Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä

Kirjatutka: Verkostot kutovat tulevaisuutta

Manuel Castells: Communication power. Oxford University Press 2009, 608 s.

Verkostoista on tullut muotitermi, jolla selitetään uuden vuosituhannen todellisuutta. Tunnettu yhteiskuntatieteilijä Manuel Castells nivoo paikalliset ja globaalit verkostot yhteen ja hahmottelee niiden yhteyksiä internet-ajan mediaan.

Verkostot määritellään teoksessa kommunikatiivisiksi rakenteiksi ja toimintamalliksi, joissa ihmiset ja teknologia kohtaavat. Castells pohtii kommunikatiivisia rakenteita miltei 600 sivun verran ahkeroiden teoriasta ja esimerkeistä värikkään mosaiikin. Ne, jotka miettivät internetin, tiedotusvälineiden ja politiikan trendejä, löytävät kirjasta kiinnostavaa luettavaa.

Informaatioteknologian kehittymisen myötä kaikkialle levittäytyneitä verkostoja on mahdoton ohittaa. Ne edustavat joustavuutta, joka mahdollistaa organisaatioiden laajenemisen ja supistumisen. Castellsin mukaan verkostomaailman arvot määrittyvät yhteiskunnan hallitsevien instituutioiden linjausten mukaisesti. Valta perustuu kommunikaation ja informaation hallintaan.

Vaikka vallan sotilaalliset, poliittiset ja taloudelliset lähteet eivät ole juuri muuttuneet, verkostotodellisuus muovaa niiden ilmenemistä. Verkostoituminen korostuu tiedotusvälineissä, jotka etsivät uusia yhteistyömalleja pysyäkseen hengissä, samalla kun niiden omistus keskittyy.

Kirjassa tunnustetaan suurten mediamahtien merkitys mielipiteiden muokkauksessa. Herkullisimmat esimerkit Castells hakee Yhdysvalloista. Kommunikaatiovalta tarkoittaa julkisen mielipiteen säätelyä ja muokkaamista. George W. Bushin hallinto onnistui tässä taitavasti ainakin kerran: Irakin sodan perustelut meneillään olevista joukkotuhoasehankkeista ja Saddam Husseinin yhteyksistä al- Qaidaan upposivat amerikkalaiseen yleisöön. Kesällä 2003 kaksi kolmesta amerikkalaisesta uskoi Irakin joukkotuhoaseisiin ja puolet sen al-Qaida-yhteyksiin, vaikka nämä perustelut Irakin sodalle eivät lopulta pitäneet paikkaansa.

Media välitti siis kyseiset Bushin hallinnon väitteet varsin kritiikittömästi eteenpäin ja mielipiteet muokkautuivat sen mukaisesti.

Toinen esimerkki, joka puolestaan kuvaa verkostojen voimaa, on Barack Obaman presidentinvaalikampanja, jossa internetillä oli huomattava vaikutus. Castellsin mukaan tiedotusvälineiden ja internetin vuorovaikutus on nouseva trendi. Median muutokset vaikuttavat politiikkaan, mikä näkyy muun muassa henkilöitymisenä ja skandaaliherkkyytenä.

Mediavaikuttajat ovat globaalin markkinatalouden ytimessä monellakin tapaa. Vaikka digitaalinen tiedonvälitys antaa yksittäisellekin ihmiselle mahdollisuuden siirtää tietoa nopeasti laajoille joukoille ilman toimitusten sensuuria, media määrittää yhä ihmisten tiedonsaantia.

Monien valtioiden pyrkimys lieventää median säätelyä tukee tiedonkulun vapautumista. Kiinassa ja Venäjällä median toimintaa rajoitetaan tunnetusti monin tavoin. Venäjällä valtaosan TV- ja radiokanavista omistaa valtio, mikä vaikuttaa uutisten sävyyn ja sisältöihin lähinnä itsesensuurin muodossa.

Kiinassa kontrollilla on pitkät perinteet. Nettisensuurista huolimatta valtaosa kiinalaisista on tyytyväisiä maansa kehitykseen. Castells arvioi, että Venäjä saattaa myöhemmin opiskella Kiinan oppeja nettisensuurista.

Kirjan keskeinen teesi on, että valtarakenteet muovautuvat ihmisten mielissä. Castellsin ajatus, että kansalaisyhteiskunta voi uudistaa demokratian muotoja kommunikaatioverkostojen kautta sekä globaalisti että paikallisesti, on pohdinnan arvoinen.