vankilaan ja lähes 200 henkeä on kuollut katuväkivaltaan tai kidutukseen Rooz online -nettilehden mukaan.

Alun perin presidenttiehdokas Mir Hossein Musavin vaalikampanjasta tunnusvärinsä saanut niin kutsuttu vihreä liike tiedostaa, että muutos ei ole kulman takana. Oppositiossa mietitään nyt pitkän aikavälin strategiaa. Kahdesta asiasta liikkeessä ollaan yhtä mieltä: muutoksiin pyritään rauhanomaisesti ja askel kerrallaan. Vallankumouksia Iranissa ei enää haluta.

Vihreän liikkeen näkyvän ydinjoukon muodostavat uudistajat, jotka ajoivat viime vuoteen saakka muutoksia Iranin hallinnon sisäpuolella. Heidän tunnetuimmat edustajansa ovat Musavin ohella vaaleissa niin ikään ehdolla ollut Mehdi Karrubi sekä entinen presidentti Mohammed Khatami. Kaikki kolme ovat kuuluneet vuosien ajan niin sanottuun islamilaiseen vasemmistoon.

Miehet tietävät, että ilman kansanliikettä he eivät voi saada mitään aikaan. Laajassa, ilman näkyviä johtajia toimivassa kansanliikkeessä on mukana iranilaisia eri ryhmistä: sivistyneistöä, talouskriisin uhreja, nuoria ja tavallisia iranilaisia, jotka eivät enää siedä nykyjohdon politiikkaa.

Uudistajien joukkoon on nyt liittynyt entinen presidentti (1989–1997) ja Iranin islamilaisen tasavallan perustajiin kuuluva Ali Akbar Hashemi Rafsanjani. Pragmaattista keskustaa edustanut Rafsanjani yritti aikaisemmin toimia uudistajien ja konservatiivien välittäjänä, mutta nykyjohdon kova linja on pakottanut hänet valitsemaan puolensa.

Näin syntynyt vihreä liike on tuonut suuria joukkoja kadulle väkivallasta ja pidätyksistä huolimatta. Uudistajien johtajat sanovat nyt suoraan, että he eivät ole liikkeen johtajia, vaan ainoastaan sen edustajia. Musavi on itse todennut: "Jokainen mielenosoittaja on liikkeen johtaja, ja jokainen johtaja on samalla mielenosoittaja". Hyvin populistiselta kuulostava lause kertoo voimasuhteiden muutoksesta.

Protestien käyttövoimana on syvä talouden ja poliittisen järjestelmän kriisi. Inflaatio on kiihtynyt 30 prosenttiin, asuntomarkkinat ovat ongelmissa, maassa on ankara työttömyys ja myös keskiluokan elintaso on romahtanut. Paikallaan polkevan talouden ja hallinnon korruption vuoksi laajat joukot ovat kyllästyneet presidentti Mahmoud Ahmadinejadin johtamaan järjestelmään.

Lisäksi kaikenlaiset vapauden rajoitukset ovat sietämättömiä varsinkin nuorille iranilaisille. Iranin 72 miljoonasta asukkaasta puolet on alle 25-vuotiaita, ja runsaat 70 prosenttia elää kaupungeissa. Nuorten koulutustaso on varsin hyvä, joten heidän tyytymättömyytensä on todellinen aikapommi Iranille.

Työväestön voimaa tarvitaan

Toistuvasti uusia vaaleja vaativa Musavi tietää, että vihreä liike ei enää tyydy siihen, että vaalivilpin varjostamien presidentinvaalien todellinen voittaja nousee Iranin presidentiksi. Nyt hän vaatii, että uusissa vaaleissa ehdokkaiksi hyväksytään myös henkilöitä, jotka eivät ole osa virallista järjestelmää.

Nykyisin iranilaiset voivat äänestää vain hengellisen johtajan nimittämän vartijoiden neuvoston hyväksymiä ehdokkaita. Näin oppositioliikkeen vaatimus uusista vaaleista merkitsee askelta kohti Iranin poliittisen järjestelmän muutoksia.

Iran elää eräänlaista siirtymäkautta, joka voi kestää vuosia. Muutos voi siirtyä vielä kauemmaksi, jos vallassa oleva ryhmä päättää nitistää opposition Chilen tyyliin. Kansalaisoikeusliike valmistautuu pidemmän aikavälin toimintaan keskustelemalla strategiastaan. Muutos voi siirtyä vielä kauemmaksi, jos vallassa oleva ryhmä päättää nitistää opposition Chilen tyyliin.

