Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä

Mistä tulevaisuuden tekijät?

Kilpailu työvoimasta kiihtyy

Suomen väestö ikääntyy ja eläköityy Euroopan ennätysvauhtia. SAK:n Matti Viialainen ja EK:n Riitta Wärn pohtivat tarjoaako ulkomainen työvoima ratkaisun ikääntymisen haasteeseen. Ihmisoikeusaktivisti Aysu Shakir puolestaan ruotii työllistymistä maahanmuuttajan näkökulmasta.

Maahanmuuttopolitiikan asiantuntija Riitta Wärn, EK:

"Ulkomaisen työvoiman saaminen on Suomelle kohtalonkysymys"

”Tarvitsemme vuosittain tuhansia maahanmuuttajia. Työperusteisen maahanmuuton lisäämisellä alkaa olla jo kiire, sillä ihmisiä siirtyy eläkkeelle erityisen paljon 2010-luvun alkuvuosina”, muistuttaa Elinkeinoelämän keskusliiton maahanmuuttopolitiikan asiantuntija Riitta Wärn.

Työelämään tulee vuosittain 10–15 000 ihmistä vähemmän kuin sieltä poistuu.

Wärn tähdentää, että tärkeitä keinoja ikääntymisen haasteisiin vastaamisessa ovat tuottavuuden kasvattaminen, työttymyyden vähentäminen ja paremmin kohdennettu koulutuspolitiikka. Ne eivät kuitenkaan yksin riitä. Haaste on niin suuri, ettei siitä selvitä ilman ulkomaisia työntekijöitä.

Jo nykyisin monet yritykset ja kunnat kärsivät rekrytointiongelmista. Jos nykymeno jatkuu, Suomea uhkaa talouden taantuminen ja hyvinvointipalveluiden heikkeneminen. Wärnin mukaan vaarana on, että työvoimapulan kärjistyessä erityisesti teollisuusyritykset muuttavat sinne, missä työvoimaa on tarjolla. Lisäksi hän painottaa, ettei jatkuvasti kasvavalle vanhusväestölle taata laadukasta hoitoa pelkästään kotimaisin voimin.

”Tarvitsemme ulkomailta kaikenlaisia työntekijöitä. Kädentaitoisista ammattiosaajista, kuten metalli- ja rakennusmiehistä, meillä on jo nyt pula. Lisäksi tarvitsemme ulkomailta hoitavia käsiä sairaan- ja vanhustenhoitoon, koska emme voi rajattomasti lisätä näiden koulutusalojen aloituspaikkoja. Ulkomailta tulevia korkeasti koulutettuja osaajia tarvitsemme puolestaan innovaatioiden luomiseen ja tuotekehittelyyn, jotka ovat avainasemassa Suomen kilpailykyvyn parantamisessa.”

Wärn on huolissaan siitä, ettei Suomi houkuttele maahanmuuttajia. Vaikka työvoiman vapaa liikkuvuus on ollut Euroopan unionissa todellisuutta jo pitkään, tänne on muuttanut varsin vähän EU-maiden kansalaisia työn perässä. Uusista unionimaistakaan ei ole Suomeen rynnätty työtä tekemään. Wärnin mukaan Suomen pitäisi aktiivisemmin houkutella ulkomaisia tekijöitä. Tähän tarkoitukseen voisi valjastaa luontevasti jo olemassa olevat ulkomaan edustustot.

”Edustustoissa voitaisiin välittää tietoa Suomen työmarkkinoista ja työmahdollisuuksista. Lisäksi edustustot voisivat tarjota palveluita suomalaisille yrityksille, jotka aikovat rekrytoida työntekijöitä ulkomailta. Tekijöiden palkkaaminen ulkomailta on usein yrityksille kallista ja aikaavievää, joten edustustojen avusta olisi varmasti hyötyä.”

Vanhoissa EU-maissa ei Wärnin mukaan ole juurikaan potentiaalisia Suomeen tulijoita. Sen sijaan katseet kannattaisi kääntää uusiin EU-maihin ja Ukrainaan.

”Rekrytointia pitäisi suunnata erityisesti Puolaan ja Ukrainaan sekä Romaniaan ja Bulgariaan. Kiina ja Intia voisivat myös tulla kyseeseen, mutta painopiste kannattaa kuitenkin pitää lähempänä Suomea. Usein esimerkiksi Itä-Euroopasta tulevien on helpompi sopeutua suomalaiseen kulttuuriin kuin kauempaa tulevien.”

