Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä

"Venäjällä käytetään isoja työkaluja"

Profiili

Venäjä nousee jo talouskriisistä. Keskiluokan kasvu jatkuu maassa vahvana, uskoo hissiyhtiö Koneen Venäjän maajohtaja Maaret Heiskari. Hän on koukussa maan elinvoimaan ja dynaamisuuteen. Lue lisää UP-lehdestä 3/2010.

Maaret Heiskari

• Syntynyt 1967 Imatralla, asuu Moskovassa

• Venäjän kielen opintoja Joensuunyliopistossa, kieli- ja työharjoittelussa Leningradissa

• 1993–2004 rakennusalaan ja vienninedistämiseen liittyviä töitä Venäjällä

• 2005–2008 Sitran Venäjä-ohjelman johtaja

• 2008 lähtien Koneen Venäjän maajohtaja

"Olen varmasti Venäjä-ihminen loppuelämäni, siellä on niin suuria mahdollisuuksia." Maaret Heiskarin silmät syttyvät innostuksesta, kun häneltä kysyy tulevaisuuden urasuunnitelmista. Karjalasta kotoisin oleva Heiskari nauraa usein ja vapautuneesti. Hän on sitoutunut nykyiseen tehtäväänsä Koneen maajohtajana ainakin ensi vuoden loppuun asti, sillä Venäjän yhtiössä tehdään vielä tänä vuonna isoja uudistuksia.

"Ehkä venäläinen meininki vastaa omaa luonnettani, kaipaan jatkuvaa kehitystä, jotta mielenkiinto pysyy yllä", Heiskari pohtii. Venäjä on pitänyt häntä otteessaan jo 1990-luvun alusta, eikä ihme. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeinen vaihe oli poikkeuksellisen hektinen.

"Kehitys oli niin nopeaa, että sen näki ihan silmissä. Suuri muutos viehätti minua. Vaikka eihän se aina ihan järjellistä ollut, kun yhtenä päivänä tehtiin laki, jolla kumottiin edellisen päivän laki."

Olisi kuitenkin väärin verrata Venäjän kehitystä Suomeen, jossa markkinat ovat Heiskarin mukaan kehittyneet hyvin toisenlaisella tavalla. Esimerkiksi Italia ja Venäjä muistuttavat paljon enemmän toisiaan.

"Molemmat ovat bisnesorientoituneita maita, joissa mafialla on vaikutusvaltaa. Myös valta ja liike-elämä ovat pitkälti samoissa käsissä – kuten Berlusconilla ja Moskovan pormestarilla Lužkovilla."

"Kun Neuvostoliitto hajosi, markkinatalous aloitti kehityksen nollapisteestä ja maan oli pakko avata heti markkinansa muille maille. On luonnollista, että sillä polulla tulee kompastuksia", Heiskari toteaa. Suomi sen sijaan sai aika rauhassa kehittää sisämarkkinoitaan, ennen avautumista kansainväliselle kaupalle.

Venäjä osa arkipäivää

Heiskari on kirjaimellisesti kasvanut kiinni Venäjään, tai Venäjässä. Hänen lapsuudenkodistaan Imatralla oli vain 800 metriä itärajalle. Isovanhemmat olivat Karjalan evakkoja.

Äiti kävi töissä rajan toisella puolen Svetogorskissa, minne Maaret Heiskarikin teini-ikäisenä suuntasi kesätöihin, rajanylityspaikalla sijaitsevan kahvilan keittiöön. "Ehkä tuosta tuttuudesta johtuen en ole koskaan nähnyt Venäjää minään peikkona."

Itärajan lähellä asuvilla suomalaisilla on aina ollut enemmän arkipäivän kosketusta venäläisiin, Heiskari muistuttaa. "Rajakaupungeissa on ollut paljon työttömyyttä, ja ihmiset ovat käyneet paljon Venäjän puolella töissä. Kuhmosta käytiin Kostamuksessa ja Etelä-Karjalasta Svetogorskissa 1980-luvulla. Alueella myös ymmärretään, että venäläiset turistit tuovat tuloja ja heitä palvellaan mielellään kaupoissa venäjäksi."

