Suuryritykset lobbavat kattavaa ilmastopolitiikkaa

Johanna Kentala-Lehtonen

Monikansalliset yritykset haluavat ilmastopolitiikkaan mahdollisimman yhtenäiset kansainväliset pelisäännöt. Yritysten etujärjestön WBCSD:n mukaan valtiotason ilmastopolitiikka on epäonnistunut, koska markkinamekanismeja on hyödynnetty liian vähän.

kuva Putneypics

Jorma Ollila on todennäköisesti yksi vaikutusvaltaisimmista suomalaisista tämän hetken kansainvälisessä ilmastopolitiikassa. Shellin ja Nokian hallitusten puheenjohtajana työskentelevä Ollila johtaa tänä vuonna myös monikansallisten yritysten yhteistyöorganisaation, World Business Council for Sustainable Developmentin (WBCSD) hallitusta.

WBCSD on yritysten etujärjestö, joka keskittyy kestävän kehityksen liiketoimintamahdollisuuksien edistämiseen maailmanlaajuisesti. Järjestö on aktiivisesti kannattanut sitovan kansainvälisen ilmastosopimuksen solmimista 2000-luvun alkupuolelta lähtien. Myös Ollila on kautensa alussa esiintynyt WBCSD:n perinteisellä linjalla ja korostanut, että yritystoiminta on osa ilmastonmuutoksen ratkaisua. Ollilan mukaan yritystoimintaa on kuitenkin muutettava merkittävästi nykyisestä.

Suhteessa muihin ilmasto- ja energiapolitiikan yritysetujärjestöihin WBCSD edustaa hieman vihreämpää keskikastia. Se tunnustaa, että ilmastonmuutos on todellinen, ihmisen aiheuttama ongelma, joka uhkaa maapallon ja liike-elämän tulevaisuutta. Kestävän kehityksen tarjoamiin liiketoimintamahdollisuuksiin WBCSD:n jäsenyritykset suhtautuvat myönteisesti.

Useimmat jäsenyrityksistä kantavat kuitenkin suurta päästötaakkaa, minkä vuoksi WBCSD:n päätavoite on kaikille yrityksille tasapuolinen kansainvälinen sopimus. Järjestön tarjoamat ratkaisut keskittyvät pääasiassa uuteen teknologiaan sekä tehokkuuden parantamiseen.

Järjestö määrittää pitkän aikavälin tavoitteekseen hiilettömän globaalitalouden, jonka toteuttamisessa liike-elämällä on keskeinen asema. Jäsenyritysten toivomassa kansainvälisessä ilmastosopimuksessa teollisuusmailla olisi sitovat päästörajoitukset ja kehitysmaille taattaisiin riittävä rahoitus. Se hillitsisi päästöjen kasvua kehitysmaissa ja toisi ne myöhemmin myös päästövähennysten piiriin.

Erityisen tärkeinä yritykset näkevät erilaiset markkina- ja investointimekanismit, joita kansainväliseen sopimukseen sisältyisi. Päästökauppaa ja julkista tukea uusiutuvan energian teknologioille tulisi lisätä. Lisäksi tulisi purkaa investointiesteitä eri maiden välillä.

Yritykset lobbaavat ilmastopolitiikassa yhä suurelta osin kansallisella tasolla. Kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa WBCSD on edustettuna yhtenä kansainvälisen ilmastosopimukseen (UNFCCC) akkreditoiduista järjestöistä, ja se osallistuu neuvotteluihin tarkkailijana.

Suurempi merkitys lienee kuitenkin neuvotteluiden yhteydessä järjestetyillä epävirallisilla tapahtumilla, kuten WBCSD:n ja kansainvälisen kauppakamarin ICC:n yhdessä järjestämällä vuosittaisella Global Business Day -tapaamisella. Niissä suuryritysten johtajilla on mahdollisuus keskustella tärkeiksi kokemistaan ilmasto- ja energiapolitiikan kysymyksistä valtioiden sekä kansainvälisten järjestöjen edustajien kanssa.

WBCSD:n piirissä on myös useiden eri alojen yritysten yhteishankkeita, joiden tavoitteena on esimerkiksi rakennusten energiatehokkuuden parantaminen ja betonialan energiaintensiivisyyden vähentäminen.

Ratkaisut teknologiasta

Monikansalliset yritykset, jotka ymmärtävät ilmastonmuutoksen taloudellisen merkityksen, tukevat pääsääntöisesti mahdollisimman laajan ja kansainvälisesti sitovan ilmastosopimuksen solmimista. Tällaisessa sopimuksessa myös kehitysmaat olisivat tiiviisti mukana. Kannustimena ovat valtioiden määrittelemät pitkän aikavälin markkinakehykset, kuten vero- ja tukilinjaukset sekä kansainvälisten sopimusten takaama tasapuolinen kansainvälinen pelikenttä.

