Veljeilevät kilpailijat
Monet Euroopan valtiot arvostelevat Afrikkaan voimakkaasti investoinutta Kiinaa luonnonvarojen kahmimisesta. Britannian hallinnossa on kuitenkin alettu nähdä yhteistyön etuja: tavoitteena on lisätä vaikutusvaltaa sekä Afrikassa että Kiinassa. Lue lisää UP-lehdestä 2/2010.
Kauppa Kiinan ja Afrikan välillä on viimeisten kymmenen vuoden aikana yli kymmenkertaistunut ja sen vuotuinen arvo liikkuu nykyään jo sadan miljardin dollarin tuntumassa. Suuruusluokka on sama kuin Afrikan ja Yhdysvaltain välisessä kaupassa.
Kiinalaiset urakoitsijat ovat voittaneet lukuisia infrastruktuuri- ja energiahankkeita, ja Kiinan edustustoja on noussut mantereelle kuin sieniä sateella. Kiinasta on vähitellen tullut merkittävä vaikuttaja usean afrikkalaisen maan talouskehityksessä, etenkin raaka-aineita tuottavilla alueilla.
Varsinkin Euroopassa, joka on perinteisesti pitänyt Afrikkaa omana vaikutusalueenaan, Kiinan motiiveihin suhtaudutaan epäluuloisesti. Monet vanhat EU-maat syyttävät Kiinaa kapea-alaisesta raaka-aineiden ja vientikohteiden tavoittelusta sekä ihmisoikeusrikkomusten unohtamisesta.
Merkkejä muutoksesta on kuitenkin havaittavissa. Britannian kansainvälistä kehitysyhteistyötä hallinnoivassa DFID:issä asennoituminen Kiinaa kohtaan on muuttumassa varovaisen myönteiseksi. Viraston Kiina-yksikössä ajatellaan, että Kiinan kasvavan vaikutusvallan hyödyntäminen voisi olla Britannialle kannattavampi vaihtoehto kuin ainainen vastustaminen. DFID:n edustajien mukaan kumppanuuden toivotaan kasvattavan Britannian ulkopoliittista ja taloudellista vaikutusvaltaa Afrikassa.
Vaikka Britannian ja Kiinan yhteistyö on vasta aluillaan ja mittakaavaltaan pientä, käytännön esimerkkejä on jo olemassa. Maat ovat yhteisvoimin aloittaneet rauhanturvaoperaatioihin osallistuvien poliisien koulutusohjelmat Pekingissä ja Ghanan Accrassa. Kongon demokraattisessa tasavallassa Britannia ja Kiina rakentavat tieverkostoa taajamien ulkopuolella.
Orastava yhteistyö on ilmiönä merkittävä. Se kertoo ennen kaikkea muutoksesta Britannian viranomaisten suhtautumisessa. Kiinaa pidetään nyt aiempaa tasavertaisempana kumppanina Afrikassa. Yhteistyön nähdään palvelevan Britannian hallitusta laajemminkin, sillä se avaisi uusia ovia Kiinan hallitseviin elimiin ja tarjoaisi siten paremmat mahdollisuudet ohjata Kiinan ulkopolitiikkaa länsimaailman pelisääntöjen suuntaan – näin ainakin uskoo kehitysyhteistyöministeri Mike Foster.
Britannian viranomaiset haluavat lisää avoimuutta etenkin Kiinan ja Afrikan maiden välisiin sopimuksiin. Muutospaineita kohdistuu myös Afrikassa toimiviin kiinalaisyrityksiin, joiden toivotaan kehittyvän läntiseen liberaaliin talouteen sopiviksi liikelaitoksiksi. Tällöin niiden perimmäinen tavoite olisi voiton tavoittelu eikä Kiinan kommunistisen puolueen palveleminen.
DFID arvioi, että yhteistyöstä hyötyy myös Britannian liike-elämä. Brittihallinnossa katsotaan, että Kiinan Afrikalle lupaamat miljardilainat ja laajat investointihankkeet tarjoavat liiketoimintamahdollisuuksia muillekin kuin kiinalaisille yrityksille. Koheneva infrastruktuuri ja Afrikan kasvava keskiluokka luovat lisää edellytyksiä kaupankäynnille.
Epäileväinen Afrikka
Länsimaat ovat toivoneet jo jonkin aikaa saavansa Kiinasta kumppanin kehitysyhteistyöhön. Havahduttuaan 2000-luvun puolivälissä Kiinan laajaan läsnäoloon Afrikassa EU sekä muut lännen edustajat nostivat teeman sekä G8:n että EU–Kiina-huippukokousten asialistoille. Kiina on kuitenkin pysytellyt erillään, eikä se ole juurikaan halunnut sitoutua länsimaiden tarjoamiin hankkeisiin.
