Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä

Verkkotunnusten valtiaat

Yhdysvallat on höllentänyt erityisasemaansa internetin hallinnassa. Etenkin Kiina haluaisi verkon YK:n valvontaan. Rikollisuuden ja verkkosodankäynnin uhkat pakottavat eripuraiset maat lisäämään entisestään kansainvälistä yhteistyötä.

Internetiä käyttää jo lähes kaksi miljardia ihmistä. Maailman nettiriippuvuus on huolestuttavan suurta siihen nähden, että internetin kansainvälinen hallinta on vasta rakenteilla, ja rakentajat ovat eri mieltä lähes kaikesta. Suuri kysymys on, säilyykö internet jatkossakin yhtenäisenä.

Kiina haluaisi internetin YK:n valvontaan. Useimmat länsimaat säilyttäisivät nykyisen markkinavetoisen hybridimallin, jossa Yhdysvalloilla on tietty erityisasema, mutta muillakin valtioilla sanan sijaa. Loppujen maiden kannat sijoittuvat näiden ääripäiden välille.

Kiista internetiä hallitsevista instituutioista heijastaa avoimien ja suljettujen yhteiskuntien eroja. Internet ei ole poliittisesti neutraali, vaan sopii erityisen hyvin demokratian työkaluksi. Esteettömän tiedonkulun ja yksilön vapauden arvot ovat syvällä sen teknisissä geeneissä.

Internet on hajautettu ekosysteemi ilman keskusjohtoa, ja tästä syystä verkon äly ja aloitteellisuus ovat päätelaitteissa, toisin kuin vanhakantaisissa televerkoissa. Törmätessään sensuuriin bittipaketit tulkitsevat sen viaksi ja kiertävät esteen. Itse asiassa internet ei edes ole yksi verkko, vaan joukko standardeja ja menettelytapoja, joiden avulla tuhansien eri verkkojen käyttäjät voivat kommunikoida keskenään. Törmätessään sensuuriin bittipaketit tulkitsevat sen viaksi ja kiertävät esteen.

Yhteiskuntien, joiden poliittinen järjestelmä on ristiriidassa mainittujen internetin toimintaperiaatteiden kanssa, on kuitenkin hyödynnettävä sitä jo taloudellisista syistä. Ne yrittävät minimoida kielteiset vaikutukset vahtimalla kotimaisia käyttäjiä, sensuroimalla sisältöä ja tavoittelemalla sanavaltaa internetin hallintaan valtioiden välisissä järjestelyissä.

Tuoreita esimerkkejä näkemysten yhteentörmäyksistä ovat hakukoneyhtiö Googlen ja Kiinan viranomaisten välinen kärhämä ja Arabiemiraattien päätös kieltää BlackBerry-älypuhelimien käyttö kansalliseen turvallisuuteen vedoten. Pari vuotta sitten Pakistan pimensi vahingossa videoyhteisö YouTuben lähes koko maailmasta. Maan sisäiseksi tarkoitettua toimenpidettä perusteltiin sivustolla julkaistuilla islaminvastaisilla videoilla.

Yhdysvaltain ote höltyy

Kun muutama amerikkalainen yliopisto aloitteli tietokoneiden yhteiskäyttöä 40 vuotta sitten, kukaan tuskin ajatteli, että näillä varsin improvisoiduilla kokeiluilla olisi seuraavalla vuosituhannella laajoja poliittisia seurauksia. Tietyllä tapaa politiikka oli kuitenkin mukana aivan alusta lähtien. Kokeilut rahoitti asevoimien huipputekniikan tutkimuskeskus DARPA, joka oli perustettu ensimmäisen venäläissatelliitin Sputnikin (1957) jälkitunnelmissa kuromaan kiinni Neuvostoliiton tieteellistä etumatkaa.

Internet loi nahkansa muuttuen sotilaallisesta akateemiseksi projektiksi ja edelleen kaupalliseksi toiminnaksi, jota liittohallitus ei katsonut voivansa harjoittaa. Hallinnossa kuitenkin ymmärrettiin internetin arvo "pehmeän voiman" välineenä ja liittohallitus halusi säilyttää jonkinlaisen otteen siitä.

