Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Kirjatutka: Muslimi ja porvari

Vali Nasr: Forces of Fortune. The Rise of the New Muslim Middle Class and What It Will Mean for Our World. Free Press 2009, 308 s.

Janne Hopsu


Missä halutaan käydä kauppaa, siellä on taipumus pyrkiä maltillisuuteen ja järjestykseen. Tämä pätee myös isla­milaisessa maailmassa. Näin uskoo Vali Nasr, iranilais-amerikkalainen Tuftsin yliopiston kansainvälisen politiikan pro­fessori.

”Islam tukee voimakkaasti pyrki­mystä moderniin elämään. Suurin osa muslimeista ajattelee, että islam kohen­taa heidän elämäänsä”, Nasr toteaa uu­simmassa kirjassaan Forces of Fortune. Hänen mielestään ääriainesten teot mää­rittelevät liikaa lännen suhdetta islamiin. Olisi oivallettava, että monipuolinen talous ja koulutettu, työtätekevä keski­luokka ovat muslimimaissakin ratkaise­vassa asemassa hyvinvoinnin edistämi­sessä. Islamilaiset arvot eivät sodi talou­dellista toimeliaisuutta ja vapaata kaup­paa vastaan.

Nasrin mukaan lännen ei kuitenkaan kannata odottaa, että vaurastuminen länsimaistaisi muslimit. 1800- ja 1900-lukujen eurooppalaislähtöisten aa­tevirtausten, kuten nationalismin ja sosialismin, aiheuttamien pettymysten jälkeen muslimimaailma on palannut islamiin myös poliittisena ja yhteiskunnallisena ohjenuorana.

Nasrin tyypittelyn mukaan moderni muslimi on hurskas ja konservatiivinen, hän torjuu väkivallan ja ääriliikkeet, haluaa tehdä rahaa sekä nauttia materiaa­lisesta hyvinvoinnista. Nasr vertaa heitä kalvinisteihin ja muistuttaa, kuinka Eu­roopassakin kauppa synnytti porvarisluokan, joka alkoi vaatia muutoksia ja rajoituksia hallitsijoiden vallalle, ei toisin päin.

Muslimien usko valtioiden kykyyn muuttaa yhteiskuntaa on Nasrin mu­kaan hiipunut. Viimeistään 1900-lop­puun mennessä tajuttiin, että valtiojoh­toinen modernisaatio oli epäonnistunut pahasti. Islamilaisessa maailmassa on kuitenkin moniarvoisuutta, joka leviää liberaalien ja konservatiivisten bloggaa­jien, ihmisoikeusaktivistien, islamilaisten ”tv-evankelistojen” ja muiden riippu­mattomien ajattelijoiden toiminnan kautta.

Paras esimerkki muutoksesta on Turkki, jossa kemalistisen perinnön vaa­lijat ja pragmaattiset, bisnessuuntautu­neet muslimit käyvät poliittista ja talou­dellista painia. Turkin yrittäjäluokka on konservatiivista, mutta markkinatalous­henkistä. Nasr vertaa tätä ryhmää repub­likaanien kannattajiin Yhdysvalloissa. Hän varoittaa myös ongelmista; esimer­kiksi globaali talouskriisi voi tuoda pintaan kiihkonationalismia ja avointa ulkomaalaisvihaa.

Nasr kuvailee erityisen vuolaasti Dubain saavutuksia. Emiraatti on kasva­nut nopeasti kyläpahasesta pilvenpiirtä­jien keitaaksi. Hehkutuksen rinnalla Nasr kuitenkin aprikoi, sopiiko malli muille Lähi-idän valtioille.

Dubai ei ole vain brändi ja superla­tiivien emiraatti, se on myös Iranille elintärkeä satama ja sen perinteistä vai­kutusaluetta. Kirjan vahvaa antia on juuri Iranin lähihistoria keskiluokan näkökulmasta. Iranin keskiluokka osal­listui šaahin hallinnon kaatamiseen ja luotti naiivisti tiukan linjan uskonoppi­neisiin, kunnes huomasi liian myöhään, ettei sen pyrkimyksillä ollut painoarvoa.

Nasr kuvaa Iranin valtataistelua myös kamppailuna talouden hallinnasta. Vallankumouskaartilla on keskeinen ase­ma maan talouselämässä, mutta myös pragmaattisena johtajana pidetty entinen presidentti Akbar Hashemi Rafsanjani on luonut ympärilleen talousimperiumin. Tukahduttamisyrityksistä huolimatta Iranin keskiluokka on vahvistanut mer­kitystään taloudessa ja kulttuurielämäs­sä. Nasrin mukaan Teheranin vastaiset pakotteet uhkaavat tukahduttaa juuri keskiluokan, jonka varaan länsi laskee toivonsa muutoksesta.

Kirjoittaja on MTV3:n ulkomaantoimittaja.