Suomen houkuttelevuutta Wärn parantaisi alentamalla tuloveroa kaikissa tuloluokissa. Lisäksi pääkaupunkiseudulle tarvitaan lisää kohtuuhintaisia vuokra- ja omistusasuntoja. Ulkomaisten työntekijöiden houkuttelussa mielikuvat ovat usein tärkeitä. Työn perässä ulkomaille muuttavat saattavat maata valitessaan tehdä ratkaisunsa imagon perusteella. Wärn korostaa, että Suomella on monia vahvuuksia, joita pitäisi aktiivisemmin markkinoida maailmalla.

”Suomessa on puhdas luonto, tilaa asua ja vakaa yhteiskuntajärjestelmä. Ulkomaalaisille pitää painottaa, että korkeahkolla verotuksella saadaan muun muassa ilmainen yliopistokoulutus ja edullinen päivähoito. Kun ihmiset tietävät suomalaisesta yhteiskunnasta enemmän, heidän käsityksensä muuttuvat usein huomattavasti myönteisemmiksi.”

Wärnin mukaan erityisesti EU:n ulkopuolisten kansalaisten työlupakäytännöt vaatisivat pikaista korjaamista. Hän poistaisi pikimmiten niin sanotun työvoiman saatavuusharkinnan. Se tarkoittaa työvoimatoimiston tekemää arviota siitä, onko avoinna olevaan työhön saatavilla kohtuullisessa ajassa sopivaa työvoimaa. Jos on, ulkomaalaiselle työnhakijalle ei oleskelulupaa myönnetä. Vaikka laki tekee poikkeuksen muun muassa ylimmän ja keskijohdon sekä erityistä asiantuntemusta vaativien työntekijöiden kohdalla, byrokratian suohon uhkaavat kuitenkin juuttua monet työvoimapulasta kärsivät yritykset esimerkiksi metalliteollisuudessa.

”Työvoiman saatavuusharkinnassa on ilmennyt piirteitä, jotka ovat sulaa hulluutta. Työluvan saanti kestää liian kauan, usein jopa useita kuukausia. Saatavuusharkinta voi estää jopa työsopimuksen tehneen henkilön maahantulon. Monet yritykset eivät edes halua lähteä koko prosessiin raskaan byrokratian vuoksi.”

Uudella hallituksella riittää työsarkaa ulkomaisten osaajien houkuttelemisessa. Wärnin mukaan suuntaa on nyt muutettava.

”On korkea aika ryhtyä toimiin Suomen houkuttelevuuden parantamiseksi. Työperusteisen maahanmuutton lisääminen on keskeistä Suomen tulevaisuuden kannalta.”

Apulaisjohtaja Matti Viialainen, SAK:

"Maahanmuuton on perustuttava Suomen omiin tarpeisiin"

Elinkeinoelämä on tarjonnut Suomen taloutta uhkaavaan ikääntymiseen ja työvoimapulaan yhdeksi ratkaisuksi työperusteisen maahanmuuton lisäämistä. SAK:n apulaisjohtaja Matti Viialainen ei kuitenkaan usko, että se olisi tärkein keino näihin haasteisiin vastaamisessa. Hän korostaa, että se voi vain täydentää toimenpiteitä, jotka tähtäävät kotimaisen työvoiman parempaan hyödyntämiseen.

”Ensisijaisesti meidän pitää saada kotimaiset työvoimareservit käyttöön. Meillä on vielä tällä hetkellä lähes 200 000 työtöntä, jotka pitää saada töihin. Työuria pitää saada pidennettyä sekä opiskelijoiden valmistumisaikoja lyhentämällä että eläkkeellelähtöä myöhentämällä.”

”Kolmas keskeinen keino on työn tuottavuuden nostaminen. Lisäksi koulutuspolitiikassa meillä on huomattavasti parannettavaa. Muotialoille koulutetaan liikaa ihmisiä, kun taas monilla kädentaitoja vaativilla aloilla on huutava pula työntekijöistä.”

Viialaista työperusteista maahanmuuttoa koskevassa keskustelussa häiritsee ”ylimääräinen kohkaaminen”. Hänen mukaansa tärkeintä on, että maahanmuuton lisääminen perustuu punnittuun ja realistiseen analyysiin ja Suomen talouden todellisiin tarpeisiin. Maahanmuuton pitää Viialaisen mukaan parantaa huoltosuhdetta, ei heikentää sitä.