Kesätöistä jäänyt kokemus vaikutti myöhemmin ammatinvalintaan. Venäjälle suuntautuminen tuntui järkevältä, onhan se naapurimaa ja tulisi olemaan aina tärkeä suomalaisille. Heiskari opiskeli Venäjän kieltä Joensuun yliopistossa ja kävi työ- ja kieliharjoittelussa Neuvosto-Venäjällä.

"Sain todella positiivisia tuntemuksia niillä matkoilla. Venäläiset olivat aina todella ystävällisiä. He haluavat ymmärtää ulkomaalaisia vaikka puolesta sanasta, toisin kuin joissain Euroopan maissa."

Yhteistyöllä isoihin pöytiin

Heiskari työskenteli Venäjällä koko 1990-luvun ja aina 2000-puoliväliin asti erilaisissa vienninedistämiseen ja rakennusalaan liittyvissä tehtävissä, kunnes kutsu kävi Helsinkiin Sitran Venäjä-ohjelman johtajaksi.

Mitä projektista opittiin?

"Venäjällä pk-sektorilla menestyminen edellyttää, että toimitaan yhdessä, silloin pienet vastoinkäymiset voittaa huomattavasti helpommin. Tässä suomalaiset eivät perinteisesti ole olleet kovin hyviä. Aika moni menee yksin sinne ja tarpoo koko ajan samassa suossa. Isommille diileille löytyy myös enemmän kiinnostusta venäläistahoilla."

Projektin aikana suomalaisia yrittäjiä koulutettiin toimimaan Venäjän bisnesmaailmassa. Monilla oli takaraivossa unelma Karjalan valloituksesta.

"Unelmat kuolivat aika nopeasti, kun he kävivät katsomassa, mikä todellisuus oli. Kaiken kaikkiaan yrittäjille muodostui realistisempi käsitys Venäjästä, ja tiettyjä pelkoja poistettiin, esimerkiksi ettei siellä voisi toimia täysin laillisesti."

Sitrassa mietittiin myös keinoja avata ylemmän tason ovia pk-yrityksille. "Talouskriisin myötä pienemmätkin investoinnit ovat taas tervetulleita, mutta edelleenkään pk-yritysten ei ole ihan helppoa päästä esimerkiksi Pietarin kuvernöörin juttusille. Tässä valtiolliset tahot, kuten Sitra voivat auttaa."

"Poliittiset päätöksentekijät on hyvä tuntea aluetasolla, mutta en lähtisi puuttumaan Venäjän sisä- ja ulkopolitiikkaan. Yrittäjällä pitäisi olla kuitenkin ymmärrystä siitä, miten Venäjän valtarakenteet toimivat ja kenen puoleen voi kääntyä, jos haluaa edistää tiettyä hanketta. Valta on Venäjällä niin monitasoista ja -tahoista, että kannattaa keskittyä alueelle, jossa yritys toimii."

Suomalaisilla on perinteisesti ollut hyvät puhevälit Pietarin hallinnon kanssa. Moskovassa vastassa on isompi vastapeluri, valtionhallinto. Pietari onkin ollut suomalaisten yritysten ykkösmarkkina, ja harvojen rohkeus riittää edemmäs. Heiskari kuitenkin kannustaa yrittämään, jos rahkeita riittää.

"Onhan Pietari iso markkina-alue, Suomen kokoinen, viiden miljoonan ihmisen kaupunki. Myös toimintaolosuhteet ovat aika paljon helpommat kuin esimerkiksi Moskovassa ja kustannustaso alhaisempi."

"Uskon silti, että jos on rohkeutta lähteä Pietarista eteenpäin, niin varmasti löytyy lisää markkinoita."

Henkilösuhteet keskeisiä

Koneen menestys Venäjällä ei olisi Heiskarin mukaan ollut mahdollista ilman rakennusmarkkinoilla tapahtuneita laajempia muutoksia.

