Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä

Kirjatutka: Joukkopuolueiden syksy

Franz Walter: Im Herbst der Volksparteien? Eine kleine Geschichte von Aufsieg und Rückgang politischer Massenintegration. Transcript Verlag 2009, 132 s ja Oswald Metzger: Die verlorene Gesellschaft. Rowohlt-Berlin Verlag 2009, 223 s.

Yrjö Lautela

Viime syksyn vaalit olivat näkyvä osoitus Saksan poliittisen kartan mullistuksesta. Kahden suuren äänimäärä romahti parlamenttivaaleissa, ja politiikassa vaikuttaa nyt viisi merkittävää puoluetta. Liberaalien ohella uusi vasemmisto ja vihreät haalivat kumpikin yli kymmenen prosenttia äänistä. Vuonna 1976, aikana ennen vihreitä, kristillisdemokraatit ja sosiaalidemokraatit saivat liittopäivävaaleissa yhteensä yli 90 prosenttia äänistä.

Franz Walter on Saksan kokeneimpia politiikan tutkijoita ja aktiivinen sosiaalidemokraatti. Suppeassa, mutta silti perusteellisessa kirjassaan hän analysoi ”joukkopuolueiden syksyksi” luonnehtimaansa ilmiötä. Walterin mukaan pääpuolueiden perinteiset yhteiskunnalliset taustaryhmät kuten katoliset maallikkojärjestöt ja työväen vapaa-ajanjärjestöt ovat rapistuneet. Vuoden 1990 jälkeen CDU ja SPD ovat menettäneet kaikkiaan 40 prosenttia jäsenistään.

Walter kirjoittaa, että CDU:n kristillissosiaaliset juuret kuihtuivat jo 1980-luvulla. Globaali kapitalismi, josta puolueen uudistajat innostuivat, vei tilaa vanhoilta arvoilta. Nyky-Saksassa on yhä vähemmän säännöllisiä kirkossakävijöitä tai kotiseutu-uskollisuutta. Myös kristillisten työntekijäjärjestöjen jäsenmäärä on laskenut roimasti. Joka kolmas saksalainen pitää itseään uskonnottomana.

Sosiaalidemokraattien vahvimmilla alueilla on ollut toimeliaita vapaa-ajanjärjestöjä, kuten jalkapallo- ja voimisteluseuroja sekä nuorisojärjestöjä. Yhdistysten vetovoima on kuitenkin hiipunut ja ammattiliittojenkin jäsenmäärä on laskussa.

Vapaa-ajanjärjestöt yhdistivät työläisten eliittiä ja heikommin koulutettuja. Ne vetivät SPD:n vaikutuspiiriin politiikasta vähemmän kiinnostuneita työläisiä. Siteet heikkenivät, kun työläisten jälkeläiset menivät yliopistoon 1960-luvulla. Alimman yhteiskuntaluokan irtautuminen SPD:stä alkoi. Liittokansleri Gerhard Schröderin ohjelma Hartz IV kavensi sosiaaliturvaa ja ajoi joukoittain työläisiä uuden vasemmiston taakse tai nukkuvien puolueeseen.

”Valheellisesta yhteiskunnasta” kirjoittava Oswald Metzger on itsekin puolueesta toiseen siirtynyt poliitikko. Nuorena hän liittyi SPD:hen, mutta erosi 1970-luvulla, kun terrorismin vastainen politiikka johti kansalaisvapauksien rajoittamiseen. Sittemmin Metzger eteni vihreiden liittopäiväryhmän talouspoliittiseksi puhemieheksi. Nyt hän kuuluu CDU:hun.

Metzger väittää, että siirtyminen viiden puolueen järjestelmään on johtanut mielivaltaisuuteen. Poliitikkojen on vältettävä selviä kannanottoja, koska ei tiedetä, minkä puolueen kanssa joudutaan hallitusvastuuseen.

Hän myös moittii saksalaisia talouspoliittisesti lukutaidottomiksi. Kun SPD:n kansleriehdokas Oskar Lafontaine esitti 1990 veronkorotuksia Saksojen yhdistymiskustannusten rahoittamiseksi, äänestäjät rankaisivat häntä realismista ja uskoivat mieluummin Helmut Kohlin lupaamiin ”kukoistaviin maisemiin”.

Lafontaine oppi läksynsä ja liittyi uuden vasemmiston perusteettomia lupauksia jakavien poliitikkojen laajaan joukkoon. Kirjan nimi viittaa tähän käytäntöön. Poliitikot lupaavat vaalitaistelussa järjenvastaisesti kaikenlaista hyvää, jota he eivät vaalien jälkeen voi toteuttaa. Kansalaiset haluavat tulla petetyiksi, palkitsevat valheita ja rankaisevat uhrauksia vaativia poliitikkoja, koska he eivät halua kuulla epämiellyttäviä totuuksia.