Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä

Lähi-itä katsoo nyt Turkkiin

Aktiivinen ulkopolitiikka on vahvistanut Turkin asemaa arabinaapureiden silmissä. Samaan aikaan liittolaisuus länsimaiden kanssa jatkuu. Turkin idänpolitiikka on etupäässä pragmaattista talouspolitiikkaa ja sisäpoliittista peliä.

"Erdogan I ottomaanien sulttaani", saudiarabialainen journalisti Hamad Al-Majid kuvailee Turkin pääministeri Recep Tayyip Erdogania Asharq Al-Awsat -sanomalehdessä. Gazan kesäkuisen avustuslaivaselkkauksen jälkimainingeissa kirjoitettu artikkeli nostaa Turkin pääministerin islamilaisen maailman symboliseksi johtajaksi.

Al-Majid ei ole näkemyksiensä kanssa yksin. Monille arabeille Turkista on tullut mallimaa, jonka taloudelliset ja poliittiset uudistukset ovat esikuva islamilaisen maan tavasta modernisoitua luopumatta identiteetistään läntisten arvojen edessä.

Eniten Turkin pääministerin suosiota on kuitenkin kasvattanut hänen tinkimätön retoriikkansa maan entisen liittolaisen Israelin politiikkaa kohtaan. Turkin diplomatia Iranin ydinohjelmakysymyksessä on ollut yhtälailla tiukkaa. "Erdogan on uusi Gamal Abdel Nasser", poliittinen kommentaattori Michel Nawfal sanoo jordanialaisessa Jordan Times -sanomalehdessä. Vuonna 1970 kuollut Egyptin presidentti oli arabinationalismin merkittävin keulakuva. "Turkki ei ole enää länsimaiden Troijan hevonen Lähi-idässä", Nawfal toteaa.

Turkin aktiivinen politiikka Lähi-idässä ei ole vain spontaani vastareaktio Gazan saartoon. Taustalla ovat pragmaattiset päämäärät, joiden juuret johtavat vuonna 2003 syttyneeseen Irakin sotaan. Asettuminen sotaa vastaan nosti Turkin profiilia Lähi-idässä merkittävästi. Turkille päätös oli paitsi geopolitiikkaa myös taitavaa talouspolitiikkaa.

Turkin pääministerin tuolloinen neuvonantaja, nykyinen ulkoministeri Ahmet Davutoglu oli keskeisenä hahmona viemässä maan ulkopolitiikkaa hyvien naapurisuhteiden ja pragmatismin suuntaan. "Liike-elämä ajaa ulkopolitiikkaa", Davutoglu totesi tuolloin. Taustalla oli myös 2000-luvun alun talouskriisi, jonka seurauksena valtio alkoi panostaa vahvemmin vientiteollisuuteen.

Turkki on pyrkinyt ottamaan neutraalin roolin lännen ja idän välisenä sovittelijana. Davutoglun mukaan Turkin geopoliittinen asema tarjoaa sille aseman alueellisena suurvaltana, jonka laajaan vaikutuspiiriin kuuluvat Lähi-itä, Balkanin alue, Kaukasia, Keski-Aasia sekä Kaspianmeren, Välimeren, Persianlahden ja Mustanmeren alueet.

Turkki onkin toiminut merkittävässä sovittelutehtävässä muun muassa Syyrian ja Israelin välisissä neuvotteluissa Golanin kukkuloiden palauttamisesta Syyrialle. Keskustelut kariutuivat Israelin hyökättyä Gazaan kesällä 2008, mutta ehtivät lähentää Turkkia ja Syyriaa entisestään.

Vienti vetää Syyriaan ja Irakiin

Turkin ja Syyrian välinen kauppa on Turkin kokonaisviennin arvosta vain murto-osa, mutta sen symbolinen painoarvo on merkittävä. Syyriassa kauppasuhteiden vahvistuminen on alkanut näkyä jo katukuvassa. "Turkkilaisten yritysten määrä Damaskoksessa on lisääntynyt merkittävästi kahden viime vuoden aikana", Suomen Damaskoksen instituutin johtaja Hannu Juusola kertoo.