"Vihreät arvot ovat selvästi vahvistuneet, joten asiakkaat ajattelevat nykyään miten laitteita voidaan huoltaa pitkäaikaisesti ja ennaltaehkäistä vaurioita. Tässä olemme vahvoilla." Myös toiminnan jatkuvuus tuo luottamusta: Kone aloitti toimitukset Venäjälle jo vuonna 1935 ja täysimittaisen toiminnan 1991.

Heiskari pitää tärkeänä yritysten päätöksentekijöiden tuntemista, useammalla tasolla. Henkilösuhteet ratkaisevat usein kaupan. "Mutta tilanne ei ole enää sama kuin neuvostoaikana, että joka ilta istuttaisiin myöhään illallisilla. Nyt voidaan mennä vaikka katsomaan jalkapalloa tai tavata nopeasti kahvikupin ääressä. Yhteinen näkemys ja halu ratkaista asioita ovat tärkeämpiä."

"Pelkästään tarjousta jättämällä sopimusta ei saa, on tunnettava ihmiset. Ja kun tuntee ihmiset, voi olla myös eri mieltä asioista, jos siihen on aihetta. Tästä on etua koko alan kehitykselle." Venäjälle näyttäisi olevan nousemassa viidestä kymmeneen kasvukeskusta, joihin kaikki haluavat.

Heiskarin mukaan Suomessa kunnioitetaan enemmän ihmisten vapaa-aikaa. Venäjällä sen sijaan soitetaan heti tutulle henkilölle yrityksessä, jos ongelmia tulee, ja ratkaistaan asia puhelimessa. "Jos venäläiselle sanoo, että 'kuule, työaikani on päättynyt', niin takuuvarmasti saat pakit ja kauppa peruuntuu."

Varovaisuus lisääntynyt

Venäjän talous on Heiskarin mukaan näyttänyt ensimmäisiä merkkejä noususta. Rakennusalalla kiinteistöjen myynti- ja vuokrahinnat romahtivat kriisin aikaan 50 prosenttia, mutta nyt ala on selvästi piristynyt.

Talouskriisin vaikutukset näkyvät eri tavalla eri puolilla Venäjää. "Pietarissa hiljeni ensin vuoden 2008 alussa, sen jälkeen Moskovassa. Vuosi 2009 oli hiljainen koko Euroopan puoleisella Venäjällä, mutta mitä kauemmas itään mentiin, sitä vähemmän kriisi näkyi, pitkälti Kiinan, Korean ja Japanin kanssa käytävän kaupan ansiosta."

Ruplan vahvistuminen on kasvattanut venäläisten ostovoimaa, ja keskiluokan kasvu jatkuu taas entiseen malliin. Heiskari on kuitenkin pannut merkille protektionistisen liikehdinnän. Kaikilla toimialoilla on alettu suosia kotimaisia valmistajia, ja tuontituotteiden osuus on vähentynyt selvästi. Monille aloille on tullut suosituksia priorisoida venäläisiä tuotteita.

"Suomalaisiin elintarvikkeisiin kohdistettu väliaikainen tuontirajoitus saattoi juontaa juurensa myös tästä lähtökohdasta", hän huomauttaa.

"Talouskriisin alussa pelättiin eniten suurta työttömyyttä, mikä lisäisi rikollisuutta ja näkyisi selvästi katukuvassa, mutta näin ei ole käynyt. Harmaan talouden osuus on kasvanut." Liikemaailmassa kaikenlainen varovaisuus lisääntyi. "Sopimusprosessit ovat hidastuneet, kun partnerien taustoja ja sopimusehtoja tarkistetaan enemmän."

Valtio on Heiskarin mielestä pystynyt tasapainottamaan taloutta kohtuullisesti, vaikka kaikki käytetyt keinot eivät olekaan olleet aivan markkinatalouden periaatteiden mukaisia: "Tehtaita kehotetaan pysymään auki, vaikka niiden tuotteille ei ole kysyntää."

"Myös valtion suunnitelmat muun muassa innovaatiokeskuksista ovat utopistisia, kun perusteollisuus on aika kuralla."