Valtioiden välisiin suhteisiin perustuva sopimusjärjestelmä on yritysten mielestä edelleen tarpeen. Muuttuvat ja alueittain vaihtelevat säädökset lisäävät yritysten kustannuksia, eivätkä yritykset ole valmiita investointeihin ilman sopimusten tarjoamaa ennakoitavuutta.

Kaikki suuryritykset eivät kuitenkaan ajattele samalla tavoin. Esimerkiksi energia-alan yritysten ilmastostrategiat poikkeavat toisistaan merkittävästi, eivätkä kaikki edes tunnusta ilmastonmuutoksen yhteyttä ihmistoimintaan ja hiilidioksidipäästöihin.

WBCSD näkee juuri yritykset ympäristö- ja ilmastopolitiikan ratkaisijoina. Yritysten tehtävänä on kehittää tarvittavia teknologioita ja käytäntöjä, joilla maailma pelastetaan uhkaavalta tuholta. Valtioiden ja kuluttajien olisi kuitenkin luotava ympäristöystävälliselle yritystoiminnalle ensin suosiolliset puitteet.

Valtioiden rooli on tukea investointeja uusiin teknologioihin ja tehostaa olemassa olevia mekanismeja, kuten Kioton sopimuksessa määriteltyä päästökauppaa ja puhtaan kehityksen mekanismia (CDM), jonka avulla voidaan edistää teknologiavientiä ja päästövähennyksiä kehitysmaissa. Tiedostavien kuluttajien puolestaan odotetaan luovan ympäristö- ja ilmastoystävällisten tuotteiden ja palveluiden kysynnän, johon yritykset tuotannollaan sitten vastaavat.

WBCSD:n näkemyksen mukaan ilmastonmuutokseen sopeudutaan nimenomaan uuden teknologian ja uusien kulutustottumusten kautta, tinkimättä taloudellisesta kasvusta, joka on tarpeen nykyisenkaltaisen yritystoiminnan jatkumiseksi.

Järjestön konkreettisimpia aikaansaannoksia kansainvälisessä ilmastopolitiikassa on sen kehittämä kasvihuonekaasupäästöjen mittausjärjestelmä, niin kutsuttu GHG-protokolla. Protokollaa käytetään jo laajasti yrityksissä ja se on myös osa EU:n päästökauppajärjestelmää. Yhdysvalloissa ympäristöhallinto hyödyntää protokollaa kehittäessään laskentamallia julkisille laitoksille, ja lisäksi se on monien vapaaehtoisten päästörekistereiden vakiintunut päästölaskentamalli.

World Resource Instituten (WRI) kanssa yhteistyössä kehitetystä GHG-protokollasta näyttäisi siten tulevan hyvää vauhtia kansainvälinen päästömittausten standardi. Se on hyvä esimerkki niin kutsutusta yksityisen hallinnan järjestelmästä, jolla on mahdollisuudet kehittyä jopa osaksi kansainvälistä lainsäädäntöä myöhemmässä vaiheessa ISO-standardin tapaan.

WBCSD:n käyttämässä retoriikassa kuitenkin näkyy selvästi, että suuryrityksillä ei ole omaa tuolia kansainvälisissä ilmastoneuvottelupöydissä. Järjestö moittii monissa lausunnoissaan valtioita hitaudesta ja kyvyttömyydestä luoda ilmastoratkaisuja.

Valtiojohtoisen ilmastopolitiikan epäonnistumisen keskeisenä syynä järjestö näkee markkinamekanismien vähäisen käytön, jonka vuoksi ympäristöllä ei ole edelleenkään markkinahintaa. Samalla järjestö alleviivaa omaa liberaalia markkinaideologiaansa kannattamalla lämpimästi monien julkisten palveluiden yksityistämistä. Sen mielestä valtiot ovat jo osoittaneet kyvyttömyytensä palveluiden tehokkaaseen hoitamiseen.

Väitteiden taustalla lienee paitsi halu vierittää syy huonosta ilmastopolitiikasta muiden vastuulle, myös yritysten halu löytää uusia markkinoita. Samalla WBCSD vie kätevästi huomiota pois siitä tosiseikasta, että järjestö ei edusta

kaikkien suuryritysten näkökantoja. Juuri yritysten erimielisyys ilmastopolitiikasta heikentää niiden yhteistä ääntä ja näkemyksen kuulumista kansainvälisillä päätöksentekofoorumeilla.