Syyriassa Turkin uusi talouspoliittinen asema on kerännyt myös arvostelua. "Turkki puhuu ongelmien ratkaisusta, taloudellista yhteistyöstä ja keskinäisestä riippuvuudesta. Ongelmana on se, että Turkki kerää tästä suurimman hyödyn itselleen", International Crisis Group -järjestön haastattelema syyrialainen virkamies toteaa.

Turkin ulkopolitiikan tärkein ohjenuora on taloudellisen keskinäisriippuvuuden vakauttava vaikutus maiden välillä. Turkki solmi kesäkuussa vapaakauppa- ja viisumialuesopimuksen Syyrian, Libanonin ja Jordanian kanssa. Sopimuksen odotetaan kartuttavan maiden välistä taloudellista vuorovaikutusta ja lisäävän alueellista vakautta. Sopimus tähtää Euroopan unionin sisällä toimivan Schengen-alueen kaltaisen vapaan liikkumisen tilan luomiseen.

Sopimuksen toivotaan lisäävän myös turismista saatavia tuloja. Esimerkiksi viisumivapaasta Iranista saapuu vuosittain jo lähemmäksi puolitoista miljoonaa turistia Turkkiin. Panostus Lähi-idän markkinoihin on kantanut hedelmää. Viimeisen viiden vuoden aikana Turkin vienti Lähi-itään on lähes kolminkertaistunut. Viime vuonna Lähi-idän kaupan ylijäämä oli kahdeksan miljardia dollaria kokonaiskaupan jäädessä alijäämäiseksi.

Irak on nykyään Turkin neljänneksi suurin vientikohde Saksan, Britannian ja Italian jälkeen. Turkkia voikin kutsua yhdeksi Irakin sodan voittajista. Turkin valtio on Irakin kymmenen suurimman ulkomaisen investoijan joukossa. Pohjois-Irakissa turkkilaiset yritykset hallitsevat kulutustuotemarkkinoita.

Irakin sodan tulehduttamat suhteet Turkin ja Yhdysvaltojen välillä elpyivät 2000-luvun puolen välin jälkeen valtioiden yhdistäessä voimansa terrorismin vastaisessa taistelussa. Yhdysvallat on avustanut Turkin armeijaa rajan ylittävissä hyökkäyksissä Pohjois-Irakin terrorismikeskittymiä vastaan ja mahdollistanut kahdenkeskisten suhteiden muodostumisen Turkin ja Irakin Kurdistanin välille.

Irakin Kurdistan on virallisesti sitoutunut terrorismin vastaiseen taisteluun. Silti molemminpuolista kritiikkiä ilmenee ajoittain Turkin ja Irakin Kurdistanin välillä. Turkin hallitus syyttää aluehallinnon terrorismin vastaisia toimia riittämättömiksi. Kurdistanin hallinto taas pitää Turkin armeijan hyökkäyksiä yli rajan ylimitoitettuina. Tästä huolimatta diplomaattisuhteet ovat kehittyneet huimasti. Aiemmin tänä vuonna Turkki perusti konsulaatin Arbiliin, Irakin Kurdistanin aluehallinnon pääkaupunkiin.

Turkki on kiinnostunut Lähi-idästä myös energiapolitiikassa. Riippuvuutta Venäjän tuontienergiasta pyritään vähentämään tuomalla öljyä ja kaasua erityisesti Iranista. Öljyä tuodaan Turkkiin myös Saudi-Arabiasta sekä pienempiä määriä Libyasta, Irakista ja Syyriasta. Turkin asema energian kauttakulkumaana on korostunut entisestään uusien infrastruktuurihankkeiden myötä.

Turkin vienti Eurooppaan on supistunut kysynnän laskiessa maailmanlaajuisen talouskriisin seurauksena. Silti edelleen lähes puolet Turkin kokonaisviennistä suuntautuu Euroopan unionin maihin. Lähi-idän markkinat eivät voi korvata Euroopan ostovoimaa, mutta talouskriisiä vastaan kamppaileva Eurooppa on menettänyt hohtoaan turkkilaisten silmissä.