Ongelma ratkaistiin vuonna 1998 perustamalla voittoa tuottamaton, monikansallisen hallituksen johtama Internet Corporation for Assigned Names and Numbers (ICANN), jonka kotipaikka on Kaliforniassa. ICANN jakaa alueellisille osoiteorganisaatioille IP-osoitteet, eli jokaiselle verkkoon kytketylle tietokoneelle annetun yksilöllisen numerosarjan. Lisäksi se pitää yllä ylimmän tason juuritiedostoa, joka sisältää verkkotunnukset (.com, .net, .org, ja maatunnukset kuten .fi) sekä koordinoi juuripalvelimien toiminnan.

ICANN hoitaa internetin kriittisiä resursseja, mutta se ei valvo sisältöä eikä ole vastuussa verkon turvallisuudesta, puhumattakaan sen lukemattomista oheisongelmista, kuten roskapostista tai piratismista.

Yhdysvaltain kauppaministeriö piti pitkään ICANN:n lyhyessä lie'assa, mutta on höllentänyt otettaan asteittain. Viime vuonna kytkös lopulta purettiin. Tilalle tuli neljä kansainvälistä tarkastustiimiä. Noin sata valtiota on jäseninä

ICANN:n valtioiden komiteassa (GAC), ja noin puolet osallistuu aktiivisesti sen työhön. Neuvoa-antavasta statuksestaan huolimatta GAC:llä on vahva asema: jos ICANN:n hallitus on kovakorvainen, se joutuu perustelemaan komitealle näkemyksensä. Toistaiseksi GAC:n neuvot on otettu varteen.

Yhdysvaltain erityisasemasta on jäljellä vielä rippeet. Maan kauppaministeriö hyväksyy edelleen rutiininomaisesti juuritiedoston muutokset. Näin tapahtui esimerkiksi silloin, kun Ahvenanmaa sai oman .ax-tunnuksen.

EU suosittelee käytännön muuttamista, koska se aiheuttaa nykyisellään närää. Halutessaan siinä voi nähdä supervallan peukalon punaisella napilla, jota painamalla hankalan valtion maatunnus katoaa verkosta. Poliittiset kauhukuvat elävät omaa elämäänsä, vaikkei Yhdysvallat ole koskaan käyttänyt asemaansa väärin. Kadottamistemppu ei onnistuisi edes teknisesti, koska juuritiedostosta on kopioita ympäri maailman.

Luottamus ICANN:in toimintaa kohtaan vaikuttaa kuitenkin lisääntyneen sellaisissakin maissa, joiden virallisista kannanotoista voisi päätellä toista. Sekä Kiina että Venäjä tulivat viime vuonna mukaan GAC:n työhön – Kiina pitkän poissaolon jälkeen ja Venäjä uutena jäsenenä. ICANN pystyi toteuttamaan kummankin tärkeän poliittisen tavoitteen eli niiden omien kirjaimistojen mukaiset maatunnukset 中国 (中國) ja .рф Sama mahdollisuus on myös arabiankielisillä mailla ja vähitellen myös muilla kielillä, jotka eivät käytä latinalaisia kirjaimistoja.

Hallinnasta sekava kompromissi

Yhdysvallat joutui maalitauluksi, kun kiista internetin hallinnasta pulpahti pintaan YK:n tietoyhteiskuntahuippukokouksen (WSIS) ensi vaiheessa vuonna 2003. Kiina, muut kehittyvät maat, osa arabimaista sekä Iran ja Venäjä vaativat äänekkäästi internetin alistamista valtioidenväliseen valvontaan esimerkiksi kansainvälisen televiestintäliiton (ITU) alaisuudessa.

Yhdysvallat vastusti: koska nykyinen järjestelmä toimii, sitä ei ole syytä korjata. Myös muille länsimaille oli loppujen lopuksi tärkeintä, että internet toimii, eikä sitä saa vaarantaa poliittisen kokeilun nimissä.

