Korean nuoret unohtivat pohjoisen
Etelä-Korean nuoren sukupolven mielestä niemimaan yhdistymistä ei kannata ajaa hinnalla millä hyvänsä pohjoisen diktatuurin kanssa.
Soulin neonvaloissa kylpevät kadut täyttyvät iltaisin nuorista, joita tulvii päivän päätteeksi ostelemaan ja huvittelemaan kaupungille. Yishipdae eli reilut kaksikymppiset ja sitä nuoremmat eteläkorealaiset eroavat asenteiltaan selvästi vanhemmista ikäluokista.
Nuoret eivät ole kokeneet sotaa, puutosta eivätkä tukahduttavaa sotilasdiktatuuria. He ovat syntyneet vapaaseen ja vaurastuneeseen Etelä-Koreaan, joka on kohonnut maailman teknistyneimpien yhteiskuntien kärkeen. Vanhemmista ikäpolvista poikkeavat kokemukset heijastuvat myös uudenlaisena kansallisena identiteettinä sekä suhtautumisena Korean niemimaan jakoon.
Etelä-Korean taloudellinen menestys on kansallinen ylpeydenaihe, joka rakentaa uutta selvästi eteläkorealaista identiteettiä. Yhden koko niemimaan kattavan etnisen Korean sijaan etenkin nuoret mieltävät kotimaakseen nimenomaan taloudellisesti yhä vahvemman Etelä-Korean. Yhdistyminen pohjoisen kanssa ei ole enää nuorille itsestään selvää, eikä välttämättä edes toivottavaa.
Nuoret haluavat hyödyntää globalisaation tarjoamat mahdollisuudet täysimittaisesti. He puoltavat monikulttuurista yhteiskuntaa ja haluavat Etelä-Koreaan lisää ulkomaalaisia, mikä murtaa perinteistä etnisyyteen perustuvaa käsitystä Koreasta.
Pohjois-Korea on luonnollisesti paljon esillä Etelä-Koreassa. Pääkaupungissa Soulissa voi törmätä ostoskeskuksessa Pohjois-Korean köyhyyttä, vankileirejä ja armeijaa esittelevään näyttelyyn. Jännitteet aselepolinjalla, pohjoisen ydinaseohjelma sekä kommunistisen diktatuurin aiheuttama epävarmuus ovat erittäin konkreettisia uhkia. Useille nuorille Pohjois-Korea näyttäytyy heidän kotimaataan alati uhkaavana ja vieraana maana, johon heillä ei ole mitään yhteyksiä tai tunnesiteitä.
Nuorten elämäntyyli ja muuttuneet asenteet ovat olleet paljon esillä Etelä-Korean mediassa ja aiheuttavat vilkasta keskustelua maan älymystössä. Nuoret on tuomittu pinnallisiksi ja vastuuttomiksi. Pelkona on, että yksilöllisyyttä korostava elämäntyyli tuhoaa perinteiset korealaiset yhteisölliset arvot ja yhtenäisyyden.
Nuoret viitoittavat tulevaisuutta
Soulin kaupungintalon tuntumassa monikymmenpäinen poliisijoukko vartioi pientä ryhmää liikuntarajoitteisia mielenosoittajia sekä heidän avustajiaan, jotka marssivat kehitysvammaisten oikeuksien puolesta.
"Demokratiasta huolimatta Etelä-Korea ei ole kovinkaan suvaitsevainen yhteiskunta", ryhmän tiedottaja toteaa minulle. Soulissa mielenosoituksia on paljon, ja usein paikalla on enemmän poliiseja kuin mielenosoittajia. Joskus yhteenotot voivat olla rajujakin, eivätkä viranomaiset halua näyttää sellaista kuvaa Etelä-Koreasta ulkomaalaisille.
Suuri osa nuorista on nykyään poliittisesti passiivisia, mutta nuorilla on ollut aiemmin huomattava merkitys Etelä-Korean avautumisessa ja kehityksessä. Juuri nuoren radikaalin sukupolven demokratiavaatimukset ja mielenosoitukset vuonna 1987 päättivät sotilasdiktatuurin Etelä-Koreassa. 1980-luvun radikaalit ovat sittemmin kohonneet yritysten ja hallinnon portailla ja uudistaneet eteläkorealaista yhteiskuntaa. He myös puolsivat presidentti Kim Dae Jungin niin kutsuttua auringonpaistepolitiikkaa ja tiiviimpää yhteydenpitoa Pohjois-Koreaan 1990-luvulla. Sukupolvi nimettiin 1980-luvun jälkipuoliskon edistyksellisen tietokoneprosessorin mukaan 386-sukupolveksi.