Etenkin Yhdysvalloissa on edelleen suuryrityksiä ja yritysetujärjestöjä, jotka lobbaavat myös ilmastopolitiikkaa vastaan tai heikomman ilmastopolitiikan puolesta. Siksi päättäjien on vaikea tietää, mitä yritysmaailman edustajia heidän tulisi ilmastopolitiikassa kuunnella.

Kioton sopimuskausi päättyy vuoden 2012 loppuun, eikä sen jälkeiselle ajalle ole toistaiseksi olemassa kansainvälistä päästösopimusta. Tämä todennäköisesti hidastaa yritysten siirtymistä ilmastoystävällisempään teknologiaan, vaikka ei kokonaan sitä pysäytäkään.

EU on päättänyt vähentää omia kasvihuonekaasujen päästöjään 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä verrattuna vuoden 1990 tasoon. Myös muilla teollisuusmailla on itsenäisesti asetettuja päästötavoitteita lähitulevaisuuteen. Näihin päätöksiin tukeutuvat toistaiseksi myös yritykset.

Epävarmuutta keinoista

Hiilidioksidin talteenotto ja varastointi (CCS) on hyvä esimerkki teknologiasta, jonka kehittäminen on täysin sidoksissa ilmastopolitiikkaan. Yritykset haluavat olla varmoja, että teknologiaa sovelletaan valtioiden sopimiin päästövähennyksiin ennen kuin ryhtyvät kehittämään sitä suuressa mittakaavassa. EU:n maaliskuussa tekemän merkittävän tukipäätöksen toivotaan kuitenkin kannustavan yrityksiä investoimaan CCS-teknologiaan, vaikkei tulevista pitkän aikavälin päästörajoista olekaan vielä selvyyttä.

Myös yritysten suosiman päästökauppamekanismin osalta nykyinen tilanne on hankala, koska EU on jo aloittanut päästökaupan osana Kioto-velvoitteidensa täytäntöönpanoa, mutta toistaiseksi ei ole varmuutta, laajeneeko järjestelmä muualle maailmaan lähivuosina. Päästökauppajärjestelmät vaihtelevat maittain, eikä yhtenäistä mallia ole rakennettu.

Yhdysvalloissa ilmastolainsäädäntö on toistaiseksi juuttunut senaattiin. Käsittelyssä oleva uusi lakipaketti näyttäisi jättävän suuren osan teollisuudenaloista päästökaupan ulkopuolelle ja tarjoavan sen sijaan sekalaista järjestelmää, jossa esimerkiksi öljyteollisuudessa käyttöön tulisi hiilivero päästökaupan sijasta.

Yhdysvaltojen tuleva ilmastolainsäädäntö määrittelee pitkälti sen, tuleeko päästökaupasta merkittävä ilmastopolitiikan väline päästöjen vähentämiseksi, ja miten nopeasti tämä tapahtuu.

Johanna Kentala-Lehtonen

Kirjoittaja valmistelee väitöskirjaa monikansallisten yritysten vaikutuksesta kansainvälisen ilmastopolitiikan normeihin Tampereen yliopiston politiikan tutkimuksen laitoksella

-----------------------------------------------

Juuret Rion kokouksessa

World Business Council for Sustainable Developmentin eli WBCSD:n jäseninä on noin 200 monikansallista yritystä. Jäsenyrityksiltä vaaditaan sitoutumista kestävän kehityksen periaatteiden toteuttamiseen omassa yritystoiminnassaan, mutta puhdasta ympäristömainetta ei edellytetä.

Mukana on yrityksiä pariltakymmeneltä eri teollisuuden alalta. Noin puolet jäsenyrityksistä sijoittuu

Fortune 500 -listalle. Jäseniä ovat muun muassa isot eurooppalaiset energiayhtiöt BP, Shell ja Areva.

Suomalaisyrityksistä jäseniä ovat Nokia, Fortum, Kone, Metsäliitto ja Stora Enso.

Järjestön hallituksen puheenjohtaja valitaan vuosittain jäsenyritysten joukosta. Tänä vuonna puheenjohtajana toimiva Jorma Ollila on jo toinen Shellin edustajana järjestön johtoon valittu puheenjohtaja.

WBCSD:n historia ulottuu Rion ympäristökokoukseen vuonna 1992. Kokouksen alla perustettiin ensimmäinen kestävään kehitykseen keskittynytyritysetujärjestö BusinessCouncil for Sustainable Development (BCSD), joka myöhemmin laajeni edelleen maailmanlaajuiseksi.

Sähköposti Facebook LinkedIn Twitter Lisää