Infrastruktuurin puutteet ovat valtiojohdon tiedossa. Osana suurta modernisaatioprojektia hallitus kokoontuu joka toinen viikko tarkastelemaan teollisuuden ja rakenteiden kuntoa.

"Tämä on fiksua. Jossain määrin onkin onnistuttu talouskriisin torjunnassa, mutta toisaalla on ryhmiä, jotka ovat jäämässä yhteiskunnallisen kehityksen ulkopuolelle. Kuten eläkeläiset, jotka eivät pääosin enää asu perheidensä kanssa kuten ennen. Vanhainkoteja ei ole tarpeeksi."

"Nuorilla hurja draivi"

Kaupungeissa asuvilla nuorilla sen sijaan menee lujaa. Etenkin Moskovassa, josta on tulossa yhä vahvemmin maan napa. Myös aluetason keskukset kasvavat tasaisesti.

"Kaupungeissa nuorten kunnianhimo on korkealla, ja he tähtäävät vähintään keskitason johtajiksi. Suorittajatason tehtäviin tullaan yleensä maalta tai pienemmistä kaupungeista. Nuorilla on päällä hurja draivi. He haluavat kehittyä ja saavuttaa jotain elämässä. Myös perheenperustamisikä on noussut."

Heiskari ennustaa tiettyjen alueiden autioitumista. Etenkin yhden työnantajan kaupungeissa esimerkiksi Karjalan tasavallassa on tuskin lainkaan enää nuoria. Venäjälle näyttäisi olevan nousemassa viidestä kymmeneen kasvukeskusta, joihin kaikki haluavat. Venäjälle näyttäisi olevan nousemassa viidestä kymmeneen kasvukeskusta, joihin kaikki haluavat.

"Ne, joiden vanhemmat ovat hyvissä töissä – eli joilla on mahdollisuus lähteä muualle opiskelemaan tai töihin – lähtevät. Käytännössä kaikki yliopistot ovat maksullisia, eikä stipendejä juuri ole. Tämä sukupolvi saattaa vielä muistaa lapsuudestaan 1990-luvun alusta, kun kotona ei ollut oikein mitään."

Heiskari pitää erityisen huolestuttavana, että koulutukseen ei nyky-Venäjällä panosteta. Ammatillista koulutusta on vähän, kun ammatti-instituutteja on lakkautettu tai ne on muutettu lukukausimaksullisiksi yliopistoiksi.

"Tapaamani venäläiset virkamiehet eivät ole vielä sisäistäneet, että väkeä pitäisi myös kouluttaa uudelleen työmarkkinoilla. Tällä hetkellä tietyn keskiluokkaisen elintason ylläpito vaatii sen, että molemmat vanhemmat käyvät töissä. Opiskelu ei sovi tähän yhtälöön."

Venäjällä pystyy kuitenkin vielä parantamaan elintasoaan muuttamalla kaupunkiin ja hankkimalla paremman työpaikan. Myöskään ulkomaille töihin lähtöä ei karsasteta enää entiseen malliin.

Moskova omassa luokassaan

Talouskriisi hillitsi hetkeksi venäläisten kulutusta, mutta keskiluokan kasvu ei näytä hidastumisen merkkejä.

"Palkat ovat taas nousseet. Autot ja vaatteet ovat ensi merkkejä vaurastumisesta, keskiluokkaistumisesta, mutta sen jälkeen aletaan panostaa kotiin, sisustamiseen ja harrastuksiin. Venäläiset ovat aina harrastaneet paljon. Aiemmin se oli pitkälti ilmaista, mutta nykyään maksullista, ja vanhempien tulotason on riitettävä myös lasten harrastuksiin. Alkaa olla myös ihan normaalia, että perheessä on kaksi autoa."

Luksustuotteet käyvät yhä kaupaksi, ja monia tuotteita myydään sloganilla: "tämä on tosi kallista", Heiskari kertoo. "Tämä on nopean rikastumisen oire. Yhteiskunnallisen aseman ja tulotason kohoaminen halutaan näyttää. On eliittiautoja, eliittiasuntoja, eliitti-sitä ja eliitti-tätä."

