Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Kirjatutka: Vaaralliset vaalit

Humphrey Hawksley: Democracy Kills. What’s so good about having the vote? Macmillan 2009, 356 s.

Martina Ahola/UP


”Kauhea katastrofi on tuhoa­massa koko maailman. Vain kaksi saarivaltiota, Haiti ja Kuuba säästyvät. Sinun on valittava, kum­paan perheesi muuttaa.” Tämä ajatusleikki on lähtöasetelmana brittitoimittaja Humphrey Hawks­leyn kirjassa Democracy Kills. Luki­jalle käy pian selväksi, että Hawks­ley odottaa vastauksen olevan Kuuba. Sillä vaikka valtion arvoste­lusta rangaistaan, peruskoulutus ja terveydenhuolto ovat siellä turvat­tuja.

Hawksleyn näkökulma on lähtö­kohtaisesti vastakkainen kuin John Kampfnerin, joka on huolissaan demokratiaan kohdistuvista uhkis­ta. Hawksley kirjoittaa demokratian aiheuttamista vaaroista. Hän esittää erinomaisia kysymyksiä demokratian ja ennen kaikkea vaalien hyö­dyllisyydestä. Vastausten paikkaa pitävät anekdootit ja haastattelut jättävät kuitenkin hiukan naiivin kuvan, aivan kuten edellä esitetty vertauskin.

Hawksleyn ja Kampfnerin edustama demokratiapessimi ei ole enää poliittisesti epäkorrektia vaan siitä on tullut eräänlainen muoti-ilmiö. Osasyynä tähän voidaan pitää Irakia, jonka kohdalla aletaan yleisesti myöntää, että yritys tuoda demokratia maahan väkisin on pahentanut tilannetta entisestään.

Terävimmät arvionsa Hawksley esittää Irakista: Yhdysvallat ryhtyi muokkaamaan arabiyhteiskuntaa, jonka instituutiot ovat heikot, käyt­täen apunaan toisen maailmanso­dan jälkeisen Saksan oloissa laadit­tua manuaalia.

Natsiyhteiskunnan purkamises­ta otetut opit eivät sovi Irakin Baath-puolueeseen perustuvan järjestelmän hajottamiseen yli 50 vuotta myöhemmin. Sen seurauk­sena syntyi uskonnollisiin ja etnisiin ryhmiin perustuvia puolueita, joilla ei ole mitään yhteiskunnallista ohjelmaa.

Kirja perustuu Hawksleyn mat­koihin muun muassa Norsunluuran­nikolla, Intiassa ja Argentiinassa. Se sisältää paljon haastatteluja, joissa myös tavallisen kadunkulkijan nä­kökulma pääsee esiin. Tämä on kirjan selkeitä ansioita samoin kuin sen moniäänisyys: sekä demokratian kannattajat että siihen epäile­vämmin suhtautuvat pääsevät ääneen. Kirjan nimi on peräisin dubailaismiehen lausahduksesta, jolla hän perustelee, miksi maassa ei puhuta demokratiasta, Irakin sodasta tai al-Qaidasta.

Hawksley ei kyseenalaista de­mokratiaa päämääränä, mutta katsoo, että huolimattomasti toteu­tettuna se tuottaa jopa haittaa. Hän viittaa muun muassa Pakistaniin, Zimbabween ja entiseen Jugoslaviaan osoituksina siitä, että äänes­täminen voi johtaa kehittyvissä maissa sotiin sekä sairauksien ja köyhyyden lisääntymiseen. Vaalien järjestäminen on myös aiheuttanut korruption ja väkivaltaisuuksien lisääntymistä.