”Työperusteisen maahanmuuton lisäämistä ei ole tarkoitettu yleiseksi maailmanparannusprojektiksi. Aihetta koskevassa keskustelussa on ollut turhaa ideologista ja maailmankatsomuksellista latausta. Pelkästään monikulttuurisuus-aatteen nimissä ei kannata Suomeen tuoda ihmisiä.”

Viialaisen mukaan monien alojen työvoimapulaa lievittämään kuitenkin tarvitaan ulkomaista työvoimaa. Rekrytoinnissa hän painottaisi Suomen lähialueita esimerkiksi Kiinan, Intian ja muiden kaukaisempien maiden sijaan.

”Tällöin esimerkiksi kulttuurierot eivät muodostuisi niin suureksi ongelmaksi. Usein tarkoituksenmukaisinta on myös tilapäinen pendelöinti lähialueilta, kuten Virosta ja Pietarista, pysyvän Suomeen muuton sijaan.”

”Yksi keskustelussa unohdettu ryhmä ovat ulkosuomalaiset, joissa olisi tuhansia potentiaalisia paluumuuttajia. Heidän vahvuutensa on suomen kielen taito ja ulkomailla hankittu korkea osaaminen. Toistaiseksi ulkosuomalaisten rekrytointia on tehty vähän ja sitä pitäisikin lisätä.”

Muun muassa kokoomuksen kannattamia ulkomaille perustettavia työvoiman rekrytointitoimistoja SAK-johtaja vieroksuu. Hänen mukaansa ulkomaisen työvoiman värväämisen pitää olla työnantajavetoista, ei veronmaksajien rahoilla kustannettua.

”Suomen lähetystöt voivat toki olla mukana rekrytointityössä. Mielestäni kuitenkin työnantajilla on jo nykyisin hyvät mahdollisuudet palkata työntekijöitä ulkomailta, jos ja kun siihen on todellista tarvetta.”

Viialainen muistuttaa, että ennen kuin innostutaan liikaa maahanmuuton lisäämisestä, pitäisi jo maassa olevien maahanmuuttajien työllisyyttä nostaa. Maahanmuuttajien työttömyysaste on noin 26 prosenttia ja joidenkin etnisten ryhmien kohdalla vielä paljon korkeampi.

”Maahanmuuttajien korkeaa työttömyysastetta selittävät osaltaan ennakkoluulot ja toisaalta erityisesti puutteellinen kielitaito. Ennakkoluulojen kitkemisessä työmarkkinajärjestöillä on yhteinen intressi. Ulkomaisia työntekijöitä täytyy kohdella työyhteisössä samanarvoisesti.”

SAK:ta on syytetty työperusteisen maahanmuuttoon liittyvien aiheettomien pelkojen lietsomisesta. Monien muistissa on sen maalailemat ennusteetvirolaisten työntekijöiden massamuutosta Suomeen. Lisäksi monia on jäänyt kaivelemaan vuonna 2004 uusien EU-maiden työvoiman vapaalle liikkuvuudelle asetettu kahden vuoden siirtymäaika.

Viialainen torjuu pontevasti SAK:ta kohtaan esitetyn kritiikin. Hän muistuttaa, että työehtojen valvontajärjestelmä ja lainsäädäntö piti saada kuntoon ennen kuin rajat avattiin uusien EU-maiden työvoiman vapaalle liikkuvuudelle. Eduskunta hyväksyi vuoden 2006 lopulla muun muassa tilaajavastuulain, jolla velvoitetaan alihankinta- ja vuokratyön tilaaja varmistamaan, että alihankkija ja vuokraaja täyttävät velvoitteensa.

”Meidän pitää huolehtia, että ulkomaiset työntekijät saavat samat työehdot ja palkat kuin suomalaiset. Väärinkäytöksiä havaitaan edelleenkin viikoittain ja valvonnan pitää jatkossakin olla kunnossa.”

Suomessa on nyt maahanmuuttoasiat keskitetty sisäministeriöön ja niistä vastaa yksi ministeri, Astrid Thors (r). Viialainen pitää hallinnon keskittämistä hyvänä uudistuksena ja toivoo, että jatkossa harkittu työperusteisen maahanmuuton edistäminen saa suuremman painoarvon.

”Me tarvitsemme ulkomaalaisia työntekijöitä ja osaajia täydentämään omaa työvoimaamme, mutta mihinkään suureelliseen kampanjointiin tai yleisrekrytointiin ei ole syytä lähteä.”