"Toisaalta elitismin käsite muuttuu koko ajan. Venäjän vaurain väki on selkeästi keskittynyt Moskovaan. Elitistinen rakennuskohde jossain muussa isossakaan kaupungissa ei olisi sitä Moskovassa, täällä painitaan ihan eri sarjassa."

Heiskari itse viihtyy Moskovassa erinomaisesti. "Minulla on paljon sekä venäläisiä että ulkomaalaisia ystäviä. Kaupungissa voi harrastaa ja tehdä mitä vain keksii, vaikka lentää MiGillä. Kulttuuritarjonta on noin 16 000 kertaa parempi kuin Suomessa, kaupungista löytyvät kaikki maailman keittiöt ja tapahtumiaon jatkuvasti. Ainoa miinus on kova hintataso, hieman yli Suomen luokkaa."

Työympäristönä Moskova on hyvin hektinen, ja päivät venyvät usein pitkiksi. Samoin liikenteessä tuhrautuu paljon aikaa. Heiskarin oma ratkaisu tähän pulmaan oli hankkia asunto läheltä työpaikkaa ja kävellä töihin.

"Minulle Moskova on aina ollut helppo ympäristö elää. Tunnen oloni siellä paljon turvallisemmaksi kuin monessa muussa isossa kaupungissa. Tietenkin kielitaidosta on paljon hyötyä."

Kaikki järjestyy

Pitkän uran venäläisessä bisnesmaailmassa tehnyt Heiskari pystyy jo vetämään yhteen suurimpia muutoksia, jotka ovat vaikuttaneet maan liike-elämään.

"Neuvostoliiton romahdettua 1990-luvun alussa ei juuri ollut liiketoimintaa koskevaa lainsäädäntöä. Nykyään Venäjällä voi käydä oikeutta ja saadakin sitä. Lait ovat samat kaikille, oli kyseessä sitten ulkomainen tai venäläinen yhtiö. Se on iso muutos." Lait ovat samat kaikille, oli kyseessä sitten ulkomainen tai venäläinen yhtiö. Se on iso muutos.

Venäläiset yritykset ovat Heiskarin mukaan myös kansainvälistyneet huimaa vauhtia. Nuoremmasta sukupolvesta monet ovat opiskelleet ulkomailla. Yritysten johtajisto on aika kansainvälistä, erityisesti kiinalaisia näkyy enenevässä määrin myös bisneksessä.

Neuvostoaikana ei ollut mitään takuita kauppojen onnistumisesta. Siksi oli tärkeää tuntea kumppanit henkilökohtaisesti ja luottaa siihen, että "ystävää ei petetä". Nykyään yritykset tekevät sellaista tulosta, että niillä on mahdollisuus ottaa huomattavasti enemmän riskejä.

Venäjällä voi vielä parantaa selkeästi elintasoaan omalla työllään, mikä näkyy koko työmarkkinoiden dynaamisuutena. Tämä on myös suuri muutos verrattuna neuvostoaikoihin.

"Suomessa kaikki on hyvin järjestelmällistä, Venäjällä on enemmän vapaata taiteellisuutta. Mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy."

Uutta on myös asiakaslähtöisyys. "Kaikki Venäjällä aiemmin käyneet varmasti muistavat, kun kaupoissa kysyttiin tosi töykeästi ja epämiellyttävästi:

Mitä sä haluat?. Esimerkiksi ravintoloissa henkilöstö osaa nykyään kysyä kohteliaasti: Mitä saisi olla?. Alussa se kyllä vähän nauratti, kun meni amerikkalaiseen ketjuravintolaan ja tarjoilija heläytti: 'Hei, olen Olga ja palvelen teitä tänään!' Mutta ei se enää kuulosta näin ulkoa opiskellulta."

Miksi Venäjälle?

