Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Pääministerin EU-politiikka

Teija Tiilikainen

Suomen pääministerin asema EU-politiikan johtajana on vahva. Hänen sormiensa läpi käyvät kaikki tärkeimmät ja monet vähemmän tärkeät unioniasiat. Pääministerin valta on kasvanut presidentinvallan kaventuessa.

Pääministerin valtaa ovat toisaalta vahvistaneet myös EU-tason vallanjaossa tapahtuneet muutokset. Huippukokoukset ovat päättyneet, ja niiden tilalle on asettunut varsinaisen toimielimen roolin saavuttanut Eurooppa-neuvosto pysyvine puheenjohtajineen. Pääministeri on Eurooppa-neuvoston jäsen.

Talouskriisi on puskenut uutta toimielintä suoraan unionivallan keskiöön. Aiemman, joka kolmannen kuukauden tahdin sijasta kokouksia on pidetty joka kuukausi. Muutoksesta aiempaan kertoo myös se, ettei Eurooppa-neuvosto enää ole tyytynyt jakamaan tehtäviä muille toimielimille, vaan valmisteli esimerkiksi talouspolitiikan muutoksia suoraan pysyvän puheenjohtajan alaisuudessa.

Nykyisissä oloissa uuden pääministerin ei enää ole mahdollista varata itselleen perehdyttämiskautta kansainväliseen politiikkaan. Pääministerin on melko lailla suoraan kyettävä ottamaan paikkansa EU:n päätöksenteon ytimessä. Unionin kiertävään puheenjohtajuuteen tehdyt muutokset veivät pääministereiltä mahdollisuuden saada unionin johtamisen kannalta keskeiset verkostot hetkeksi käsiinsä. Nyt nämä verkostot ja vaikuttamisen välineet on hankittava oma-aloitteisesti.

Pääministeri Mari Kiviniemen astuessa tehtäväänsä viime kesänä toimenpiteet talouskriisin hallitsemiseksi ja jäsenmaiden kurinalaisen taloudenpidon tukemiseksi herättivät vahvoja tunteita jäsenmaissa. Unionijohdon piti vakuuttaa sekä kansalaiset että markkinat toimien tehokkuudesta ja tarpeellisuudesta.

Kiviniemen tarttumista vallan kahvaan helpotti EU-politiikan osalta hänen pitkäaikainen ministerikokemuksensa sekä eduskunnan kautta hankittu vahva ote EU-asioihin. Pääministeri Kiviniemen ura kansanedustajana alkoi samana vuonna, kun Suomi liittyi EU:hun.

Ulkopolitiikka-lehdelle antamassaan haastattelussa Kiviniemi tähdentää ajan hengen mukaisesti sisämarkkinoiden kuntoon saattamisen sekä EU : n globaalin tehtävän tärkeyttä. Omaa valtaansakin uhaten Kiviniemi korostaa komission merkitystä, eikä halua Eurooppa-neuvostosta sille kilpailijaa.

Mari Kiviniemen takataskussa ei kaikesta päätellen ole suurta visiota EU : n kehittämiseksi. Ongelmia ratkaistaan sitä mukaa, kuin niitä ilmaantuu. Suomen ei tule blokkiutua unionissa, vaan etsiä sopivia yhteistyökumppaneita asiakohtaisesti. Suomen linjan peruspilarit ovat kunniassa: pragmaattisuus, tunnollisuus ja yhteisöllinen päätöksentekojärjestys.

Tässä Ulkopolitiikka-lehdessä tarkastellaan myös arktisten alueiden merkitystä kansainvälisessä politiikassa. Ilmastonmuutos on lisännyt voimakkaasti kiinnostusta Arktista kohtaan, ja monilla valtioilla on ollut kiire määritellä arktisia intressejään. Suomen Arktinen strategia valmistui viime kesänä. Venäjän ja Norjan tuore sopimus rajalinjasta Barentsinmerellä vahvistaa käsitystä, että erimielisyydet alueella pystytään ratkaisemaan neuvotteluteitse.

Tärkein syy pohjoisiin alueisiin kohdistuvan mielenkiinnon taustalla on energia, jota Arktiksella on eri arvioiden mukaan runsaasti. Teknisen kehityksen avulla voidaan ottaa käyttöön energianlähteitä, jotka olivat aikaisemmin saavuttamattomia. Tästä on osoituksena maakaasun tuotannossa käynnistynyt vallankumous, joka saattaa ajan mittaan muuttaa energiapolitiikan asetelmia.
 
Ulkopolitiikka 4/2010

Pääministerin EU-politiikka

Teija Tiilikainen

"Suomi otti paikkansa EU:n ytimessä"

Matti Remes

Kirjatutka: Vastuun harmaalla vyöhykkeellä

Teija Tiilikainen

Rakkaudesta metsään

Joonas Pörsti

Pikatie Kiinaan

Martina Ahola

Kielipeliä Alpeilla

Martina Ahola

Tulkinnat ohjaavat arktista geopolitiikkaa

Sami Moisio

Arktinen alue politisoitui uudelleen

Justiina Dahl

Suomi tukeutuu Arktiseen neuvostoon

Martina Ahola

Venäjä tarvitsee merenalaista kaasua

Tiina Kirkas

Norja katsoo pohjoiseen

Joonas Pörsti

Liuskekaasu sekoitti energiapelin

Antti Kivimäki

Ilmastonmuutoksen torjuja vai kiihdyttäjä?

Antti Kivimäki

Afganistan on jaettu maa

Joonas Pörsti

Politiikan trendikäs Pohjola

Kaisa Korhonen

Valtionrakennusta tyhjän päällä

Salla Nazarenko

Lohikäärmeen kolme neulansilmää

Ralf Lillbacka

Kansalaistoimintaa vihrein tunnuksin

Ari Ihander

Ydinaseiden valvonta kaipaa isoa remonttia

Martina Ahola

Kohti Yhdysvaltain vai Ranskan mallia?

Teija Tiilikainen

EU: n ulkosuhde-uudistus voi jäädä hampaattomaksi

Anna-Karin Friis

Afrikan aika on edessä

Olai Voionmaa ja Lauri Tähtinen

Islamistirap aseena uskonsodassa

Ilmari Käihkö

Ratkaisu Niilillä

Timo Behr

Afganistanin sodan pojankasvot

Noora Kotilainen

Kirjavieras: Irrallaan yhteiskunnasta

Martina Ahola

Kirjatutka: Pelko on kuin halla

Niina Sarkonen

Kirjatutka: Oikeistopopulismin yliote

Kaisa Korhonen

Kirjatutka: Islamistien oppi-isä

Janne Hopsu

Kirjatutka: Niukkuuden ulkopolitiikkaa

Jyrki Ruohomäki

Kirjatutka: Huumesotaa ja uppoavia eskimokyliä

Jani Saxell

Kirjatutka: Valtionyhtiöt politiikan välineinä

Lauri Tähtinen

Kenraalien terassilla

Lauri Voionmaa

Kirjatutka: Salaliittoteoria muovaa historiaa

Vadim Kononenko

Wikileaks herätti nukkuvan leijonan

Vilho Harle

Kiinassa kymmeniä miljoonia ympäristöpakolaisia

Ralf Lillbacka