Kiinan ja EU:n kumppanuuspyrkimyksiä ei nähdä välttämättä hyvänä asiana myöskään Afrikassa. Etelä-Afrikan ulkopoliittisen instituutin tutkijoiden Chris Aldenin ja Elizabeth Sidiropoulosin laatiman raportin mukaan osa afrikkalaisista pelkää, että teollisuusmaiden yhteistyön tiivistyminen heikentää afrikkalaisten mahdollisuutta kilpailuttaa ulkomaisia toimijoita kuten urakoitsijoita. Valinnan mahdollisuus kapenee, mikäli kehitysyhteistyötä tarjoavat maat, Kiina mukaan lukien, pitävät yhtä ja tarjoavat yhteistä pakettia.
Kiina on saanut jalansijaa Afrikan mantereella juuri siksi, että se erottuu länsimaiden riveistä. Kiinan ulkopolitiikkaa ei sido läntinen arvomaailma, joka voisi vaikeuttaa yhteistyötä epädemokraattisten tai ihmisoikeusrikkomuksista syytettyjen hallintojen kanssa. Se ei myöskään aseta yhteistyökumppanilleen poliittisia ehtoja. Mikä tärkeintä, Kiina kohtelee Afrikan maiden johtajia ainakin näennäisesti tasavertaisenaan.
Kiina onkin Afrikassa vaivaton ja tervetullut partneri toisinaan alentuvasti käyttäytyviin länsimaihin verrattuna. Liian näkyvä rinnastus vanhoihin siirtomaaisäntiin voisikin olla vaaraksi Kiinan maineelle.
Sisäisiä ristiriitoja
Britannialla on historiansa ja Kansainyhteisönsä ansiosta vahvat siteet Afrikan mantereelle. Sen suurlähetystöjen ja kehitysyhteistyöviraston sekä lukuisten asiantuntijoiden osaaminen olisi arvokas apu myös Kiinalle.
Hyvät suhteet kiinnostavat Kiinaa varmasti myös siitä syystä, että Britannia on sen tavoin G8-ryhmän ja YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsenmaa. Yhteistyön etuihin voidaan laskea myös kumppanin apu riskitilanteissa. Pelkkä kauppasuhteiden solmiminen Afrikassa voi olla käytännössä varsin vaivalloista. Niin ikään hankkeiden toteuttamisvaiheessakin voi syntyä ongelmia, ja silloin tilannetta helpottaa, jos murheita on jakamassa useampi osapuoli.
Sisäpoliittisesti epävakaissa maissa valtaa havittelevat osapuolet saattavat horjuttaa vallan tasapainoa ja jopa syöstä ulkomaalaisten urakoitsijoiden kanssa kaupan solmineen hallinnon vallasta.
Kiinan ja Britannian yhteistyön tiellä on edelleen molempien maiden sisäpolitiikasta aiheutuvia ongelmia. Britanniassa DFID ei välttämättä löydä yhteistä linjaa ulkoministeriön ja pääministerin kanslian kanssa. Maan hallintoelimet ovat erimielisiä siitä, kuinka läheiseen yhteistyöhön Kiinaa kannattaa kutsua. Suhteita hiertää myös erimielisyys ihmisoikeuksista, joka kärjistyi huumeiden salakuljetuksesta syytetyn, mielisairaan brittivangin teloittamiseen Kiinassa viime vuoden lopulla. Tämä voi heijastua myös julkiseen mielipiteeseen.
Kiinan viranomaiset esittävät yhtä lailla vaihtelevia mielipiteitä yhteistyön suositeltavuudesta, riippuen siitä, miltä taholta kysyy. DFID:n edustajan mukaan yhteistyöaloitteisiin suhtaudutaan varautuneesti etenkin Kiinan valtiovarainministeriössä. Ministeriö katsoo, että Britannian tiivis läsnäolo päästäisi brittiyritykset liian kiinteäksi osaksi arvokkaita kehityshankkeita. Tästä aiheutuisi tarpeetonta kilpailua kiinalaisyrityksille, jotka haluavat Afrikkaan tekemiensä riskisijoitusten voitot itselleen. Kiinan valtiovarainministeriö katsoo, että Britannian tiivis läsnäolo päästäisi brittiyritykset liian kiinteäksi osaksi arvokkaita kehityshankkeita
Ennen pitkää Britannia joutuu varmasti kilpailemaan Kiinan huomiosta, sillä EU:ssa elää toive unionin yhteisestä kehitysyhteistyöstä, joka sulkisi sisäänsä myös yhteistyön Kiinan kanssa.
Kristian Kurki
Kirjoittaja on tutkimusassistentti Ulkopoliittisessa instituutissa
Sähköposti
Facebook
LinkedIn
Twitter
Lisää