Nykynuorten suhtautuminen Pohjois-Koreaan ei ole enää liberaalien linjoilla. Yhdistyminen ei ole tavoite, jonka vuoksi oltaisiin valmiita tinkimään olennaisesti Etelä-Korean taloudellisista eduista.
Sattumaa tai ei, Koreoiden yhdistymistä edistävä ministeriö on saanut lisärahoitusta toiminnalleen pitkän leikkauskuurin jälkeen. Ministeriö on myös kahdeksankertaistanut nuorille suunnatun toiminnan rahoituksen tälle vuodelle. Tarkoituksena on lisätä nuorten tietoisuutta Korean jaosta.
Vallitsevan eteläkorealaisen käsityksen mukaan molemmat Koreat ovat osa samaa kansakuntaa, jonka 1900-luvun ulkoiset poliittiset tekijät repivät väkivalloin kahtia – mutta vain tilapäisesti. Koreoiden yhdistyminen on ollut itsestään selvä tavoite.
Liian suuri lasku
Viisissäkymmenissä oleva eteläkorealainen liikemies istuu lentokoneessa kotimatkalla Dubaista Souliin. Hän kertoo innostuneesti kotimaansa nopeista KTX-luotijunista. Mies jatkaa kuin ohimennen: "Kun yhdistymme pohjoisen kanssa, tulevaisuudessa on mahdollista matkata luotijunilla myös Soulista Pekingiin." Hänelle ja useimmille vanhemmille korealaisille Koreoiden yhdistyminen on vain ajan kysymys.
Yhdistyminen on myös Etelä-Korean virallinen tavoite, minkä Etelä-Korean nykyinen presidentti
Lee Myung-bak ja Yhdysvaltain Barack Obama vahvistivat tapaamisessaan kesällä 2009. Presidenttien allekirjoittama yhteinen julistus painotti rauhan, demokratian ja Korean niemimaan asteittaisen integraation tärkeyttä. Käytännössä tämä tarkoittaa Etelä-Korean talousjärjestelmän ja demokratian asteittaista laajentamista pohjoiseen.
Nopeaa Koreoiden yhdistymistä ei toivo kukaan. Pohjois-Korean romahduksen käynnistämä pikainen yhdistyminen kaoottisissa oloissa on kauhuskenaario. Kysymys on ennen kaikkea rahasta sekä mahdollisista yhteiskunnallisista levottomuuksista. Yhdistymisen hinta olisi Etelä-Korealle huikean suuri.
Credit Suissen laskelman mukaan nälkää näkevän Pohjois-Korean 24 miljoonan asukkaan elintason nostaminen edes 60–80 prosenttisesti eteläkorealaiselle tasolle maksaisi huimat 1000–2000 miljardia dollaria. Useat arviot yltävät vieläkin tähtitieteellisimpiin lukuihin. Tämä olisi liian suuri haaste Etelä-Korealle, joka on vannonut 20 vuotta talouskasvun nimeen.
Pohjois-Korea on silti vahvasti läsnä Etelä-Korean yhteiskunnallisessa keskustelussa sekä ihmisten mielissä. Yhdistymisen ja pysyvän rauhan aikaansaamiseksi tehdään paljon töitä.
Vaikka nuorten merkitys aktiivisessa päätöksenteossa on vähäinen, heidän asenteensa ennakoivat Etelä-Koreassa yleisempää muutosta suhtautumisessa Koreoiden yhdistymiseen. Siinä missä Saksat yhdistyivät lopulta suhteellisen nopeasti, kun suurella osalla saksalaisista oli vielä omakohtaisia kokemuksia jaosta, Koreoiden tilanne on jo nyt toisenlainen. Mitä kauemmaksi jakohetkestä edetään, sitä heikommiksi haalistuvat yhteisyyttä korostavat tunnesiteet maiden välillä.
Rauha Korean niemimaalla ei tarkoita jatkossa enää välttämättä pyrkimystä yhteen valtioon. Kahden Korean vaihtoehdosta voi tulla myös periaatteellisella tasolla hyväksytty rauhallisen rinnakkaiselon malli.
Olli-Matti Nykänen
Kirjoittaja työskentelee harjoittelijana Suomen Pekingin suurlähetystössä
Sähköposti
Facebook
LinkedIn
Twitter
Lisää