Kirjatutka: Väläyksiä eurooppalaisesta islamista

Tom Kankkonen: Islam Euroopassa. Edita Publishing Oy 2008, 253 s.

Marko Juntunen

Toimittaja Tom Kankkonen osoittaa kunnioitettavaa siviilirohkeutta tarttuessaan ajankohtaiseen ja haastavaan teemaan -- Euroopassa rakentuvaan islamiin. Tehtävä on vaativa, koostuuhan maanosamme muslimiyhteisö noin 55 maasta tulevasta väestöstä ja runsaasta 30 kielellisestä vähemmistöstä.

Islamin eri variaatiot, vuosisataiset traditiot sekä aikamme suuntaukset reformisteista fundamentalisteihin ovat kaikki läsnä Euroopan maaperällä omine maailmanlaajuisine verkostoineen. Uskonnon sisältöä määritellään internetissä ja taivaskanavilla kirjavien muslimiauktoriteettien toimesta, mutta islamin tulevaisuuden suuntia pyrkivät ohjaamaan myös globaalit geopoliittiset toimijat hallitustahoista al-Qaidan verkostoon.

Muslimien henkilökohtainen suhde uskontoon ja käsityksiin, jotka koskevat islamin ja yhteiskunnan suhteita ovat moninaisia. Joillekin Islam on paitsi uskonto myös yhteiskunnallinen, moraalinen ja juridinen järjestelmä, toiset pitävät islamin nivomista politiikkaan vakavana virheenä ja katsovat islamin ensisijaisesti henkilökohtaiseksi hengelliseksi vakaumukseksi. Kysymykseen Euroopan muslimien tulevaisuuden suunnasta ei ymmärrettävästi voi vastata lyhyesti, sillä suuntia on useita.

Britannian, Ranskan, Saksan ja Suomen muslimiväestöä koskettaviin debatteihin keskittyvä teos valaisee Euroopan muslimien lähihistoriaa, järjestäytymistä ja islamin juurtumispyrkimyksiä Eurooppaan. Kirjan loppuosa puolestaan pohtii integraatiokielteisten ääriliikkeiden ja sopeutumisvalmiin ja rauhanomaisen ”euroislamin” olemusta. Kankkonen on onnistunut haastattelemaan tusinoittain eurooppalaisia muslimivaikuttajia järjestöjohtajista ja tutkijoista imaameihin, liikemiehiin ja monikulttuurisuustyöntekijöihin. Siitä iso plussa.

Teos kuvaa ansiokkaasti muslimiyhteisöjen syntyä 1900-luvun alun Ranskassa ja Saksassa sekä laajamittaisia siirtotyöläisten värväämisohjelmiin johtaneita kehityskulkuja. Valitettavasti siirtolaispoliittinen tarkastelu loppuu tähän. Läpi teoksen Kankkosen tarkastelutapa on kovin valtiokeskeistä, mikä on melkoinen puute.

Moderni pakolaisuus, Schengen-alueen rakentuminen ja siirtolaisina elävien muslimiyhteisöjen olemus sivuutetaan kirjassa tyystin. Muslimiyhteisöille on tyypillistä toisaalta poliittis-etninen hajanaisuus ja toisaalta samaistuminen kaikkien muslimien yhteisiksi kokemiin moraalisiin kysymyksiin, kuten profeetta Muhammedin pilakuvien synnyttämä kriisi vuonna 2006 osoitti.

Kankkonen liittää uskonnon perinteisiin uskonnollisiin instituutioihin, moskeijoihin, imaameihin ja virallisesti järjestäytyneeseen toimintaan. Tämä on kovin suppea tarkastelutapa, sillä eurooppalainen islam on astunut lopullisesti internet-aikakauteen. Pyrkimykset dominoida hajanaista ja usein ristiriitaista uskonnollis-ideologista keskustelua tuottavat yhä hankalammin paikallistettavaa uskonnollisuutta.

Qatarilaissaarnaajan näkemykset saattavat vaikuttaa muslimipäiväkodin toimintatapoihin Tukholmassa, Pariisissa tai yhtä lailla Nairobissa. Euroopan hallitusten näkökulmasta auktoriteettien hajaannukseen ja siitä johtuviin sosiaalisiin uhkiin on pyritty vastaamaan -- ristiriitaista kyllä -- paikallisilla ja kansallisilla ratkaisuilla, kuten imaamien koulutusohjelmilla ja perustamalla kansallisia islamilaisia kattojärjestöjä dialogin partnereiksi.

Sähköposti Facebook LinkedIn Twitter Lisää