Länsimaihin verrattuna Turkilla on uskonnollisten ja historiallisten siteidensä ansiosta vahva etulyöntiasema Lähi-idässä. Myös Turkin hallitus on herännyt tähän. "Meillä on yhteinen maantiede, historia, kulttuuri ja sivilisaatio", Erdogan sanoi kesäkuussa pitämässään puheessa arabimaiden edustajille.

Osmanien valtakunnan perilliset

Tasavaltalainen pyrkimys unohtaa Osmanien valtakunnan historia on saanut väistyä niin kutsutun uusottomanismin tieltä. Turkin aktiivinen idänpolitiikka ei kuitenkaan tarkoita, että maa poikkeaisi perinteisestä länsiliittolaisuudestaan. Esimerkiksi EU-jäsenehdokkuus on edelleen aktiivisesti vireillä.

Turkin joukkojen osallistumisesta Afganistanin operaatioon on muodostunut kiusallinen ulkopoliittinen kysymys maalle, joka painottaa muslimien välistä solidaarisuutta. Hallitus on pyrkinyt ratkaisemaan ongelman painottamalla operaation humanitääristä ulottuvuutta. Se on myös julistanut sitoutuvansa ainoastaan partiointitehtäviin.

Viime vuoden lopulla Turkki lähes kaksinkertaisti Afganistanissa olevien joukkojensa määrän miltei 2000 sotilaaseen. Se korosti tukevansa maan vakauttamista ja siviilien suojelua. Turkin yleinen mielipide piti joukkojen lisäämistä oikeutettuna, sillä Afganistanin vakaus vaikuttaa maantieteellisen läheisyyden vuoksi suoraan Turkin sisäiseen turvallisuuteen toisin kuin useimpiin muihin Euroopan maihin.

Turkin hallitukselta odotetaan nyt suuria. Odotukset ovat korkealla myös kotimaassa. Hallitus on onnistunut menestyksekkään ulkopolitiikan avulla viemään huomiota pois sisäpoliittisista ongelmista. Niistä suurimpia ovat finanssikriisin taannuttama talouskasvu ja Kurdistanin työväenpuolueen PKK:n lisääntyneet terrori-iskut.

Hallituksen vahva ulkopoliittinen retoriikka toimii tällä hetkellä sisäpoliittisena keppihevosena. Edessä siintävät jo ensi heinäkuussa pidettävät parlamenttivaalit. Todennäköiseltä näyttävä seuraava hallituskausi tulee olemaan puolueen todellinen koetinkivi. Silloin valtapuolueen on lunastettava siihen kohdistuvat korkeat odotukset sekä sisä- että ulkopolitiikassa. Vahva puhe ilman konkreettisia tekoja jää yleensä kananlennoksi.

Johanna Nykänen

Kirjoittaja on tutkimusassistentti Ulkopoliittisessa instituutissa

------------------------------------------------

Turkki omilla teillään Iran-kiistassa

Iranin ydinohjelman suhteen Turkki tasapainottelee reaalipoliittisten, moraalisten ja humanitääristen periaatteiden välillä. Yhtäältä Turkki pyrkii varmistamaan lähialueensa vakauden, toisaalta taas puolustamaan valtioiden suvereenia oikeutta rikastaa uraania rauhanomaista käyttöä varten.

Turkki vastustaa pakotteita Irania vastaan sillä perusteella, että ne vahingoittavat ensi sijassa siviiliväestöä. 1990-luvun alussa käyttöön otetut YK-pakotteet Irakia vastaan ja niiden humanitääriset seuraukset ovat vielä tuoreessa muistissa.

Kolmen erilaisen periaatteen yhteensovittaminen Iran-kysymyksessä on kuitenkin vaikeaa, ja esimerkiksi oppositiossa olevan tasavaltalaisen kansanpuolueen johtaja Kemal Kilicdaroglu syyttää hallitusta Turkin kansainvälisestä eristämisestä. Turkin ja Brasilian toukokuinen ehdotus uraaninvaihdosta Iranin kanssa on hänen mukaansa jättänyt Turkin ilman strategisia kumppaneita.