Egon Bahr syntyi saksalaiseen pikkukaupunkiin, opettajaisälle ja osittain juutalaiselle äidille huonoon aikaan. Musiikkiopinnot evättiin syntyperän takia, kauppa-alan opinnot Bahr sai suorittaa. Kolmannen valtakunnan sotilaaksi Wehrmachtin riveihin Bahr myös kelpasi, pariksi vuodeksi. Sodan jälkeen Bahr aloitti journalistina, päätyi Berliinin tiedotusjohtajaksi ja nousevan poliittisen tähden, tulevan liittokanslerin Willy Brandtin oikeaksi kädeksi.
Willy Brandtin rinnalla Bahr veti Saksan uuden idänpolitiikan, Ostpolitikin vaatimat neuvottelut. Länsi-Saksa solmi 1970 yhteistyösopimuksen Neuvostoliiton ja sen jälkeen vastaavat sopimukset Puolan, Tšekkoslovakian ja Unkarin kanssa. Itä-Saksan kanssa solmittiin useiden sopimusten paketti, joilla sovittiin laajasti sekä isoja periaatteellisia kysymyksiä että pienempiä käytännön asioita mm. jaetussa Berliinissä.
Moskovan sopimuksen jälkeen, vuonna 1971, Willy Brandt sai Nobelin rauhanpalkinnon ansioistaan liennytyksen edistämisessä.
Bahrin erityisenä taitona on pidetty uusien konseptien luomista ja tuloksekasta neuvottelua voittajavaltioiden kanssa. Hän loi 1960-luvulla Wandel durch Annährung -konseptin (muutos lähentymisen kautta). Bahr antaa kiitosta amerikkalaisille siitä, että voitetun Saksan annettiin lähestyä Moskovan kautta Itä-Eurooppaa, vaikka se aiheuttikin Washingtonissa epäluuloja.
Suurisuuntaisista eurooppalaisista turvallisuussuunnitelmistaan tunnettu Bahr sanoo, että politiikan tarkoitus on kuitenkin vastata ihmisten arkisiin tarpeisiin, korkean politiikan ainoa päämäärä on taata vakaat olot.
”Pienet askeleet ovat tärkeämpiä kuin suuret sanat.”
Bahr on näyttäytynyt julkisuudessa vain poliittisen toimintansa kautta, ennen kaikkea saksalaisena patrioottina ja reaalipoliitikkona. Hänen pysyviä teemojaan ovat olleet mahdollisimman laaja eurooppalainen itsemääräämisoikeus ja mantereen turvallisuuspoliittinen vakaus.
Lue lisää:
Joonas Pörsti ja Hannele Pulkkinen
Hannele Pulkkinen ja Joonas Pörsti