Suomi on huipulla

Teija Tiilikainen

Newsweek-lehden selvitys maailman parhaan maan tittelistä herätti ansaittua huomiota. Tutkimuksessa valtioita vertailtiin niiden kansalaisille tarjoamien elinolosuhteiden perusteella. Suomi voitti vertailun.
Se nousi kirkkaaseen kärkeen opetuksen saralla ja pärjäsi hyvin elämänlaadun ja poliittisen järjestelmän toimintakyvyn osalta. Talouden dynaamisuuskin osoittautui varsin kohtuulliseksi, mutta elinajanodotteen suhteen ohi ajoivat yhtä lailla monet
Aasian maat kuin EU-kumppanitkin.

Kilpailutulokset vaikuttavat ainakin päällisin puolin uskottavilta. Pienten maiden on jo lähtökohtaisesti helpompi tarjota tasaisemmat elinolosuhteet kansalaisilleen. Pohjoismainen sosiaalinen markkinatalous on tässä suhteessa hyvinvoinnin valttikortti ja Sveitsi todellinen onnela. Talouden dynaamisuus tulee Aasiasta, mutta poliittisen toimintaympäristön vakauden ja ennakoitavuuden osalta Aasian maat eivät toistaiseksi paini eurooppalaisten kanssa samassa sarjassa.

Vaikka tällaisiin vertailuihin tulee suhtautua tietyllä varauksella, ne ohjaavat mielenkiintoisella tavalla keskustelua globaalista vallasta. Jo kauan on tunnustettu, ettei valtapeliä voiteta poliittis-sotilaallisilla voimavaroilla, vaan niiden rinnalle ovat nousseet taloudellinen sekä kulttuurinen valtapotentiaali. Globaalista vallasta kilvoitellaan entistä enemmän aatteiden ja mielikuvien voimin.

Maailman vahvimman valtion kilpailussa on tultu tilanteeseen, jossa kansalaiset eivät enää välttämättä ole toissijaisessa asemassa. Henkinen pääoma ja elämäänsä tyytyväiset kansalaiset ovat yhtä lailla globaalin vallan lähde kuin valtioiden taloudellinen potentiaali. Jos valtio on vahvoilla näillä alueilla, sillä on hyvät valmiudet ratkaista yhteiskunnalliseen turvallisuuteen ja kansalaisten hyvinvointiin kohdistuvia globaaleja haasteita. Sotilaallisella voimalla ratkaistaan nykymaailmassa entistä harvempia ongelmia.

Vallan uudet mittarit kohdistavat huomion pois perinteisistä suurvalloista. Hyvinvoinnin valtakeskuksia on uusissa ilmansuunnissa. Aasian maat pärjäävät loistavasti opetuksen saralla, mikä myöhemmin kantanee hedelmää myös yleisenä elämänlaatuna samoin kuin parempana poliittisena järjestelmänä. Suomi on huipulla Australia ja Uusi-Seelanti päihittävät niin ikään Euroopan ja Yhdysvallat monella saralla. Myös Pohjoismaat näyttäytyvät vallan uusjaon perusteella yhtenä globaaleista keskuksista.

Pohjoismaisia yhteiskuntajärjestelmiä kohtaan on viime vuosina tunnettu laajaa kansainvälistä kiinnostusta ja pohjoismaisia ratkaisuja on kopioitu maailman eri kolkkiin. Tämäkin on eräänlaista kulttuurista valtaa. Valtaa nousevat tavoittelemaan myös vahvat alueelliset
keskukset.

 Tässä lehdessä tarkastelemme Suomen lähinaapurustossa voimiaan keräävää Pietarin aluetta. Venäläisten ja suomalaisten kirjoittajien artikkelit käsittelevät muun muassa Pietarin mahdollista vallanvaihdosta, modernisaatiokehityksen vaikeuksia sekä Itämeren merkitystä Venäjän näkökulmasta. Muualla lehdessä nostamme esille myös ulkopolitiikan uusimpia välineitä, kuten digitaalisen diplomatian.