Ihmisoikeusaktivisti Aysu Shakir:

"Ennakkoluulot ovat usein maahanmuuttajan työllistymisen esteenä"

”Maahanmuuttajat joutuvat usein työnhaussa syrjityiksi. Muutama vuosi sitten tehdyn tutkimuksen mukaan noin puolet maahanmuuttajista koki, ettei saanut hakemaansa työtä ulkomaalaistaustansa vuoksi. Ilman työtä saattaa jäädä myös korkeasti koulutettu ja suomen kieltä osaava ulkomaalainen”, muistuttaa Ihmisoikeusliitosta opintovapaalla oleva projektipäällikkö Aysu Shakir.

Korkea työttömyys on yksi maahanmuuttajien suurimmista ongelmista. Opetusministeriön ja työministeriön työryhmä ehdotti hiljattain monipuolista toimenpiteiden kirjoa maahanmuuttajien työllistämisen tukemiseksi. Työryhmä haluaisi muun muassa lisätä ulkomaalaisten oppisopimuspaikkoja, työpaikkaohjausta sekä perusopetusta kansanopistoissa.

Lisäksi työryhmän mukaan korkeakouluissa pitäisi huomioida paremmin ulkomaalaisten erityistilanteet, ottaa huomioon maahanmuuttajanäkökulma opettajien koulutuksessa ja luoda räätälöity malli maahanmuuttajien koulutukseen.

”Työryhmän ehdotukset kuulostavat lupaavilta. Lisäksi eri maiden tutkintoja pitäisi pystyä vertailemaan paremmin ja suomen kielen opetuksessa pitää huomioida eritasoiset kielenpuhujat. Myös työpaikoilla tarvitaan enemmän monikulttuurisuusohjelmia. Jokaista maahanmuuttajaa pitäisi lähestyä yksilönä ja huomioida hänen henkilökohtainen taustansa ja elämäntilanteensa.”

Maahanmuuttajat saattavat edelleen kadulla kävellessään kuulla rasistisia huomautuksia. Venäläisopiskelijoiden uhkailu ja ryssittely ja heidän autoihinsa kohdistuneet vahingonteot Lapualla puolestaan osoittivat, että Suomessakin ennakkoluulot ja piilorasismi voivat kärjistyä rasistiseksi toiminnaksi.

”Eniten syrjintää kohtaavat ihonväriltään ja pukeutumiseltaan valtaväestöstä erottuvat.”

Viime vuosikymmeninä Suomi on muuttunut monikulttuurisemmaksi ja ulkomaalaisten määrä on viidessätoista vuodessa lähes viisinkertaistunut. Nykyisin maahanmuuttajat kohtaavat kuitenkin usein epäsuoraa rasismia.

”Välillistä syrjintää on esimerkiksi se, jos työnhaussa asetetaan vaatimukseksi täydellinen suomen kielen taito, vaikka työn tekeminen ei sitä käytännössä vaadi. On erinomaista, että nykyinen yhdenvertaisuuslaki huomioi sekä välittömän että välillisen syrjinnän. Rasismi voi olla luonteeltaan moniulotteista ja sen vuoksi on tärkeää, että lainsäädäntö pysyy ajan tasalla.”

Monikulttuurisuus ei ole vielä Suomessa valtavirta-ajattelua. Shakirin mukaan Suomella olisi opittavaa Ruotsilta.

”Ruotsin ja Suomen välillä on vielä suuri ero suhtautumisessa monikulttuurisuuteen. Ruotsissa se otetaan jo lähtökohtaisesti huomioon yhteiskunnan eri sektoreilla ja se on normaalia. Suomella ei ole vahvaa maahanmuuton perinnettä, joten monikulttuurisuuden huomioiminen yhteiskunnan eri tasoilla vie aikaa.”

Shakir uskoo, että ongelmista huolimatta Suomi on menossa parempaan suuntaan suvaitsevaisuuden ja moniarvoisuuden edistämisessä: suomalaiset kansainvälistyvät, etninen syrjintä on laissa kielletty ja kouluissa järjestetään monikulttuurisuusopetusta.

”Taikasauvan iskulla tilannetta ei kuitenkaan voida muuttaa. Usein asenteiden muuttaminen on hidasta ja vaatii paljon työtä niin ruohonjuuritasolla kuin poliittisessa päätöksenteossa”.