Ryhmäkuria ja ihmisoikeuksia
Herään klo 5.30, pakkaan voileipiä kassiin ja lähden Geneven helmikuisessa tuiskussa polkemaan pyörällä kohti YK:ta. Vastatuuli on kova ja matkaan kuluu aikaa tavallista enemmän.
YK-rakennuksia ympäröi korkea aita ja portit ovat kiinni. Paikalla on jo useampi vielä aikaisemmin herännyt diplomaattikollega ja minulle tuntemattomia autonkuljettajia.
Qatarin virkatoverilla on kädessään arvokas paperi, jonotuslista. Listan viimeiseksi maaksi tulee nyt Finland. Jos olisin laittanut kellon soimaan aikaisemmin, Suomi olisi ollut listalla ylempänä. Nyt pääsemme esittämään näkemyksiä Kazakstanin ihmisoikeustilanteesta vasta 47 maan jälkeen. Olemme joka tapauksessa päässeet puhujalistalle, johon mahtuu kuutisenkymmentä maata.
Kun nimet ovat paperissa ja ovet YK:lle auenneet klo 7.00, tunnelma vapautuu. Kollegat kaivavat termospullot kasseistaan ja pohtivat strategiaa Iranin osalta: mihin aikaan on herättävä, jotta pääsee puhumaan?
•
YK:n ihmisoikeusneuvosto perustettiin 2006. Samalla aloitettiin YK-maiden säännönmukainen ihmisoikeustilanteiden tarkastelu. Kolme tuntia kerrallaan kukin maa kertoo ihmisoikeustilanteestaan ja muut antavat suosituksia. Tunku puhujalistoille on suuri. Monet valtiot kalastelevat kehuja kritiikin sijaan
ja haluavat täyttää puhujalistan ystävillään. Enimmillään puhujia on ollut listalla 110, kun arvioitavana oli Kuuban ihmisoikeuspolitiikka.
Monen Euroopan ulkopuolisen maan on vaikea tuomita ääneen systemaattiset raiskaukset Kongon demokraattisessa tasavallassa tai kidutus iranilaisissa vankiloissa. Tämä koettelee neuvoston uskottavuutta ja vaikuttavuutta. Riitaisimmat keskustelut käydään sanamuodoista, joilla päätöslauselmissa kuvataan yksittäisten maiden kroonisiksi muuttuneita ihmisoikeusloukkauksia.
Länsimaat katsovat, että kriittiset ja rehelliset päätöslauselmat parantavat uhrien kohtelua ja tuovat muutoksia maatasolla. Muut pitävät länsimaiden asennetta sormella osoitteluna. Maaliskuussa neuvosto hyväksyi EU:n aloitteesta päätöslauselman, jolla vaadittiin Myanmaria vapauttamaan mielipidevangit. Kiina, Kuuba ja Venäjä katsoivat, että päätöslauselma, jolla ei ole Myanmarin tukea, pikemminkin kärjistää tilannetta kuin auttaa maata.
•
Ongelmistaan huolimatta neuvoston jäsenmaiden vuoroittainen tarkastelu on antanut paremmat mahdollisuudet keskustelulle. Vaikka kaikki valtiot eivät tule tarkasteluun yhtä nöyrin mielin, toistaiseksi kaikki ovat vuorollaan siihen osallistuneet. Jo tämä on saavutus. Tarkastelu on myös aktivoinut kansalaisyhteiskuntaa ja mediaa arvioimaan oman maansa ihmisoikeustilannetta kriittisesti.
Neuvosto jakautuu tiukasti alueellisiin ja ideologisiin blokkeihin. Suurimmat ryhmät ovat muutaman voimakkaan maan johdolla toimivat Afrikan ryhmä ja islamilaisten maiden organisaatio sekä länsimaat, erityisesti EU. Neuvotteluissa säästyy aikaa, mutta esimerkiksi Afrikan maltillisemmat äänet eivät kuulu, kun sen ääntä käyttävät ”tiukan linjan” Egypti, Algeria ja Etelä-Afrikka.
Blokit tiivistyvät, kun keskustellaan uskontojen kunnioittamisen ja ilmaisunvapauden välisestä suhteesta. Muhammed-pilakuvien kiristäessä ilmapiiriä muslimimaiden äänet jäävät Pakistanin ja Egyptin jalkoihin. Myös EU näyttäytyy ulkopuolisten silmissä tiiviinä blokkina, eikä se kykene edistämään todellista vuoropuhelua.
Neuvoston tulisi olla avoimen vuoropuhelun foorumi. Se on parhaimmillaan saadessaan aikaan konsensuksen ja kyetessään luomaan siltoja kulttuurien välille. Toistaiseksi poteroihinsa kaivautuneet maaryhmät eivät
ole pystyneet käyttämään tätä mahdollisuutta hyväkseen.
Kirjoittaja on ulkoasiainsihteeri Suomen suurlähetystössä Bangkokissa. Hän hoiti ihmisoikeuskysymyksiä
1.8. saakka Suomen pysyvässä edustustossa Genevessä.
Sähköposti
Facebook
LinkedIn
Twitter
Lisää