"Kiinnostus Venäjää kohtaan on taas herännyt Suomessa. Kahden-kolmenkympin ikäisillä ei ole sellaisia angsteja Venäjää kohtaan kuin vanhemmilla. Venäjästä on tulossa ulkomaa nuorille siinä missä muutkin. Tosin yhä voi olla hohdokkaampaa lähteä vaikka Espanjaan töihin, ja ehkä myös kielitaito on jarrutellut Venäjälle lähtöä."

Miten suomalaiset saataisiin innostumaan tästä suurten mahdollisuuksien naapurista?

"Jos haluaa isoja haasteita, pitää mennä isoille markkinoille. Jos haluaa toteuttaa itseään, kasvaa ja nähdä oman työnsä jäljet, kannattaa lähteä Venäjälle. Täällä Suomessa, ja muilla hitaammin kasvavilla markkinoilla, viilauksia tehdään juustohöylällä, mutta Venäjällä käytetään isoja työkaluja. Kunnianhimo palkitaan, ja urakehitys on huomattavasti nopeampaa." Jos haluaa isoja haasteita, pitää mennä isoille markkinoille. Jos haluaa toteuttaa itseään, kasvaa ja nähdä oman työnsä jäljet, kannattaa lähteä Venäjälle.

Heiskari muistuttaa, että Moskova on nykyään aivan yhtä kansainvälinen kuin New York, Pariisi tai Lontoo. Pietari ja Moskova lukeutuvat Euroopan isoimpiin kaupunkeihin: Moskova on suurin kymmenellä miljoonalla asukkaalla ja Pietari kolmanneksi suurin noin viidellä miljoonalla asukkaalla.

Niina Sarkonen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja

--------------------------------------

Maahanmuutto kuuma kysymys Venäjällä

Venäjän väestökato on jatkunut jo huolestuttavan pitkään. Viime vuonna syntyvyys kääntyi vihdoin nousuun, ensimmäistä kertaa 15 vuoteen. Vaikka väestön ikääntyminennäyttäisikin pysähtyvän, vaikutukset tuntuvat työmarkkinoilla vasta 15–20 vuoden päästä. Maahanmuuttajien työpanosta tarvittaisiin, mutta ilmapiiri ei ole juuri nyt suotuisa siirtolaisuuden tukemiselle.

"Talouskriisin aikana Venäjän valtion siirtolaispolitiikka määritteli, kenet yritys voi ottaa palkkalistoille, mikä on aika erikoista. Tämän vuoksi ulkomaisen työvoiman oli hyvin vaikea päästä markkinoille. Nyt kansainväliset asiantuntijat saavat jo paikkoja, mutta Venäjän sisäinen työvoiman liikkuvuus on tällä hetkellä aika heikkoa", Koneen Venäjän maajohtaja Maaret Heiskari toteaa.

"Siksi maan ulkopuolelta tulevaa liikettä pitäisi tukea aktiivisesti. Paikallisella tasolla on tajuttu – paremmin kuin valtiotasolla – että jos maahanmuuttajia ei olisi, yhteiskunta ei pysyisi pystyssä. Kaiken fyysisesti raskaan tai huonosti palkatun työn tekevät laittomat maahanmuuttajat."

Heiskari on pannut merkille nationalismin nousun. "Poliitikot ovat sotajalalla maahanmuuttoa vastaan. Vallassa olevan Yhtenäinen Venäjä -puolueen tärkeimpiin hahmoihin kuuluva Moskovan pormestari Juri Lužkov teki Moskovassa muun muassa 'suuren puhdistuksen': hän lopetti torin, jolla myytiin paljon Kiinasta tuotua tavaraa."

"Lužkoville tämä oli suuri saavutus. Poliitikot puhuvat paljon laittoman maahantuonnin ja maahanmuuton kitkemisestä. Moskovassa huomaa, että tšetšeenit ja dagestanilaiset joutuvat tarkempaan syyniin."

Jokin tasapaino kysymykseen on Heiskarin mukaan kuitenkin löydettävä, sillä maahanmuuttajia tarvitaan. "Luultavasti entisistä neuvostomaista voitaisiin jossain vaiheessa helpottaa maahanmuuttoa, jotta voidaan pitää yllä tiettyjä yhteiskunnan toimintoja."