Kirjatutka: Pysyvästi paossa

Annu Kekäläinen: Leiri: Tarinoita ihmisistä jotka haluavat kotiin. WSOY 2010, 258 s.

Satu Nieminen

Toimittaja Annu Kekäläinen asui kolme kuukautta Kakuman pakolaisleirillä Luoteis-Keniassa. Kirjassa Leiri hän kertoo tarinoita keväällä 2008 kohtaamistaan leirin asukkaista, järjestöjen työntekijöistä sekä alueen alkuperäisväestöstä, jonka yhteisömaille leiri on perustettu. Tarkoituksena on ymmärtää, millaista on elää pakolaisleirillä.

Kekäläinen tuo esille omia tunteitaan, erityisesti kiusaantuneisuutta ja häpeää pakolaisten olosuhteista. Samalla hän pohtii kokemusten välistä kuilua, jonka vuoksi hän ei voi tietää, miltä leirille juuttuminen tuntuu.

Pysyvä pakolaisleiri on käsitteellinen mahdottomuus, pakolaisuutta aiheuttavien tilanteiden tulisi ratketa aikanaan. Tästä syystä pakolaisleirit suunnitellaan tilapäisiksi. Myös vuonna 1992 syntyneessä Kakumassa toimitaan kuin kyseessä olisi väliaikainen leiri, vaikka todellisuudessa se on kasvanut omalakiseksi aavikkokaupungiksi, jossa asuu yli 60000 ihmistä kahdeksasta eri maasta ja yli neljästäkymmenestä etnisestä ryhmästä.

Kakumassa asuessaan Kekäläinen alkaa nähdä leirin kaoottisena epäpaikkana. YK:n pakolaisjärjestö tai avustusjärjestöt hallinnoivat sitä ilman riittäviä rakenteita tai työvoimaa. Toiminnalta puuttuu selkeä suunnitelma ja jatkuvuus. Suuren osan työstä tekevät pakolaiset pienillä kannustinpalkkioilla. Kenian valtio vastaa periaatteessa turvallisuudesta, mutta koko seutu näyttäytyy turvattomana.

Leiri kertoo ennen kaikkea pakolaisten kokemasta suojelun puutteesta sekä leirin toisinaan mielivaltaisesta luonteesta. Oikeudenkäytön ja hallinnon puuttuminen jättää tilaa kirjoittamattomille säännöille, epäluottamukselle ja valheille. Kekäläisen tarinat osoittavat, miten monenlaisen mieli- ja väkivallan alla pakolaiset pahimmillaan elävät.

Sähköposti Facebook LinkedIn Twitter Lisää