Pitkät jäähyväiset siirtomaille

Charlotte Bärlund

Sarkozy on ajanut muutosta Ranskan politiikkaan Afrikassa. Sotilastukikohdista ja läheisistä suhteista Afrikan vallanpitäjiin on kuitenkin vaikea luopua.

Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy vaati ennen nousuaan valtionpäämieheksi vuonna 2006 voimakkaita muutoksia edeltäjiensä Afrikka-politiikkaan. Sarkozy asetti tavoitteeksi edistää Afrikan demokratiakehitystä sekä tasa-arvoa valtioiden välisissä suhteissa. Kassakaappisopimusten, hämärien olosuhteiden ja näkymättömien välimiesten aika oli hänen mukaansa ohi.

"Ranska myöntää kehitysapua ainoastaan sellaisille hallituksille, jotka puolustavat demokratiaa ja taistelevat aktiivisesti korruptiota vastaan", linjattiin myös Sarkozyn UMP-puolueen 2007 julkaisemassa kehitysapuohjelmassa.

Vieraillessaan Etelä-Afrikassa vuonna 2008 Sarkozy lupasi vähentää Ranskan sotilaallista läsnäoloa maanosassa: "Ranskalla ei ole aikomusta pitää joukkojaan loputtomasti Afrikassa eikä esiintyä maanosan poliisina."

Sotilastukikohtien ylläpitäminen ja sekaantuminen maanosan sisäisiin konflikteihin olivat jäänteitä kolonialismin jälkeisiltä vuosilta, Sarkozy vakuutti.

Ranskalaisen L'Express-lehden mukaan Sarkozyn monet vierailut Gaboniin herättävät kysymyksiä lupausten toteutumisesta. Epäilijöiden mielestä Sarkozy jatkaa edeltäjiensä Afrikka-politiikkaa, joka tunnetaan nimellä Françafrique.

Käsite sai alkunsa Norsunluurannikon ensimmäisen presidentin Félix Houphouët-Boignyn käyttämästä ilmaisusta France-Afrique, jolla tämä tarkoitti Ranskan ja Afrikan hyviä suhteita. Myöhemmin termillä alettiin kuitenkin viitata Ranskan pyrkimyksiin hyötyä taloudellisesti ja poliittisesti 1950- ja 60-luvuilla itsenäistyneistä entisistä siirtomaistaan Afrikassa.

Välillä Françafrique on vääntynyt muotoon France à fric (fric on slangisana rahalle), joka äännetään samoin ja tarkoittaa vapaasti suomennettuna, että Ranska on rahan perässä. Tämän uudemman käytön taustalla on François-Xavier Verschaven teos Françafrique – Le plus long scandale de la République (Stock 2003). Kirjassa Ranskan valtiojohtoa syytetään uuskolonialistisesta politiikasta, salailusta ja riippuvuussuhteiden ylläpidosta.

Nykyään termiä Françafrique käytetään yleisesti ranskalaisessa mediassa puhuttaessa Ranskan ja Afrikan suhteista.

Sarkozy on pyrkinyt tekemään pesäeroa esimerkiksi Charles de Gaullen ja Jacques Chiracin Afrikka-politiikkaan. Heti virkaan astuttuaan Sarkozy siirsi Afrikka-suhteiden hoidon presidentin kansliasta ulkoasiainhallintoon ja nimitti tehtäviin uudet henkilöt. Kolonialismin jälkeisen kauden "Machiavellina" tunnetun de Gaullen neuvonantajan Jacques Foccartin rakentamat verkostot alkoivat viimein väistyä. Syksyllä 2009 tämä uudenlaista politiikkaa symboloiva tiimi kuitenkin hajosi.

Toisaalta Sarkozy on muistanut myös edeltäjiensä politiikan rakentajia. Hän palkitsi Ranskan kunnialegioonan mitalilla muun muassa Senegalissa syntyneen ranskalais-libanonilaisen juristin Robert Bourgin, jota pidetään Jacques Foccartin politiikan jatkajana.

Charlotte Bärlund

Kirjoittaja on ranskalaisen filologian kääntäjälinjan opiskelija Helsingin yliopistossa

Ranska pitää kiinni Afrikasta

Angola: Sarkozy vieraili maassa toukokuussa 2008, tarkoituksena kääntää lehti maiden välisissä suhteissa ja solmia uusia kauppasopimuksia. Johtavia ranskalaisia poliitikkoja ryvettyi 1990-luvulla salaisissa asekaupoissa Angolan hallituksen kanssa.

Gabon: Sarkozy on vieraillut presidenttikaudellaan jo kolmesti Gabonissa, jonka presidentti Ali Bongo valittiin kyseenalaisissa oloissa elokuussa 2009. Ranska vahvistaa sotilastutkikohtaansa maassa.

Keski-Afrikan tasavalta: Ranskalla on edelleen joukkoja Keski-Afrikan tasavallassa. Maan oppositio on arvostellut kärkevästi Ranskan läsnäoloa.

Kongo: Sarkozy ylisti vierailullaan maaliskuussa 2009 Denis Sassou N'Guesson hallintoa maan turvallisuuden ja vakauden vahvistamisesta. Kongon presidenttiä arvostellaan öljyvarojen käytöstä lähipiirinsä tarpeisiin.

Liberia: Liberian presidentti Ellen Johnson-Sirleaf vieraili Elysée-palatsissa ensimmäisenä naispuolisena afrikkalaisena valtiojohtajana ja uudenlaisen Afrikan symbolina keväällä 2007.

Libya: Monia ranskalaispoliitikkoja hermostuttivat ydinenergiasopimukset ja asekaupat ihmisoikeusrikoksista syytetyn Muammar Gaddafin kanssa kesällä 2007, jolloin Gaddafi sai juhlallisen vastaanoton Pariisissa yli 30 vuoden tauon jälkeen.

Ruanda: Sarkozy on panostanut Ranskan ja Ruandan diplomaattisuhteiden palauttamiseen ja sovinnontekoon. Ranska on myöntänyt tehneensä "poliittisen virheen" vuoden 1994 kansanmurhan aikana.

Senegal: Ranskalla on perinteisesti läheiset siteet Senegaliin. Ranska aikoo pienentää sotilastukikohtaansa Dakarissa, mutta ei luovu siitä kokonaan.

Tšad: Maaliskuussa 2008 ranskalaiset joukot pelastivat sotilasoperaatiollaan jälleen kerran kenraali Idriss Débyn hallinnon Tšadissa asettamatta mitään vaatimuksia maan demokratisoitumisesta. Ranskalaisia sotilaita epäillään osallisuudesta oppositiojohtajan katoamiseen Tšadissa operaation yhteydessä.

LÄHTEET: L'EXPRESS 25.2.2010 JA 12.12.2009; TIMES ONLINE 28.10.2009

KOONNEET: CHARLOTTA BÄRLUND JA JOONAS PÖRSTI

Sähköposti Facebook LinkedIn Twitter Lisää