Islamilaista vasemmistoa edustavan uudistajan Habibollah Peymanin mielestä liike tarvitsee toimintaan mukaan lisää palkansaajien edustajia. Toimeentulorajan alapuolella elävät työntekijät, kuten sokeriteollisuuden työläiset, bussinkuljettajat ja opettajat ovat lakkoilleet, mutta he eivät ole osa vihreää liikettä. Inflaatio on köyhdyttänyt heidät, mutta he eivät yhdistä omia ongelmiaan hallituksen politiikkaan. Väestöstä lähes 40 prosenttia on palkkatyöläisiä, joten kysymys on liikkeen kannalta tärkeistä ryhmistä.

Samalla vihreä liike keskustelee liittoutumisesta etnisten vähemmistöjen kanssa. Osa kurdeista tukee vihreää liikettä, mutta vastalahjaksi he haluavat, että liike ottaa kantaa vähemmistöjen oikeuksien puolesta. Iranin väestöstä yli 40 prosenttia kuuluu etnisiin vähemmistöihin.

Peymanin mielestä vihreän liikkeen pitää myös oivaltaa, että muutoksia voi tapahtua, vaikka järjestelmä ei muutu heti. Vuoden alussa Musavi esitti oman muutosohjelmansa, vaikka hän ei kyseenalaista virallisesti nykyistä järjestelmää. Vapaiden vaalien lisäksi Musavi vaati poliittisten vankien vapauttamista, lehdistön- ja sananvapautta sekä oikeutta järjestäytyä mielipiteensä mukaisesti.

Lisäksi presidentti Ahmadinejadin pitäisi vastata teoistaan kansalle, parlamentille ja oikeuslaitokselle eikä yksinomaan hengelliselle johtajalle, Musavi painotti.

Hengellinen johtaja ei ole vastannut Musavin vaatimuksiin, mutta konservatiivien toinen presidenttiehdokas Mohsen Rezaei on tukenut Musavin ajatuksia ja ehdottanut, että osapuolet etsivät kompromissia.

Peymanin mielestä Iranin historiassa on esimerkkejä vallanpitäjistä, jotka ovat vastanneet muutosliikkeen vaatimuksiin, jos tilanne on ollut riittävän vakava. Hänestä yhteinen kansallinen etu voi lähentää rintamalinjoja. Peymanin tapaiset optimistit ajattelevat, että Iranin johto voisi muuttaa näkemystään kansainvälisen painostuksen ja syvenevän talouskriisin vuoksi, vaikka se kuuntelee nykyisin vain omaa sisäpiiriään.

Neuvottelumahdollisuuksia ei paranna, että Iranin nykyjohto yrittää pehmittää uudistajia käymällä heidän omaistensa kimppuun. Musavin sisarenpoika surmattiin, Karrubin poikaa kidutettiin, Khatamin veli pidätettiin, Rafsanjanin tytär pidätettiin ja hänen pojanpoikansa vangittiin. Iranin oikeuslaitos vaatii lisäksi Interpolia pidättämään Rafsanjanin ulkomailla elävän pojan. Tällaisten tekojen jälkeen järjestelmän sisäisen repeämän korjaaminen on vaikeaa, ja uudistajien rintama on sidottu oppositioliikkeeseen.

Iranin talouskriisi muuttuu kaiken aikaa vakavammaksi. Valtiontalouden budjettivajeen vuoksi Ahmadinejadin on nostettava peruselintarvikkeiden hintoja. Bensiini on maksanut Iranilaisille vain 10 senttiä litralta, ja leipää ja riisiä myydään Iranissa alle tuotantokustannusten. Lähes ilmaiset elintarvikkeet ja polttoaineet ovat olleet miljoonien perheiden pelastus, mutta nyt nälkä varjostaa tulevaisuutta.

Tilannetta voivat kärjistää vielä mahdolliset uudet kansainväliset talouspakotteet, joiden tarkoitus on painostaa Irania luopumaan ydinaseohjelmastaan. Sekä Iranin hallituksen että oppositioliikkeen onkin syytä valmistautua yllätyksiin.

Liisa Liimatainen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja