Kaksi väitettä energiaturvallisuudesta

Energiaturvallisuuden sudenkuopat

Joonas Pörsti ja Kristian Kurki

Ympäristönsuojelun tulisi olla myös Suomen energiaturvallisuuden kulmakiviä. Fortumin strategiajohtaja Maria Paatero-Kaarnakari ja professori Jane Dawson vastaavat kahteen väitteeseen.

Fortumin strategiajohtaja Maria Paatero-Kaarnakari: ”Hiilidioksidipäästöillä on oltava hinta”

Väite 1: Energiayhtiöt hyötyvät ilmastopolitiikasta taloudellisesti. Laskun maksavat kuluttajat. Energiayhtiö Fortum on kasvattanut tulostaan voimakkaasti kolmen neljän viime vuoden ajan. Yhtenä osatekijänä menestyksessä on nähty EU:n ilmastopoliittiset toimenpiteet, erityisesti vuoden 2005 alusta alkanut päästökauppa, joka on nostanut fossiilisilla polttoaineilla tuotetun sähkön kustannuksia ja sitä kautta sähkön markkinahintaa.

Fortum on hyötynyt tästä kehityksestä niin sanottuina windfall-voittoina. Fortumin tuotannosta valtaosa on päästötöntä ydinvoimaa ja vesivoimaa, jonka tuotantokustannukset ovat pysyneet ennallaan sähkön hinnan noustessa.

Fortumin strategiajohtaja Maria Paatero-Kaarnakari muistuttaa, että sähkön hinnannousu on vain osittain seurausta ilmastopolitiikasta. Hinnannousun taustalla on kaksi muutakin tekijää: vesivoiman saatavuus Pohjoismaiden sähkömarkkinoilla ja polttoainekustannukset.

Paatero-Kaarnakarin mukaan on ilmastopolitiikan näkökulmasta perusteltua, että päästöille on asetettu hinta, joka sitten näkyy teollisuuden ja tavallisten kuluttajien sähkölaskussa. Ilman poliittista ohjausta kasvava sähköntarve tyydytettäisiin suurelta osin hiili- ja maakaasuvoimaloilla.

”Fossiilisiin polttoaineisiin perustuvan uuden tuotannon rakentaminen on tällä hetkellä edullisempaa kuin vähäpäästöisen tai päästöttömän – esimerkiksi biomassapohjaisen tuotannon tai tuulivoiman rakentaminen”, hän sanoo. Ydinvoima on Fortumin mukaan tuotantomuodoista edullisin.

Fortumin tuotannosta oli viime vuoden lopussa lähes puolet ydinvoimaa. Noin kaksi viidesosaa oli vesivoimaa, loput yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotantoa tai hiilivoimaa.

Yrityksellä on meneillään kolmen miljardin euron investointiohjelma Pohjoismaihin, joka koostuu osuudesta Olkiluoto 3:n ydinvoimalaan ja tehonkorotuksista Ruotsin ydinvoimaloissa, vesivoimaloiden perusparannuksista ja yhdistetyn sähkön- ja lämmöntuotannon voimaloista.

Kesäkuussa Fortum ilmoitti käynnistävänsä suurten merituulivoimahankkeiden suunnittelun Pohjanlahdelle Pitkämatalan ja Maakrunnin merialueille. Lisäksi Fortum harkitsee lupahakemuksen jättämistä kolmannen ydinreaktorin rakentamiseksi Loviisaan.

”Ydinvoimalla voidaan vastata sähkönkysynnän valtavaan kasvuun, ja toisaalta se on yksi keino lisätä hiilidioksidivapaata tuotantoa.” Ydinvoiman haittapuolena Paatero-Kaarnakari mainitsee investoinnin suuruuden. Yhden yksikön rakentaminen maksaa miljardeja euroja.

Fortumin näkökulmasta energiaturvallisuutta voidaan parantaa parhaiten EU:n alueella jatkamalla yhteisten sähkömarkkinoiden kehittämistä. ”Suuressa systeemissä yhden yksikön alhaalla olo voidaan korvata joltain toiselta alueelta. Tämä edellyttää, että siirtokapasiteetti kehittyy ja tulee hyödynnettyä.”

Toisena keinona lisätä turvallisuutta Paatero-Kaarnakari näkee uusiutuvat energianlähteet, jotka lisäävät EU:n energiaomavaraisuutta. ”Komission arvioiden mukaan nykyisestä 50 prosentin omavaraisuudesta ollaan menossa runsaan 30 prosentin omavaraisuuteen vuoteen 2030 mennessä”, hän muistuttaa.

Professori Jane Dawson: ”Ydinjätteen loppusijoitus on lähinnä poliittinen haaste”

Väite 2: Ydinvoima ei ole varteenotettava ratkaisu energiantarpeeseen, sillä ydinjätteen loppusijoitukseen
liittyy liian suuria ympäristöriskejä. ”Olkiluotoon rakennettava ydinjätteen loppusijoituspaikka on ennen kaikkea poliittisesti merkittävä asia”, sanoo ydinvoiman ja ympäristöliikkeiden politiikkaa tutkiva Connecticut Collegen professori Jane Dawson.

Kun Suomessa alettiin etsiä loppusijoituspaikkaa, oli pääkriteerinä maantieteellisesti ihanteellisten olosuhteiden löytäminen. Täydellistä sijaintia ei kuitenkaan ole, ja käytännössä tärkeintä on saada loppusijoituspaikaksi halutun kunnan väestön hyväksyntä projektille.

”Suomi on edelläkävijä siinä suhteessa, että se on löytänyt poliittisen ratkaisun ydinjätteiden lopulliseen sijoitukseen,” Dawson toteaa. Hän kävi taannoin Tšekissä seuraamassa paikallisen ydinvoimahallinnon yrityksiä löytää loppusijoituspaikka. Kaikkialla missä käytiin, törmättiin paikallisen yhteisön vastustukseen. Projektia lykättiin.

Mielivaltaisemminkin on toimittu. Esimerkiksi Yhdysvalloissa päätettiin varastoida käytetty ydinpolttoaine Nevadaan. Päätös syntyi kysymättä mitään nevadalaisilta, jotka edelleenkin suhtautuvat hankkeeseen kielteisesti. Yhdysvaltalainen Dawson tyrmää hallituksensa menettelytavan. ”Päätös säilytyspaikan rakentamisesta oli tehty ja projekti toteutettiin vastustuksesta huolimatta. Yhdysvallat antoi esimerkin siitä, kuinka ei tulisi toimia.”

Suomessa sen sijaan huomattiin, että ydinvoimalan läsnäoloon tottuneet ja ydinteollisuudesta leipänsä ansaitsevat yhteisöt suhtautuvat ydinjätteiden varastointiin myönteisesti, kunhan tekninen ratkaisu on pätevä. Täällä tehtiin toisin päin kuin Yhdysvalloissa: ensin seulottiin ydinjätevarastoon myönteisesti suhtautuvat kunnat, ja vasta sitten tarkistettiin täyttyvätkö geologiset kriteerit.

”Ydinvoiman akilleen kantapää on tähän saakka ollut epäselvyys siitä, mitä tehdä käytetylle ydinpolttoaineelle. Suomi on osoittanut, että ongelmaan on olemassa ratkaisu.”

Dawson näkeekin, että ydinvoiman käyttö tulee jatkossa lisääntymään. ”Ydinvoiman lobbaajat ovat IAEA:ta myöten voimissaan. Ruotsi tuskin pysyy poistosuunnitelmassaan. Saksan Angela Merkelkin pitää ydinvoiman lopettamista epäviisaana. Italia ilmoitti taannoin uusista voimaloista, ja Yhdysvaltain energiasuunnitelmassa on vuodesta 2002 lähtien puhuttu ydinvoiman tukemisesta. Kaukoidän maat ja Intia aikovat lisätä ydinvoimakapasiteettiaan tuntuvasti.”

Vaikka ydinjätteen loppusijoitukselle on löydetty ratkaisu, on yhä epäselvää miten kasaantuvalle ydinjätteelle lopulta käy. Harva maa haluaa jätteet omalle takapihalleen, sanoivat insinöörit tekniikan turvallisuudesta mitä tahansa. Nyt Venäjän erämaista havitellaan loppusijoituspaikkaa maailman ydinjätteille.

”Juridisia esteitä puretaan paraikaa. Venäjällä on edellytykset loppusijoituspaikaksi, mutta maa on osoittanut hoitavansa oman ydinpolttoaineensa sijoituksen huonosti.”

Siperiaan sijoitetut jätteet ovat saastuttaneet maaperän ja uhkaavat myös pohjavettä. Dawsonin mielestä olisi suuri vääryys paikallisväestöä kohtaan, jos Siperiaa alettaisiin käyttää maailman ydinjätteen kaatopaikkana. ”Onneksi EU ei hyväksy Venäjän ydinjätteen käsittelymenetelmiä, eikä ainakaan toistaiseksi aio sallia ydinjätteen viemistä Venäjälle. Mutta ainakin Etelä-Korea, Taiwan ja Japani ovat kiinnostuneita tarjouksesta.”

Näitä maita on aiemmin sitonut sopimus, joka kielsi Yhdysvalloista ostetun ydinpolttoaineen luvatta viemisen kolmanteen maahan. ”Mutta toukokuussa Yhdysvallat ja Venäjä sopivat, että kyseinen sopimus ei enää koske Venäjää,” kertoo Dawson.

Sähköposti Facebook LinkedIn Twitter Lisää