Keskusteluja vaikeutti internetin hallinnan käsitteellinen monimielisyys. Esimerkiksi englanninkielinen ilmaus governance sisältää joillekin kielille kuten venäjäksi käännettynä mielikuvan tiukasta hallinnosta.

Kapeasti tulkittuna internetin hallinta tarkoittaa vain nimi- ja osoitejärjestelmän teknistä koordinaatiota, jota ICANN hoitaa. Laajassa merkityksessä se kattaa jatkuvasti kasvavan joukon asioita laajakaistan saatavuudesta verkkorikollisuuden torjuntaan, lasten suojelusta ja medialukutaidosta verkkosisältöjen suodatukseen ja internetin ekologiseen jalanjälkeen. Näistä asioista päättäjiksi pyrkijöitä on leegio, YK:n erityiselimistä kansalaisjärjestöihin, jotka kaikki tunnistavat internetin hallinnassa itselleen kuuluvia asioita omasta kapeasta näkökulmastaan.

Internetin hallintakiista uhkasi kariuttaa WSIS:n toisen vaiheen vuonna 2005, mutta sen pelasti hatara kompromissi, josta puhutaan "tehostettuna yhteistyönä". Sovun sisältö jäi sekavaksi, eikä sen pohjalta ole päästy eteenpäin. Kiina ja kumppanit tulkitsevat sen lupaavan kaikille valtioille tasavertaista otetta internetin hallinnasta, kun taas länsimaat, ICANN ja useimmat alan toimijat pitävät sitä vain yleisenä kehotuksena tiiviimpään yhteistyöhön, mikä on toteutunutkin.

WSIS:n toinen luomus, Internet Governance Forum (IGF) sen sijaan osoittautui elinkelpoiseksi. Se merkitsee poliitikkojen, virkamiesten, yksityisen sektorin, tutkijoiden, teknisen yhteisön ja kansalaisjärjestöjen dialogia yli raja-aitojen internetin hallinnassa. Myös ICANN osallistuu keskusteluun yhdessä monien muiden kansainvälisten järjestöjen kanssa. IGF ei tee päätöksiä eikä tuota päätöslauselmia. Sen keskustelut voidaan nähdä internetin pehmeän säätelyn alkiona, ja niillä on jo nyt vaikutusta muilla, päätöksiä tekevillä foorumeilla.

Useimpien muiden maiden kiittäessä IGF:n menestystä Kiina kuitenkin katsoo sen epäonnistuneen, koska se ei ota kantaa ICANN:n hoitamien kriittisten resurssien hallintaan. YK:n yleiskokous jatkanee IGF:n mandaattia kuluvana syksynä, mutta Kiina pyrkinee muuttamaan sen luonnetta – ehkä G77 :n tuella – päätöksenteon suuntaan.

Sodankäynnin viides ulottuvuus

Verkkomaailma ei pysähtynyt odottamaan WSIS:n ja sen jälkipelin tuloksia. Vuoden 2003 jälkeen internetin käyttäjämäärä on kolminkertaistunut, riippuvuus siitä on lisääntynyt ja siihen liittyvillä yritysinnovaatioilla on tehty rutosti rahaa. Valitettavasti myös kaksi muuta trendiä on voimistunut. Huppupäähakkerien tilalle on tullut kova verkkorikollisuus, joka yhä kekseliäämmin hyödyntää verkon heikkoja kohtia ja käyttäjien hyväuskoisuutta. Myös verkon käytöstä poliittisissa ja sotilaallisissa konflikteissa on nähty Virossa ja Georgiassa ensimmäiset esimerkit.

Kasvaviin huolenaiheisiin on pyritty vastaamaan varmentamalla verkkotunnusjärjestelmää. Käyttäjän tulisi voida luottaa, että haettava verkkosivu on todella se, joka se sanoo olevansa. Eri tahoilla on laadittu verkkoturvastrategioita, terävöitetty lainsäädäntöä, uudistettu rakenteita ja nimitetty korkean tason vastuuhenkilöitä. Yhdysvalloissa presidentinvaihdoksen myötä koko toiminnan painopiste siirtyi terroristijahdista laaja-alaiseen verkkoturvallisuuteen.

Viron patsaskiistan ja Georgian sodan jälkeen verkko on alettu nähdä kaikkialla sodankäynnin viidentenä ulottuvuutena (maan, meren, ilman ja avaruuden jälkeen). Internetmaailma poikkeaa kuitenkin neljästä muusta sodankäynnin kentästä merkittävästi. Vastaiskun kohteiden määrittäminen on vaikeaa, koska hyökkääjä – joko valtio tai ei-valtiollinen toimija – voi mobilisoida jalkaväekseen tuhansien viattomien käyttäjien etukäteen vallatut tietokoneet useissa maissa. Viron patsaskiistan ja Georgian sodan jälkeen verkko on alettu nähdä kaikkialla sodankäynnin viidentenä ulottuvuutena.

Kun tuhannet tällaiset koneet käsketään samalla sekunnilla lähettämään sivupyyntö kohdekoneelle, se "kaatuu", niin kuin Virossa ja Georgiassa tapahtui.

Pahempaa jälkeä syntyy, jos tavallisen verkkosivuston sijasta onnistutaan kaatamaan jokin yhteiskunnalle elintärkeätä toimintoa ylläpitävä palvelin. Koska hyökkääjä voi kätkeytyä valtaamiensa koneiden taakse, myöskään pelotevaikutus ei välttämättä toimi kuten perinteisessä sodankäynnissä.

Merkkejä yhteistyöhalusta

Voivatko verkkorikollisuuden ja verkkosodankäynnin uhat toimia kannustimena yhteistyöhön yli ideologisen vedenjakajan? Merkkejä tästä on jo nähtävissä.

Yhdysvallat on taipunut keskustelemaan YK:ssa verkkoturvallisuudesta asevalvontaan liittyvänä kysymyksenä, kun se aikaisemmin halusi käsitellä aihetta lähinnä talousrikollisuuden torjuntana. Tämä avasi umpikujan YK:n yleiskokouksen vuonna 2003 asettamassa 15 maan asiantuntijatyöryhmässä. Ryhmä pystyikin siten antamaan viime kesänä suosituksen pääsihteerille verkkoturvallisuusneuvottelujen aloittamisesta.

Vaikka neuvottelut nyt alkaisivatkin, niistä on odotettavissa vaikeat ja pitkät. Ne eivät myöskään päätä erimielisyyksiä internetin hallinnasta. Tästä huolimatta pelkkä neuvottelujen alkuunsaaminen varmasti helpottaa muista internetin hallinnan ongelmista käytävien keskustelujen jatkamista rauhallisemmassa ilmapiirissä.

Yrjö Länsipuro

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva ulkoasiainneuvos joka edusti Suomea vuoteen 2009 saakka ICANN:n valtiollisessa komiteassa

Suomen ensimmäinen Finnish Internet Forum Helsingissä 20.–21.9.2010 www.internetforum.fi

-----------------------------------

Voisiko internetin sulkea?

Internetin sulkemista voi jokainen kokeilla itse osoitteessa www.turnofftheinternet.com.

Jos uskaltaa klikata punaista nappia, tulee ilmoitus "You have now safely shut down the Internet". Muuta ei sitten tapahdukaan.

Ei pidä kuitenkaan turhautua, koska toimivaa punaista nappia ei ole kenelläkään muullakaan, siitä pitää huolen internetin jo alun perin äärimmäisen hajautettu rakenne. Sehän oli kylmän sodan aikana suunniteltu pomminkestäväksi, jotta edes ydinisku yhteen osaan ei lamauttaisi muita.

Toinen asia on, että internetin toimintaa voidaan hidastaa tai muuten haitata joko tahallisesti tai vahingossa, esimerkiksi katkaisemalla merikaapeli huolimattomalla ankkuroinnilla, mistä on esimerkkejä viime vuosilta. Palvelunestohyökkäyksen kohteeksi joutunut maa voi tilapäisesti katkaista ulkoiset yhteytensä.

Yhdysvaltain senaatin käsittelyssä on parhaillaan lakiesitys joka oikeuttaa presidentin hätätilanteessa "sulkemaan" internetin määräajaksi – mutta toki vain amerikkalaisilta.